Hei🌻🙂🌻
Mietin, mikä virhe se voi olla, jos joudun yksistään sen takia lähtemään. Uskottomuus on yleisin syy ja väkivalta toinen.
Onko se kuitenkin jotenkin koko teidän suhteenne tähän mennessä ja tilanne kärjistyi siihen yhteen virheeseen?
Joka parisuhteessa riidellään; valitettavasti ei aina keskustelemalla saada lukkoja auki. Meillä ei olla riidelty vuosikausiin ja silti mies oli uskoton???
Asiantuntijoiden mielestä oikeaoppinen riitely jopa puhdistaa ilmapiiriä.
Keskustelun kauttahan ne riidat yleensä kai alkavat???
Jos toiselta et saa vastauksia, hermostut??? Lienee ihan päivänselvää, että näin käy.
Toivon, ettei lähtösi ole pysyvä, vaan rauhoittumishetki, jossa molemmat voivat punnita suhteen arvoa? Teillä ei ilmeisesti ole lapsia?

Hei,

En usko, että noin radikaali päätös mieheltäsi perustuu vain yhteen virheeseen (ellei kyseessä ole uskottomuus tai väkivalta). Onko teillä ollut ongelmia aikaisemmin tai onko miehesi puhunut tunteistaan sinua kohtaan viime aikiona ennen kuin kaikki tapahtui?

Toivotan sinulle voimaa jaksaa ja juttelen täällä mielelläni kanssasi.
🙂🌻

Hei ja kiitos että vastailette, en koskaan ennen ole tällaisiin keskusteluihin osallistunut. Hiukan tarkemmin tuosta tekemästäni virheestä, jätin kertomatta miehelle suurista rahavaikeuksistani jotka ovat tulleet jo vuonna 2009 yritykseni ajauduttua konkurssiin. Mies kyllä tiesi konkurssista, mutta vähättelin hänelle siitä itselleni tulevia taloudellisia vaikeuksia. En siis puhunut totta ja nyt kun asia on tullut ilmi, tuntuu että koko luottamus mikä välillämme on ollut, on ikuisesti kadotettu.
Meillä ei ole yhteisiä lapsia, minulla on kolme lasta edellisestä avioliitosta, miehellä kaksi lasta edellisestä avioliitostaan. Molempien lapset ovat jo aikuisia, omistani nuorin muutti pari vuotta sitten pois luotani.
Pahin ongelma siis on että emme pysty keskustelemaan asiasta, mies on aina ollut helposti murjottavaa laatua. Kaikki mitä hän nyt pystyy minulle sanomaan on että ei pysty luottamaan ja että ei tiedä haluaako enää suhdetta jatkaa. Pelkään että pilaan itse kaikki suhteen jatkamismahdollisuudet yrittämällä puhua ja sitä kautta saamalla uuden räjähdyksen aikaiseksi. Itsellä tunteet menee aivan laidasta laitaan, välillä on rauhallinen olo ja välillä tuska iskee niin että sattuu fyysisesti ja itken ääneen.
Olen aivan hukassa ja väsynyt tähän tilanteeseen.

Tämä syy salailuun eli velkaantuminen ei todellakaan!! ole helppo asia kertoa😞
En nyt tähän pitempää tarinaa laita, mutta olen joutunut yksinhuoltajuuden ja opiskelun myötä ottamaan liikaa lainaa ja TIEDÄN, että se on oikeastaan ehkä kaikkein vaikein asia tunnustaa edes itselle, että on taloudellisissa vaikeuksissa. Kun en uskaltanut kellekkään kertoa, lähdin myös hakemaan apua liiankin myöhään. Ja onhan sillä vaikutusta ihmissuhteisiinkin.

Jospa puolisosi voisi tämän käsittää, ettet tahallasi ole salaillut, vaan olet pelännyt mitä sitten tapahtuu.Varsinkaan jos rahasi ei ole menneet päihteisiin tai ylenmääräiseen shoppailuun vaan taustalla on tämä konkurssi. En ollut aluksi omassa suhteessanikaan rehellinen koska pelkäsin, että menetän ihmisarvoni jos kerron. Siitäkin on jollain tapaa selvitty ja asiat parempaan suuntaan menossa kun kuitenkin on vakituinen työpaikka.

Monenlaiset on varmasti nyt sun tuntemukset ja tulevaisuus pelottaa, voimia!!

Tilanne alkaa olemaan todella ahdistava. Olen yrittänyt asioista ja tulevasta puhua miehen kanssa, mutta ei onnistu. Hän ärsyyntyy välittömästi kun edes aloitan puhumisen, vaikka yritän puhua rauhallisesti ja vain omista tuntemuksistani. Vaikka suhde tähän nyt kaatuisikin, en haluasi jättää asioita puhumatta. Ne seuraa pian pitkään perässä. Tänään kysyin että onko hänen mielestään joku muu asia mennyt pieleen tässä meidän suhteessa, jos ei oteta lukuun tätä minun raha-vaikeuksien salaamista? Vastaus oli että ei ole muu mennyt pieleen, kaikki muu oli hyvin. Ja sitten kun yritin jatkaa että onko tämä sitten sellainen asia mitä ei enää voi paikata ja että vielä yhdessä yrittäisimme, artymys oli jo suuri ja vastaus oli että just nyt emme voi yhdessä jatkaa. Pystyimme onneksi, tai siis minä pystyin hillitsemään itseni, ja emme saaneet mitään huutamista ja riitelyä aikaiseksi.
Tilanne on siinä mielessä aika hankala, että en ole edelleenkään saanut omaa asuntoa ja tällä hetkellä lähinnä yhteisen koiramme ja miehen työaikojen vuoksi olemme sopineet että olemme saman katon alla. Minä nukun sohvalla ja mies sängyssä. Illat menevät aika hiljaisuudessa. Viikonloput vietämme vuorotellen mökillämme.
En enää tiedä mikä olisi paras ja nopein ratkaisu tähän, tuntuu että kumpikin alkaa olemaan väsynyt, ja keskustelu mahdotonta. Olen miettinyt että lähtisin kokonaan pois jonnekin hetkeksi, esteenä on vaan että työni vuoksi en voi kauas lähteä ja ei oikein ole mitään paikkaa mihin voisin koiran kanssa mennä.
Tämä on kuin löyhässä hirressä roikkumista, todella uuvuttavaa.
Itsellä olisi vielä halua suhdetta alkaa korjaamaan ja jatkamaan, miehestä en tiedä haluaako. Toivoisin saavani jonkinlaisia hyviä neuvoja tai kokemuksia, miten tästä pääsisi eteenpäin.

Miehellesi velka-asia tuntuu olevan raskas tai ettet puhunut aikaisemmin. Toisaalta jos suhteen monet muut palikat on kohdaallaan...niin miksi? Millaiset hänen odotuksensa talouden suhteen sitten on olleet? Tunnetko miehesi arvomaailmaa, kuinka isoa osaa raha näyttelee?Mitä hän pelkää kun asia on paljastunut? Meneekö raha ihmissuhteiden edelle. Näinkin voi käydä,mutta sitten onkin vaikeampi lähteä suhdetta vielä hoitamaan.

Raha tuntuu nykypäivänä vaikuttavan yhä enemmän ihmissuhteisiin. Mutta onnellinen voi olla aika pienelläkin budjetilla. Tosin jokaisen suhde rahaan on niin henkilökohtainen ettei siihen juuri ole puuttuminen. Olen tavannut paljon luottotietonsa menettäneitä MUTTA IHMISARVOA SE EI VIE vaikka näin jostain syystä olisi käynytkin.

Jotenkin tuo pattitilanne pitäisi avata koska noin on mahdoton jatkaa.. Mutta puhuminen taitaa olla ainut ratkaisu siihen. Uskoisin, että toivoa on jos teillä ollut kiintymys toisiinne ja rakkautta.