Maailma musteni

Maailma musteni

Käyttäjä milloin herään? aloittanut aikaan 08.01.2012 klo 18:35 kohteessa Parisuhde, koti ja perhe
Käyttäjä milloin herään? kirjoittanut 08.01.2012 klo 18:35

Nyt tuli tunne, että on pakko saada kirjoittaa. Olemme olleet mieheni kanssa 22 vuotta
lähes päivälleen yhdessä, kolme lasta ja omakotitalo ja kaikki ollut hyvin tähän saakka. Viime syksynä oli hieman laimeampaa kuin ennen ja mies alkoi olla ajoittain levoton. Hänen harrastuksissa tiedän erään nuoremman naisen olleen ihastunut mieheeni ja se oli varmaan jossain määrin molemminpuolista.

Nyt 5 päivää sitten mieheni ilmoitti muuttavansa pois, oli jo hakenut asuntoa. Täydellinen pommi. Olen rikki, hajalla, pettynyt, raivoissani ja vaikka mitä. Hänellä ei ole eikä ole ollut suhdetta toiseen, mutta pelkää, että pettää kohta. Uskon että hän on ollut uskollinen. Nyt on aivan karmea vanhenemisen pelko, klassinen 50 villitys. Tuntuu, että hän on tehnyt ratkaisun paniikissa hirveässä pelossa. Hän haluaa olla nuori ja kokea vielä rakastumisen tunteen niinkauan kun hänestä on iloa naiselle.
En ole kuulemma tehnyt mitään väärin ja olen ollut hyvä äiti ja vaimo, parempaa ei olisi kuulemma voinut toivoa. Mutta nyt hän haluaa elää! Eikä hän voi ymmärtää, että miksei niin voisi tehdä, tuntee se olevan oikein.
Pari iltaa pystyimme jotakuinkin keskustelemaan itkien ja asiallisemmin, nyt se muuttuu helposti riitelyksi. Olemme saamassa parisuhdeterapiaan ajan ensi viikolla, toivottavasti, sinne hän lupasi vaatimuksestani ainakin kerran lähteä. Olen sitä mieltä, että jos ei edes yritä tehdä jotain yhdessä, ei voi erota. Hän on omasta mielestään jo yrittänyt. Mutta rakastan häntä ja nyt tulevaisuus tuntuu kauhealta. Miten ennen niin rakastava ja hyvä perheenisä voi olla noin julma lapsilleen ja vaimolleen. Minusta lapset ovat kaikkein tärkeimmät ja olen valmis tekemään heidän puolestaan mitä vain. Minulle perhe on pyhä asia. Jään yksin isoon omakotitaloon enkä ymmärrä miten rahani riittävät. Paino on jo tippunut 5 kiloa, nukuttua on tullut muutama tunti yössä. Lapsille en ole vielä antanut kertoa mitään, vasta sitten kun olemme käyneet terapiassa. Tunnen olevani suunnattoman epäonnistunut ja tunteiden kirjo on laaja.
Olen häpeissäni ja ahdistunut.
Kun juttelimme, en tajunnut, että hänellä oli syksyllä ollut jo niin paha olo, ei ollut sanonut mitään minulle. Kehoitin nyt keskustelemaan jonkun kanssa, mutta ei voi kuulemma avautua kenellekään muulle kuin minulle. Jotenkin vähän tuntuu voisiko hänellä olla masennusta kaikaen taustalla myös, mutta arvata sopii, suostuuko hän menemään lääkäriin. Olisin tekemässä hänestä hullua!
Sydän on iso möhkyrä ja olo on äärettömän huono. Viime yönä heräsin yhtäkkiä kauheaan ahdistukseen ja selvästi hyperventiloin, joka helpotti pussiin hengittämisellä.
Olen kauhuissani !

Käyttäjä Eveny kirjoittanut 09.01.2012 klo 14:48

Hei!

Pahoittelut tilanteestasi!

Mitäpä muuta sitä oikein voisi tuollaisessa tilanteessa tehdä, kuin pyrkiä keskustelemaan asioista. Parisuhteessa tietysti molempien on haluttava rakentaa suhdetta ja pitää sitä koossa, jotta se pysyisi.

Toisen puolesta ei tälläisiä asioita voi päättää, se on tietysti hyväkin.

Voimia arkeen sinulle!