Moikka.
Olen tänne ennenkin kirjoitellut, mutta nyt taas siihen tarve.
Alan olla pikkuhiljaa lukko tilanteessa. Olen siis muutaman viikon päästä 18 vuotias poika, ja olen jo useamman kuukauden tapaillut hyvin tiuhaan 46 vuotiasta miestä. Hän on parhaita kavereita mitä mulla on koskaan ollut, ja tällä hetkellä läheisin ihminen. Tulemme toimeen loistavasti ja viihdymme toistemme seurassa. Voimme puhua mistä vain ja pystyn olemaan täysin oma itseni ilman jännitteitä. Hänen joustavien työaikojensa ansiosta meillä on mahdollisuus nähdä vaikak joka päivä, ellei hän ole työmatkalla. Hän hakee ja vie aamulla kouluun, jos olen viikolla yötä. Hän rakastaa, välittää ja haluaa tukea.

Erikoista tässä asetelmassa on se että olemme sopineet että saamme tapailla muitakin, mutta seksiä on vain meidän kahden välillä. Tämä mies on muhun rakastunut, ja hän haluaisi seurustella, mutta mulla ei ole häntä kohtaan tunteita, enkä tiedä onko suhteelle perusteita. Tuntuu että on vielä niin paljon nähtävää ja koettavaa, joten suhde näin aikaisin ei välttämättä ole hyvä asia. Jos seurusteluun jämähtäisi vaikak useammaksi vuodeksi, voisin tämän jälkeen huomata näiden vuosien menneen hukkaan, kun olisi pitänyt vielä etsiä. En tiedä että onko tuolla se joku johon rakastuisin, koska voi olal hyvin todennäköistä etten ikinä pysyt keneenkään ihastumaan, saati rakastumaan. Mutta tätä en voi tietää vielä.

Onko sitten perusteita suhteelle, jos se vain toimii? Jos siihen ei sisälly moleminpuolisia tunteita? Eihän mikään suhde tunteilla pysy pystyssä, eikä vuosien jälkeen rakkaus leisku niinkuin alussa voi olla. Moni pitää myös ihastumista yliarvostettuna. Ihastua voi vaikka tv näytteliään, joten kannattaako sille pistää niin suurta painoarvoa?

Yksi ongelma on myös se että tämän miehen lisäksi on vain muutama kaveri, joten aika heikoilla jäillä menen. On alkanut tuntua etten pysty kunnolal tutustumaan ja mahdollisesti saamaan kavereita kuin sellaisista miehistä joska voisivat olla musta kiinnostuneita. Suhde tarkoittaisi sitä etten voisi netistä hakea ja tutustua uusiin miehiin, joten tämä mies olisi lähes ainoa jonka kanssa voin puhua ja olla. Jo pelkästään se voisi olla suhteelle pidemmänpäälle rasite, koska ei kukaan jaksa vain yhtä ihmistä, vaan muitakin pitää olla.

Tämä seuranhaku netistä alkaa käydä tälle miehelle raskaaksi, ja hänestä tuntuu ettei ole tarpeksi hyvä. Hän on mustasukkainen ja näkee kaikki joita tapaan uhtana, mikä toisaalta on totta. Hän haluaa tietää ja kyselee hyvin tarkkaan mun tekemisiä, ja olen hänelle kaikesta tilivelvollinen. Diili oli että ollaan yhdessä niin kauan kunnes toinen löytää uuden, mutta miten voi uuteen tutustua jos on jo toiseen sidoksissa, mikä asettaa rajotteita. Hän on kysynyt että miksen voi tyytyä siihen mitä on.

Tuollaista. Olisi kiva kuulla jotain kommentti, mielipidettä tai kokemuksia! Niin hyvää kuin pahaa.