Löytyisikö vertaistukea miten selvityä katkeruuden tunteesta
Hei, olen ensimmäistä kertaa täällä ja siksi, että vaikka erostamme on kulunut 8 kk, en edelleenkään pääse irti katkeruuden ja pettymyksen tunteista. Suurin syy mielestäni on se, ettei ex-mieheni kykene mihinkään keskusteluun asioista, jotka jäivät avoimiksi. Olimme yhdessä 10 v ja meillä on yhteinen tytär. Ongelmat alkoivat jo 4 vuotta sitten, jolloin minulle selvisi, että mieheni oli ihastunut työkaveriinsa (naimisissa). Tästä alkoi minun helvettini ja päätyi sitten eroon. Itse olin aiemmin jäänyt leskeksi, viettänyt poikani kanssa 5 v, kunnes tapasin uuden miehen. Etenimme enempää ajattelematta ja minäkin vain ajatuksissa, että on ihanaa saada uusi perhe. Periaatteessa elämäni ja samoin varmasti lasten on monin tavoin parempaa ja rauhallisempaa. MInulla ei ole enää sohvalla sitä energiaa vievää miestä, joka oikeasti ei katsonut silmiin, murahteli eikä yleensä edes vaivautunut vastaamaan. Saati sitten selvittelemään meidän asioita tai olemaan niistä huolissaan. Hän on todella juro maalainen ja kasvatuksensa uhri. Minä kaupunkilaistyttö taas olen tottunut käyttäytymään aivan eri mallilla.
ERo on siis ihan ok minun puolestani. Koska koen että suhde työkaveriin, joka myös sitten päättyi eroon (3 lasta), oli meidän eron lähtölaukaisu, en mitenkään pysty hyväksymään sitä, että tyttäreni olisi tekemisissä tämän naisen kanssa. Pyysin tätä ja nyt sain tietää, että viikonloppuna näin oli tapahtunut työpaikan retkellä. Oli siis syöty yhdessä, ei sen kummempaa. Mutta mikä siinä on, ettei toista voi kunnioittaa tämän vertaa. Kertokaapa minulle, olenko aivan kohtuuton, tollo vai mikä. MIes kieltäytyy täysin puhumasta asiasta. En halua, että tytär kärsii myöskään minun ajatuksistani. Mitä voin tehdä ja pitä pitäisi tehdä? Kiitos avusta etukäteen.🙂🌻
Hei, katkeruus on kai vaikeimmasta päästä tunteita.
Omasta eroon päättyneestä suhteesta vie aikaa päästä tasapainoon tai jos ei juuri suuresti elämä konkreettisesti olisikaan sortunut, oman mielenrauhan löytäminen suhteessa entiseen puolisoon on vaikeaa. Varsinkin tämän uuteen ihmissuhteeseen ja tähän uuteen ihmiseen, jonka kanssa oma itselle tärkeä ja läheinen lapsi joutuu/pääsee tekemisiin - ei ole helppoa, ei.
Hyväksy se, ettet heti voi sulattaa sitä naista ja onhan niin, ettei sinun tarvitse ollakaan tämän kanssa tekemisissä.
Eli mitä helpommin tämä oma asenne(/tunne)ongelma liittyen häneen jotenkin lievenee sinussa, sitä vähemmän hän aiheuttaa säröä sinun ja tyttäresi väliseen suhteeseen.
Jos vellot katkerissa tuntemuksissa, se heijastuu sinusta tyttäreen niin, että jos tulee valinnan paikka, hän voi sen kerran(tai useinkin) valita mennä sen 'isin' ja isin uuden luo - ja se tuplaa oman tukalan olosi.
Muistathan kuitenkin, että tyttäresi vetonaula sinne isänsä luo on isässä, ei siinä naisessa.
Ja tyttäressäsi vellovat samansuuntaiset tunnealut: häntä inhottaa miksi isi meni niin toisenlaisen naisen kaveriksi, eli hänessä voi kyteä tiedostamatonta kaunaa teille molemmille, isälle ja äidille, kodin rikkoutuneesta tilanteesta.
Lapsen etu on aina tärkein.
Heikoimmassa asemassa olevan.
Tuo mitä kerroit miehestäsi, kuvaa, ettei hän kovin ihastuttavalta mieheltä vaikuttanut, vaikka kenties s yhteiselämän alkumetreillä sitä olisikin ollut.
Yhteiselämä ei ole yksinkertaista.
Tappavan tylsäksi muututtuaan pitäisi tuikkia jonkunlainen signaali jossain havaintokyvyn sfääreissä, että jotain pitäisi tehdä ennen kuin tilanne ajautuu tämän kuvaamasilaiseen tilanteeseen.
MIten selviytyä katkeruuden tunteen kanssa?
Se taisi olla kysymys, johon vastasin vaikka kysyitkin kuin sen tunteen saisi pikaversiolla itsestä nujerrettua?
Kysyit tosi hyvän kysymyksen.
Niin vaikea on nujertaa niitä katkeruuden juuria kun ne nivoutuu niin salakavalasti rakkauteen, joka on voinut muuttua pettymykseksi.
🙂 Kiitos viestistäsi erakoksiko, aika selkeästi kuvailit tilannettani ja juuri tällaista vahvistusta kai hainkin. Ja tiedänkin, että teen itselleni hallaa kun näissä vellon. Täytyypi keksiä jokin keino, jolla vie ajatukset muualle. Kaipa sitä on enimmäkseen itselleen vihainen tästä väärästä puolisovalinnasta. Se täytyy vaan ymmärtää ja mennä eteenpäin.
Mukavaa syksyä!
kiitos Samoin!