Luottamuksen jälleenrakennus?

Luottamuksen jälleenrakennus?

Käyttäjä Gunry aloittanut aikaan 01.04.2021 klo 13:02 kohteessa Parisuhde, koti ja perhe
Käyttäjä Gunry kirjoittanut 01.04.2021 klo 13:02

Pettäminen. Tai miesystäväni mielestä kyseessä ei ole pettäminen, koska väittää edelleenkin ettei seksiä ole harrastettu. Minusta on jopa pahempaa koska selän takana ollut tunteita, viestittelyä, puheluita, ”vonkaamista”, on lähetetty omia alapään kuvia ja pyydetty (ja saatu) alapään kuvia toiselta osapuolelta.

 

Taustaa; olemme olleet yhdessä 3 vuotta. Suhteemme alkoi miesystävän ollessa vielä naimisissa, liitto oli kuulemma vetänyt viimeisiään jo vuoden ja meidän tapaaminen oli lähtölaukaus erolle. Hankalaksi asian teki että tilanteesta johtuen he ”joutuivat” asumaan saman katon alla vielä kaksi vuotta ennen kuin fyysisesti erosivat toisistaan. Aika oli itselle ymmärrettävästi raskasta, ja ehkä vähän tyhmä olin kun odotin ja kärsin. Olin kuitenkin häneen niin syvästi rakastunut ja uskoin yhteiseen tulevaan. Kun heidän fyysinen erilleen muutto tapahtui, tuntui että elämä alkaa vihdoin, meillä oli todella ihanaa ja vapauttavaa olla yhdessä ja pystyimme nyt vihdoin elämään arkea yhdessä. Mainittakoon että miesystävän entinen puoliso tiesi minusta, lähes koko meidän suhteemme ajan hän oli meistä tietoinen. Hyväksyikö hän sen, sitä epäilen mutta tilanne oli mikä oli. Tiedän itsekin toimineeni monissa kohtaa väärin kun tapailin vielä naimisissa olevaa miestä. Ja niin tietää mieskin, olemme paljon puhuneet ja läpikäyneet asiaa, miten kaikki olisi alun perinkin pitänyt hoitaa toisin ja paremmalla tavalla.

No, takaisin meidän vihdoin alkaneeseen uuteen arkeen ja vapautuneeseen yhdessäoloon. Noin kuukausi ihanaa oloa, tunne että meidät on tarkoitettu yhteen voimistui päivä päivältä. Tapasin hänen lapsensa, ja aloimme omieni kanssa käydä myös heidän luonaan. Omat lapseni olivat mieheen jo tutustuneet vuosi aiemmin koska olosuhteiden vuoksi vietimme aiemmin minun luonani aikaa.

 

Suunnittelimme yhteen muuttoa, olimmehan jo seurustelleet yli kaksi vuotta. Välini miehen eksään olivat kunnossa eikä mitään suuria sotia ollut, tulimme toistemme kanssa ”juttuun” asiallisesti. Kaikki tuntui vihdoin olevan mallillaan. Välillä tuntui vain ajatus siitä onko kaikki näin hyvää, vähän liiankin hyvää ollakseen totta. Luvatta menin eräänä iltana vilkaisemaan miehen puhelinta koska jostain syystä minulla oli epävarma olo. Näin ja luin jotain mikä järkytti minua suuresti. Mies oli viikkokausia  kirjoitellut ”mukavia” eksänsä kanssa.  Oli kertonut himoitsevansa, lähettänyt alapääkuviaan ja vongannut eksältä alapääkuvia ja niitä saanut. Oli lähetelty sydämiä ja toivoteltu hyviä öitä säännöllisesti. Järkytyin. Pohja putosi maailmalta. Tähän yhdistettynä tieto siitä että eksä oli muutama viikko aiemmin ollut miehen luona yötä koska oli illanviettoon lähtiessään unohtanut avaimensa ja mies oli ystävällisesti tarjonnut yöpaikan eksälleen. Mies tosin kertoi tästä minulle vasta seuraavana aamuna vaikka olimme olleet yhteydessä silloin kun eksä oli jo tullut mieheni luokse yöksi. Mitään ei ollut tapahtunut, mies kertoi, ei tietenkään. Uskoin. Mutta nyt kun näin nuo viestit en enää uskonut tuohon selitykseen. No, seksi- ja tunneviestittely kun paljastui, siitä seurasi arvatenkin iso riita, ja halusin erota. Mies sai kuitenkin vakuutettua minut jäämään suhteeseen, puhui kauniimmin kuin kukaan koskaan ennen, rakkautta silmissään. Vannoi kaiken jäävän taakse ja olleensa todella tyhmä, mutta mitään seksiin viittaavaa ei ollut tapahtunut. No, annoin anteeksi ja mies lupasi olla arvoiseni ja muuttavan yhteydenpidon minimiin eksänsä kanssa, lasten asiat toki tietenkin tulisi voida hoitaa yhteisymmärryksessä, näin sovimme.

 

Tästä kului viikko. Mies oli eksänsä kanssa yhteisen tuttavansa juhlissa. Ja mihin yö päättyi, eksän luo yökylään. Ja tämän kuulin vasta pari viikkoa tapahtuneen jälkeen, omalta tutultani joka oli nähnyt tapahtuneen. Minulle mies valehteli sammuneensa kotinsa eteiseen, siksi ei ollut aamullakaan vastannut viesteihini eikä puheluihini. Valehteli vielä että eksä n kanssa oli ollut riitaa ja että eksä oli lähtenyt toisen miehen matkaan. Ja minä uskoin. Kunnes siis tuttavani oli minuun yhteydessä ja kertoi totuuden, samassa taksissa olivat matkustaneet ja mies oli eksänsä kanssa jäänyt eksän pihaan. Kun kuulin asiasta, halusin että mies itse myöntää asian, halusin testata mitä hän kertoo. Eli sanoin miehelle tyynenä että hänellä on ilmeisesti jotain kerrottavaa, jotain mitä minun tulisi tietää. Kielsi ensin ja halusi tietää suoraan mitä tarkoitan. Pysyin kannassani, sanoin että hän tietää kyllä jos on jotain sydämellä. Mies yritti arvuutella, ja samalla paljastui muutama  muukin pienempi valhe; eksä oli käynyt kylässä aiemmin mistä ei ollut kertonut. No, meni vuorokausi aikaa, mies itki ja aneli kertomaan, minä olin kylmä ja päättäväinen; nyt saa mies itse kertoa mitä on käynyt. Vihdoin murtui ja suostui kertomaan olleensa yötä eksän luona. Mitään ei ollut tapahtunut, vieläkään. Ei tiedä miksi meni, hävettää, kaduttaa oma tyhmyys.

No, tämäkin riita saatiin sovittua , mies kertoi ja selitti ja vannoi ja vakuutti rakkauttaan. Vaikka tuntui tuplasti petetyltä, mies oli vasta juuri aiemmin jäänyt viestittelystä kiinni ja itkien polvillaan rukoillut minua jäämään ja että voin häneen luottaa eikä koskaan enää ikinä tekisi noin. Niin silti, uskoin, rakastin, halusin olla yhdessä.

 

Tästä on nyt aikaa vuosi. En ole päässyt asiasta ylitse. Tai asioista. Miestä suututtaa kun palaan näihin asioihin yhä uudelleen. Itselle hyväksymisestä tai eteenpäin pääsemisestä tekee vaikeaa se että mies on eksän kanssa yhteydessä päivittäin, lasten asioissa, näkevät joka viikko lastenvaihdossa tai eksä tulee käymään miehen työpaikalla tm. Tämä kaikki on vain itselle liikaa – miten voin oppia luottamaan ? Olen ihan hukassa. Jo vuosi kulunut ja asiat palaavat mieleen yhä uudelleen. Mitä voimme tehdä? Voinko enää uskoa mihinkään? Mennyt vuosi on ollut ihan hyvä vuosi, meillä on ollut kaikki periaatteessa hyvin, olemme tosiaan suunnitelleet yhteen muuttoa ja harjoittelemme uusioperhearkea. Koska en ole päässyt noista aiemmista tapahtumista yli, aiheuttavat ne monesti riitoja; miestä kyllästyttää kun palaan vanhoihin asioihin, ja  kyselen miehen ja eksän näkemisistä ja yhteydenpidosta aika paljon. Saan kiukkukohtauksia jos mies on tykännyt eksän kuvista tai puhuu hänestä lämpöiseen sävyyn tai on hänen kannallaan asioissa. Olen ehdottanut kolmenkeskistä juttelua mutta se ei käy miehelle. Olen käynyt terapeutilla säännöllisen epäsäännöllisesti, sieltä sanoma ollut lähinnä että oltava varovainen, ja olen terapian kautta opetellut pitämään omia puolia paremmin ja huolehtimaan omasta jaksamisesta, niin että arkeni keskipiste ei ole mies vaan mies osa arkea ja elämää, oma hyvinvointi ja lasten hyvinvointi tärkeintä.

 

Niin kysymys kuuluu, olenko hullu mustasukkainen nainen jonka pitäisi unohtaa jo asiat ja päästä yli? Voinko odottaa että mies ei pitäisi eksään niin paljon yhteyttä, edes lasten asioissa? Riittäisikö kerta viikkoon lastenvaihdon yhteydessä infot puolin ja toisin, poikkeuksena hätätilanteet? Lapset jo sen verran isoja että ovat isäänsä yhteydessä omilla puhelimillaan niin halutessaan, ja ovatkin  yhteydessä miltei päivittäin. En tiedä mitä teen.

 

Käyttäjä 11April kirjoittanut 14.04.2021 klo 16:05

Hei,

Omasta kokemuksestani voisin todeta, ettei kannata uskoa siihen, etteikö mitään seksiä olisi ollut. Itse aikoinaan menin siihen haksaan, että uskoin vain ystävyyteen, miehen ajattelemattomuuteen ja henkiseen suhteeseen, vaikka kuten itsekin toteat, se tuntui vähintään yhtä pahalta pettämiseltä.  Hyväuskoisuuttani uskoin, koska halusin uskoa. Vasta (liian) pitkän ajan kuluttua totuus valkeni ja voin kertoa, että tuntui vielä pahemmalta. Toki itse teet päätöksen ja riippuu siitäkin miten avoimeksi koet teidän suhteen muuten. Tosin, tuo että ylipäätään haluaa salata asioita ja toimia selän takana, kertoo, ettei arvosta rehellisyyttä. Mielestäni sekin on huomioitava pointti, että on kaksi vuotta pitänyt itsellään kahta naista.

Luin ehkä huonosti, mutta jäi epäselväksi onko siis nyt edelleen tuota viestittelyä ym vai onko se jo vuoden takainen homma? Jos on vuoden takainen ja 100% loppunut, voisi ajatella, että miehesi olisi jotain vuoden takaisesta kriisistä oppinut ja kuitenkin halunnut jatkaa sinun kanssasi. Mutta onko tuona aikana esittänyt seikkoja, joiden perusteella kokisit hänet nyt olevan luotettavampi muutoinkin? Jos, ja jos teillä on hyvä avoin ja läheinen suhde, ja miehesi edelleen kestää myös sitä, ettet ole asiasta päässyt yli, on se hyvä merkki.

Toisaalta miettisin kyllä sitäkin onko varma, ettei miehesi ole siirtynyt salaviestittelyssään johonkin sellaiseen kanavaan, johon sinulla ei ole pääsyä? Ja kyseenalaistaisin myös sitä, että miksi miehelläsi on tarvetta olla exän kanssa yhteyksissä enemmän kuin pakolliset asiat lasten vuoksi? Mielestäni hänen pitäisi jo itsekin ymmärtää katkaista kaikki muu heidän väliltään sen vuoksi mitä sinulle on aiheuttanut, jos sinut haluaa pitää. Kahta naista hän ei voi pitää itsellään, se fakta hänen olisi ymmärrettävä.

Kokemuksesta itse en enää luottaisi tuollaiseen yhtään, mutta toki te olette te ja jokainen parisuhde on oma juttunsa.