Luottamus-harhaako vain?

Luottamus-harhaako vain?

Käyttäjä mariella aloittanut aikaan 21.09.2014 klo 00:02 kohteessa Parisuhde, koti ja perhe
Käyttäjä mariella kirjoittanut 21.09.2014 klo 00:02

Hei ūüôāūüĆĽ
Kipuilen edelleen parisuhteessani uskottomuuden jälkeisen luottamuksen palautumisen kanssa.
Mies ei periaatteessa ole tehnyt mit√§kin ep√§ilytt√§v√§√§ ja h√§n pit√§√§ pett√§mist√§√§n kertahairahduksena, jota h√§n edelleen katuu. Lis√§ksi h√§n korostaa sit√§, ett√§ mik√§li h√§nen psyykkinen tilansa olisi ollut pett√§misen aikoihin parempi, ei koko asiaa olisi p√§√§ssyt tapahtumaan. Mit√§√§n tunteita h√§n ei uskottomuutensa liit√§… Ehk√§ h√§pe√§ ja kiusallinen olo ovat ne p√§√§llimm√§iset tuntemukset h√§nell√§.
Itse haluaisin tällä hetkellä enemmän suhdettamme vahvistavia keskusteluja mutta asia on vaikea toteuttaa: keskusteluissa kun ei saa mainita näistä ikävistä asioista ollenkaan.
Mies on jättänyt vaiheen taakse, eikä halua sitä puheilla enää muistiin nostettavan.
En koe oloani luonnolliseksi tässä parisuhdetilanteessa, joten jollain tapaa pitäisi päästä solmuja aukomaan.
Onko teillä kokemuksia uskottomuuden jälkeisestä elämästä yhdessä ja miten saitte itsenne luottamaan uudestaan?
En tiedä johtuuko tilani siitä, että minullaoli rakastava ja huolehtiva puoliso fyysisestä, hankalasta sairaudesta johtuvien sairaalajaksojen ajan. Näin myös kotona, vaikka toipuessani otin vastuun kotihommista melko pian.
Samalla t√§m√§ puoliso pelasi peli√§ selk√§ni takana…tipahdin tosi korkealta todellisuuteen ja syyt√§ tapahtuneelle mies ei edelleenk√§√§n osaa kertoa. ūüė≥

Käyttäjä purppuraenkeli kirjoittanut 21.09.2014 klo 22:26

Hei, minulla on seesteinen vaihe menossa. Tilanne on pysähdyksissä ollut melkein vuoden - . Hän toimi vastuuttomasti - tuuliajolla. Katson että tapaus oli (on?) heikon henkisen tilan hyväksikäyttö. Ei olla puhuttu eikä minua kiinnosta kysellä, puhukoon mikäli kiinnostaa tehdä siirtoja suhteen suhteen.
Olen kuitenkin ottanut tiukan linjan, en enää suostu "höyryämään" mukana. Aion olla itsenäinen. Hän on elämässäni mukana mutta "kaverina".
Kun katselen sivusta hänen käyttäytymistään tunnen sääliä ja enemmän olen huvittunut kaikesta siitä miten hän teki kuin että miettisin mitä teki (tekee?).
Toivon vaan että lääkitys puree ja elämä kulkee suht tasapainoisesti. Hän jaksaa käydä työssänsä ja hoitaa arkirutiinit ja velvollisuutensa.
Pettyminen on surullinen asia mutta kyllä siitä selviää. Mielestäni se joka pettää eikä tiedosta tekoaan Vääräksi - ansaitsee selvittää omat mielenliikkeensä. Toisen ihmisen heikkoa elämäntilanteen hyväksikäyttöä en hyväksy en sitten millään.
Ei mikään asia saisi parisuhteessa olla sellainen että se kuitattaisiin pettämisellä, jos niin tapahtuu silloin ei mielestäni parisuhde ole enää parisuhde.

Käyttäjä pöllöhuuhkaja kirjoittanut 22.09.2014 klo 00:36

Moi Mariella
toivoisin kovasti että pääsisitte millä tahansa tavalla tosta pattitilanteesta pois eteenpäin.
Jos se ei onnistu, niin kuka sitä jaksaa vuositolkulla siinä olla ja tehdä töitä asian eteen, se on täysin ymmärrettävää että siihen väsyy.

Jos toinen osapuoli ei kertakaikkiaan kykene avaamaan tilannetta ja keskustelua, niin ota et√§isyytt√§ ja ala harkita oman el√§m√§si el√§mist√§ ja pelastamista siit√§ keinolla tai toisella. Ei siihen tarvitse j√§√§d√§ loppuel√§m√§kseen riutumaan ūüôāūüĎć

Käyttäjä helemi kirjoittanut 22.09.2014 klo 09:04

Sanotaanko näin, yritin aikoinaan sitä luottamusta uudelleen kasvattaa, joku sanoisi, että onnistuin, itse sanon, en koskaan, enkä yhtään. En tosiaankaan voinut koskaan unohtaa petosta, vaikka selityksiä sain, suut, silmät täyteen. En vielä, vuosikymmenienkään päästä, voi unohtaa sitä nöyryytystä, tietäen. jos olisin ollut pettäjä, armoa ei olisi annettu...olisinko edes pyytänytkään, sillä olisin silloin jo valintani tehnyt.
Humalatilakaan ei käy selityksestä, sillä voihan sitä olla juomattakin ja harvoin pakolla miestä viedään. Täysi-ikäinen, täysvaltainen ihminen vastaa humalassa tehdyistä teoistaan, kuin ne olisi selvänä tehtyjä.
Kerraten vielä, pudottakaa kuppi lattialle, liimatkaa se kasaan, tuleeko siitä entisenlainen, vaikka koossa on.
Luottamus on kuin yksi öinen jää, se ei kovin paljon tarvitse särkyäkseen, pieni kivi ja siinä on reikä.

Käyttäjä ASM kirjoittanut 22.09.2014 klo 11:50

mariella kirjoitti 21.9.2014 0:2

Hei ūüôāūüĆĽ
Kipuilen edelleen parisuhteessani uskottomuuden jälkeisen luottamuksen palautumisen kanssa.

Onko teillä kokemuksia uskottomuuden jälkeisestä elämästä yhdessä ja miten saitte itsenne luottamaan uudestaan?

Saman asian kanssa kipuillaan. Vuosi on kulunut siitä, kun mieheni ilmoitti suhteesta toiseen naiseen ja halusta erota. Yön mietittyään, tuli siihen tulokseen, että haluaa palata kotiin. Tarinani voi lukea "Pettäminen, kriisi ja yhdessä jatkaminen" -otsikon alta. Mieheni katuu aidosti, ei osaa selittää, miksi teki, mitä teki, potee syyllisyyttä ja häpeää. Yrittää elää näiden tunteiden kanssa. Yrittää tosissaan, että yhteiselämämme onnistuisi. Elämä onkin mallillaan, mutta itse en tunnu pääsevän yli asiasta. En tiedä pääsenkö koskaan. Minulla on kaksi vaihtoehtoa. Joko jatkan avioliittoa ja yritän päästä yli asiasta tai sitten eroan. Olen janan puolessa välissä. En osaa päättää. Olisipa kristallipallo, josta näkisin tulevaisuuden, jossa elän yksin ja itselleni. Tiedän, että pärjään, mutta onko se oikea vaihtoehto. Mieheni haluaisi unohtaa ja jatkaa elämää. Hän on helpottunut, että on päässyt eroon toisesta naisesta. Minua on loukattu pahimmalla mahdollisella tavalla siksi, että minulle on valehdeltu useita kuukausia. Merkit uskottomuudesta olivat selviä, mutta en halunnut niitä uskoa. Ei kukaan mukaan uskonut miehestäni sellaista.

Käyttäjä helemi kirjoittanut 22.09.2014 klo 13:53

Se tässä onkin pahinta, tehtyä ei saa tekemättömäksi, se ei pala, se ei katoa, sitä ei vie tuulikaan. Pettäjä menee eteenpäin, yhtä ihanaa muistoa rikkaampana, sillä ihanaahan se on täytynyt olla, kun on uskallettu riski ottaa, mutta petetty kantaa sen mustaa muistoa, lopun ikäänsä.
Uskokaa tai älkää, mutta en usko, että kaikki pettäjät katuu oikeasti, olen niin monen miehen kuullut kehuvan kavereilleen panoistaan ja noituvan kun muija p-le sai tietää, olis voinut ilotella pitempäänkin. Vasta sitten, voi alkaa oikea katumus (ehkä) kun aletaan lusikoita jakamaan ja pitäisi vaimolle jotakin antaa ja maksaa.

Käyttäjä emma7 kirjoittanut 22.09.2014 klo 15:07

Kirjoitin tännekin, miten epäluottamus ja epäluuloisuus ajoi minut mustasukkaisuuteen. Puhuminen ei onnistunut, sillä mies koki sen vain painostuksena. Hänen näkemyksensä oli, että parisuhteemme tuhoaa se, että haluan puhua tapahtuneesta pettämisestä. Siinä ei ollut mitään puhumista hänen mielestään, koska se ei merkinnyt mitään ja se oli hänen mukaansa jo loppu.
Loukkaus ja nöyryytys ovat petetyn pään sisällä. Lopulta ne ovat vain hänen ongelmansa. Petetty ei niistä kärsi, jos hänen näkemyksensä on, että juttu on ohi eli asia on käsitelty loppuun.
Samainen mies kehuskeli minulle, miten usein petti entistä vaimoaan eikä koskaan jäänyt kiinni. Kun paheksuin hänen käytöstään, hän puolustautui, ettei tehnyt sitä yhtään enempää kuin muutkaan miehet. Kaikki kuulemma tekevät niin pitkässä liitossa.

Kokemani perusteella mielipiteeni on, että petetyn mielessä jonkin pitää napsahtaa kohdalleen siten, että hän hyväksyy tapahtuneen. Miten se tapahtuu, sitä en tiedä. Jäljelle jää ehkä pelko, että sama tapahtuu uudelleen ja totta kai haluaa suojella itseään siltä, ettei enää saman toistuessa romahtaisi uudelleen. Mielestäni itsesuojelu on järkevää, mutta samalla on pakko tappaa tunteita. Vaikea kuvitella parisuhteen palaavan koskaan ennalleen. Jatkua se voi, mutta ei samanlaisena.

Käyttäjä ainoa oikea kirjoittanut 22.09.2014 klo 19:24

Hei vaan muut samassa tilanteessa olevat. Olen t√§nne monta kertaa jo kirjoitellut, oma stoorini lyhyesti: miehen pett√§minen selvisi eka kerran 15 vuotta sitten (suhde oli jatkunut kolme vuotta), k√§sittelimme asian silloin huonosti suureksi osaksi siksi ett√§ mieheni ei osaa/halua puhua ongelmista ja tunteista. No sen j√§lkeen el√§m√§ sujui melko hyvin ja luottamuksenikin pikku hiljaa palasi kunnes nelisen vuotta sitten selvisi ett√§ h√§n oli pett√§nyt minua uudelleen saman naisen kanssa (suhde jatkunut taas jo kolme vuotta). Eli h√§n petti luottamukseni uudelleen enk√§ sit√§ en√§√§ saa takaisin. T√Ąll√§ hetkell√§ emme juurikaan puhu kesken√§mme, ainoa asia mik√§ pit√§√§ meit√§ yhdess√§ ovat lapsemme ja lapsenlapsemme. Eroamisesta olemme puhuneet, mutta mit√§√§n emme ole tehneet sen eteen. Eka pett√§misen "syyksi" mieheni sanoi, ett√§ luuli etten pid√§ h√§nest√§ en√§√§?!? Toisen kerran "syyksi" h√§n ei osannut sanoa mit√§√§n. Jos h√§n olisi pyyt√§nyt minulta edes anteeksi (mutta kun t√§llaista ei voi kuulemma pyyt√§√§ anteeksi), itkenyt tms mutta ei, minulle tuli tunne ett√§ ainoa mit√§ h√§n katui oli se ett√§ h√§n j√§i kiinni. Olen jotenkin j√§√§dytt√§nyt tunteeni h√§nt√§ kohtaan, en kertakaikkiaan en√§√§ voi unohtaa n√§it√§ juttuja ja jatkaa...Ja silti - t√§ss√§ min√§ vain olen. H√§n on ensirakkauteni, olemme olleet yhdess√§ yli 40 vuotta eli koko ik√§ni...miten min√§ t√§st√§ voin l√§hte√§ ja repi√§ koko el√§m√§ni auki. En haluaisi j√§√§d√§ yksin, kuvittelin vanhuuteni aivan erilaiseksi. Olisin halunnut tehd√§ yhdess√§ mieheni kanssa asioita, matkustella, hoitaa lapsenlapsia ym mutta nyt en halua h√§nen kanssaan yht√§√§n mit√§√§n. Ja silti - t√§ss√§ min√§ vain kidutan itse√§ni - ja h√§nt√§. Syit√§ huonoihin v√§leihimme on ollut minussakin, en kiell√§ sit√§, mutta en min√§k√§√§n ongelmien tullessa ole h√§nt√§ l√§htenyt pett√§m√§√§n. Mik√§√§n ei oikeuta pett√§m√§√§n toisen luottamusta ja syd√§nt√§ - ja monta kertaa ‚ėĻÔłŹ.

Käyttäjä mariella kirjoittanut 22.09.2014 klo 20:09

Hei ūüôāūüĆĽ
Pöllöhuuhkaja: jostain luin, että uskottomuudesta selviytyy keskimäärin parissa vuodessa, joten en vielä heittäisi kirvestä kaivoon...
Emma7: jotenkin ehkä pelkään tosiaan, että tulisin satutetuksi uudelleen ja sen vuoksi olen jäädyttänyt sisimpääni, enkä tunne positiivisia tunteita miestäni kohtaan vaikka aihetta olisikin välillä.
Mietin, vaistoaako mieheni tämän??? Hän toisaalta osoittaa hellyyttä halauksin ja kehuenkin minua ääneen. Olen itse myös pyrkinyt antamaan positiivista palautetta silloin, kun aihetta on ollut. Palautteeseeni mies yleensä sanoo, ettei hän siis ihan paska olekkaan. Tästä päättelen hänen vieläkin soimaavan itseään tekemisistään.
Olen Emma7 kanssa samaa mieltä siitä, ettei avioliitto voi palata ennalleen pettämisen jälkeen. Niinkuin Helemi esitti vertauksen astiasta, joka putoaa mennen rikki...liimaamisesta jää jäljet kuitenkin.
Samalla tavoin j√§√§ uskottomuudesta tumma raita el√§m√§n kirkkaaseen mattoon. Sit√§, miten leve√§ se raita meill√§ tulee olemaan, en osaa viel√§ sanoa ūüėĎ‚Ěď

Käyttäjä Kartastrofiina kirjoittanut 22.09.2014 klo 21:26

Heippa teille.

Itse tulin petetyksi oikein rumasti kauan sitten. Niin vain jäin kolmen vaippapöksyn kanssa juuri ostettuun rivitalonpätkään, kotileikki kun lakkasi isiä kiinnostamasta ja joku jänskämpi juttu vei ensin pikkusormen jne.. ihan eroon asti.

Taas näin vanhoilla päivilläni olen yh, mutta ihan onnellinen sellainen. Ihanaa olla elossa ja nauttia arjesta ja lapsen kasvamisesta ja omista jutuista. Viinalle jäin toiseksi tällä kertaa.

√Ąlk√§√§ turhaan pel√§tk√∂ yksin el√§mist√§. Oikeesti el√§m√§ni on parempi nyt ja n√§in. Olkaa rohkeita, el√§m√§ on niin lyhyt, turha odotella sit√§ hyv√§√§ el√§m√§√§ joskus sitten. Jokainen vastaa viime k√§dess√§ ihan vain omista p√§√§t√∂ksist√§√§n ja valinnoistaan, sek√§ pett√§j√§t ett√§ petetyt.

Tosiasia on myös se, että toista et voi muuttaa. Vaikka kuinka haluaisit, rakastaisit, toivoisit ja uskoisit.

Käyttäjä Beren kirjoittanut 24.09.2014 klo 16:03

Onneksi jonkin verran voi muuttaa itseään. Voi nähdä uusia asioita ja uudella tavalla ja arvomaailma voi muuttua ja myös puolisolla on tähän mahdollisuus. Ennen niitä suuria ratkaisuja olisi hyvä, jos löytäisi puolison kanssa luottamuksellisen ja avoimen keskusteluyhteyden jotta molemmat tietäisivät missä mennään. Olisi helpompi arvioida voisiko puolison kanssa löytyä yhteinen sävel jota molemmat haluavat lähteä kehittämään ottaen toisen huomioon. Pitäisi löytyä puolin ja toisin välittäminen parisuhteen ja puolison hyvinvoinnista sen lisäksi, että pitää huolta itsestään. Ei kait tämä ole liikaa vaadittu. Väkisin ja yksin ei voi hyvää parisuhdetta rakentaa. Jos siihen joutuu, on epäilemättä parempi keskittyä pitämään itsestään huolta ilman puolison tuomaa taakkaa ja mielipahaa.

Käyttäjä pöllöhuuhkaja kirjoittanut 24.09.2014 klo 21:54

Kartastrofiina kirjoitti 22.9.2014 21:26
¬Ö
Taas näin vanhoilla päivilläni olen yh, mutta ihan onnellinen sellainen. Ihanaa olla elossa ja nauttia arjesta ja lapsen kasvamisesta ja omista jutuista. Viinalle jäin toiseksi tällä kertaa.

√Ąlk√§√§ turhaan pel√§tk√∂ yksin el√§mist√§. Oikeesti el√§m√§ni on parempi nyt ja n√§in. Olkaa rohkeita, el√§m√§ on niin lyhyt, turha odotella sit√§ hyv√§√§ el√§m√§√§ joskus sitten. Jokainen vastaa viime k√§dess√§ ihan vain omista p√§√§t√∂ksist√§√§n ja valinnoistaan, sek√§ pett√§j√§t ett√§ petetyt.

Tosiasia on myös se, että toista et voi muuttaa. Vaikka kuinka haluaisit, rakastaisit, toivoisit ja uskoisit.

Kiitos KK, ihana lukea upeaa n√§kemyst√§si ja positiivista ylv√§st√§ oloa itsest√§ ja omasta el√§m√§st√§! ūüėÄ ūüôāūüĎć

Käyttäjä True love 14 kirjoittanut 25.09.2014 klo 08:49

Menkää ihmeessä pariterapiaan! Ja Revitty sydän-kirja kannattaa lukea.
Keskusteluyhteyden toivoisi teille löytyvän