Minulla on pohjaton suru kun en saa nähdä lapsenlapsiani. Poikani perhe on hylännyt meidät isovanhemmat täysin. Syyt ovat moninaiset ja niitä en nyt pui. En ole alkoholisti yms mutta minulla on ollut taloud vaikeuksia ja peliongelma . Nyt se on hallinnassa eikä sen nyt pitäisi olla esteena tapaamiselle. Olen aina ollut lapsille hyvä ja rakastava. Kaksi vuotta olen yrittänyt pyytää käymään ym.  Tulevaisuus tuntuu synkältä ja masentavalta. Mistä saisin apua..