Lapsi ei hyväksy uutta seurustelukumppania
Oletteko törmänneet ongelmaan, missä oma lapsi ei hyväksy millään muotoa uutta seurustelukumppania? Olen noin kolmisen vuotta seurustellut miehen kanssa, joka on toiselta paikkakunnalta ja käy meillä viikonloppuisin. Ensinnäkin meillä on kauhea taistelu 10-vuotiaan kanssa jo siitä, että tämä mies on tulossa kylään.. Sitten tytär käyttäytyy hyvin halveksivasti ja ikävästi toista kohtaan. Tämä vie minulta voimat, ja olen ajatellut lopettaa suhteenkin oman jaksamisen takia. Mies on hyvin rakastava, ja tykkää kosketella, mutta tyttäreni raivoaa hänelle jo koskettamisesta… Mustasukkaisuutta?
Kurja tilanne. En kuitenkaan lopettaisi suhdetta siksi, että tytär kenkkuilee. Hän huomaisi sinun tanssivan pillinsä mukaan, entä seuraava suhde?
Ymmärrän silti lasta. Hän on mustasukkainen. Ehkä hän kokee, että viikonloput olisivat yhteistä aikaanne ja mies "vie" sen ajan häneltä. Hän on silti lapsi, sinä äiti, hän ei voi ohjata ja määrätä muiden ihmisten tapailua.
Minulla ei ole lapsia, joten en osaa sen kummemmin neuvoa. Sinulla on kuitenkin oikeus parisuhteeseen ja onneen.
Toivottavasti joku osaa antaa konkreettisiakin neuvoja. 🙂
Voisiko tyttäresi olla jonkun muun luona ison osan tapaamiskerroista miehen kanssa? Tai niin että ette koskettele toisianne kun mies on käymässä ja tytär paikalla vaan teette sen kahden kesken. Mutta muuten tyttären pitää sietää miestä?
Oletko kysynyt tyttäreltä mikä miehessä on ongelma? Miksi hän ei pidä miehestä? Onko mies jotenkin hänen mielestään ilkeä tai tekeekö jotain mistä tyttö ei pidä? Vai eikö tyttö halua että sinulla on mies ja olet onnellinen koska sinulla on sellainen? Haluaisiko hän pitää sinut itsellään ja jos niin miksi pitää saada omistaa?
Sinuna en eroaisi koska 3-5 vuoden kuluttua on ihan sama onko sinulla miestä vai ei, väärässä olet kuitenkin ja sen jälkeen ei asia enää vähempää kiinnosta tytärtäsi eli muutamassa vuodessa tuo loppuu jo ihan itselläänkin.
Rajat ne on lapselle laitettava. Ei tosiaan voi päästää lasta pompottamaan vanhempaa niin, että lopulta suhde kaatuisi. Sitäpaitsi siinä olisi lapsellenkin liian suuri taakka olla vastuussa vanhempansa onnesta.
Muuna aikana kai huolehdit siitä, että olet lapselle läsnä ja hän saa tuntea olevansa hyväksytty ja rakastettu. Oletan, että lapselle on sanottu, että lapsen ja äidin rakkaus ei häviä tai vähene mihinkään, vaikka äidillä onkin miesystävä. Ja että äidin rakkaus lasta kohtaan on aivan ainutlaatuinen.
Kyllä mietin myös sitä, kuinka tuo miesystävä käyttäytyy. Sillä tietysti on oma vaikutuksensa. Jos lapsi kokee miehen valtaavan kotinne, voi osa harmituksesta olla siinä. Kun vieras ihminen tulee taloon ja lähelle lähimmäistä, on hyvä olla todella hienotunteinen muita kohtaan ja osoittaa arvostusta.
Lisäksi tärkeää olisi jotenkin luonnollisesti voida miehen rakentaa omaa suhdettaan lapseen. Luonnollisesti jonkunlainen suhde on jo muodostunut lapsen ja miehen välille. Ja tuo suhde kuulostaa etäiselle ja vaikealle. Voisiko tuota mitenkään rakentaa?