Masennuksen hyväksyminen..

Masennuksen hyväksyminen..

Käyttäjä tiamai aloittanut aikaan 28.03.2013 klo 12:57 kohteessa Parisuhde, koti ja perhe
Käyttäjä tiamai kirjoittanut 28.03.2013 klo 12:57

Olen uusi täällä sivulla ja nyt on olo niin epätoivoinen että vertaistukea mistä vaan. Olen 30-vuotias. Sairastuin keski-vaikeaan masennukseen sekä burn-outiin vuosi sitten. Terapiasta oli todella suuri apu kun heti sain sieltä apua ja olo tuntui kohenevan. Lääkkeitä en halunnut koska koin pärjääväni. Erosin lapseni isästä viime kesänä, jonka jälkeen ajauduin hyvin vaikeaan kaukosuhteeseen. Mutta silti koin pärjääväni vielä vaikka vaikeaa olikin. Mutta ero tästä vaikeasta suhteesta osoittautui siksi joka puskee kuilun yli ja nyt on masennuslääkitys aloitettu. Olo on petetty, masentunut, toivoton ja tarpeeton. Ystävät ovat jääneet vuosien saatossa eikä niitä tunnu saavan enää vanhemmalla iällä. Tuntuu että olen aivan yksin, harvoja kavereita mitä on, ei vain kiinnosta joten olen lopettanut yhteydenoton heihin päin. Oma perhe tukee ja painostaa osallistumaan kaiken maailman menoihin.. Mutta miten kun on aivan yksin ☹️ On vaikea hyväksyä tämä oma paha olo ja pettymys muihin ihmisiin on aivan järjetön.

Käyttäjä Susi jo syntyessään kirjoittanut 28.03.2013 klo 20:44

Tuo pettymys muihin ihmisiin on tuttu tunne, ja tietysti pettymys myös iteeni. Olen myös eronnut ja ystävät on vähissä, melkein kaikki olivatkin exvaimon kautta tutuksi tulleita. Masentuneena ei osaa tutustua uusiin ihmisiin...

Käyttäjä Teflon kirjoittanut 12.04.2013 klo 14:28

Masentuneena on varmasti vaikea koittaa löytää seuraa menoihin ja elämään, ystäviä ja tukijoita. Etenkin jos tunnet itsesi arvottomaksi, mitä meistä kukaan ei ole. Ystäviä on harvassa minullakin, ja useimmat unohtaneet perheen mennessä etusijalle. Mutta aina jostain on ystävä löytynyt. Töistä useimmiten taikka jostain harrastuksesta. Toivottomuus tuntuu aivan luonnolliselta tilanteessasi ja masentuminen. Elämä muuttuu niin merkityksettömäksi kun ei ole ketään jonka kanssa se jakaa. Mutta tunteet poistuvat aikanaan. Exäsi ovat kuitenkin elossa - voit toivoa heille onnea jos rakastit heitä ja yrittää jatkaa eteenpäin ja löytää oman onnesi. En usko siihenkään, etteikö onni taivaalta putoaisi. Kyllä se putoaa useinkin. Ei tarvita kuin muutama minuutti siihen, että elämä yhtäkkiä muuttaa suuntaansa ja sinulle toivottavasti hyvään suuntaan!