Moi,
millaisia kokemuksia teillä (isät) on eron jälkeen lasten kasvatuksesta?
Vanhin tyttäreni oirelee tai mielestäni ei. On mielestäni fiksu ja ihana kasvava 11-vuotias monenlaisine uusine piirteineen, jotka mielestäni kuuluvat ikään murrosiän lähestyessä. Voisin kyllä vähän lukea lisää aiheesta jossain välissä.
Ex-vaimo epäilee, että kasvatan lapsia liian lepsusti ja aina kaikki uudet huonot piirteet ja ominaisuudet ovat minun aikaansaannostani. Mitään radikaalia muutostahan ei ole tapahtunut ja kaveritkin vaikuttaa kunnollisilta.
Olen ollut keväästä asti aika väsynyt ja kaikki vaikuttaa tietenkin lasten kasvattamiseen ja ehkä tämä juurii suututtaakin, kun oma riittämättömyys ja rajat tulee usein vastaan. Kuitenkin aika pieniä asioita kun asettaa ne oikeisiin mittasuhteisiin. En kuitenkaan jaksa yrittää olla täydellinen, en enää.
Lasten äiti on ns. kunnollinen, muuten olisinkin hakenut huoltajuutta kokonaan. On silti ehtinyt muuttaa todella moneen kertaan, ollut oudossa lyhyessä huonossa parisuhteessa, eronnut siitä ja nyt uuden ihan kai hyvän tyypin kanssa. Tuo oli monella tasolla rankkaa juurikin lasten kanssa ja että sai välit pidettyä asiallisina, kuten kunnon eroavan vanhemman pitääkin. Lapset ei juuri nyt oirehdi hänen luonaan, mutta keväällä tuli useinkin ikäviä viestejä, jotka kiristi hermoja paljon.
En kuitenkaan voi kuin luottaa itseeni isänä ja vetää muutamassa kohdin täysin omaa linjaa kasvattajana, koska olen joutunut huomaamaan, että se on ainut tapa säilyttää oma melenterveys. Neuvoja tulee exältä pyytämättkin moneenkin asiaan, vaikka joka kerta sanon, että ei kiitos.
Syy tähän on se, että muuten omassa elämässä menee oikeastaan paremmin kuin koskaan. On mahtavat lapset, koti, työ, ystäviä ja harrastuksia ja olen löytänyt taas luovuuteni, ja muita hyviä piirteitäni, jotka olin jo unohtanut.
Antaisin exälle elämästäni täysin monoa ilman lapsia, mutta en halua tehdä heistä äidittömiä ja haluan todellakin kasvattaa itse lapsiani, etenkin viime vuosien kokemusten takia. Kaikella on hintansa ja lasten elämään aktiivisesti osallistumisen maksan hermoillani 😀