Olin 10 vuotias,eräs perhetuttumme (silloin 40vuotias) kävi meillä paljon iltaa viettämässä koska vanhempani olivat myös alkoholisteja. Tätä miestä kohtaan nousi luottamus ja hän oli minulle ”parempi isähahmo” koska oma isäni hakkasi äitiäni melkeimpä joka päivä. Olin nukkumassa,ja heräsin siihen kun tämä mies alkoi ”hiplaamaan”.Asiasta kerroin äidilleni,ja tämä mies sai porttikiellon. Hän onnistui tulemaan uudestaan viinojensa kanssa meille, ja sama kävi taas,äidilleni taas kerroin,mutta tämä ukko pakotti minun kertomaan että olen keksinyt koko jutun omasta päästä,,enkä uskaltanut laittaa vastaan.Elämä jatkui pelossa että milloin taas tapahtuu. Eräänä iltana tämä halusi opettaa minua ajamaan mopolla,ja taas kävi näin. Porttikieltoa taas tuli. Meni vuosi kun näin hänet uudestaan,olin silloin 13. Menin tuttavani asunnolle, tämä otti minua kiinni,ja raahasi minut läheiseen latoon väkisin ja raiskasi. oli silloin syyskuu.kävelin yöllä 3 kilometriä kotia,itkin ja sattui kamalasti..sain yön jotenkin nukuttua ja aamulla menin suihkuun,en voinut yöllä käydä ettei vanhemmat ihmettele.ensin meinasin et en kerro kenellekkään mitään.yhdelle kaverilleni kerroin ja hän sai puhuttua minut ympäri.Kerroin äidille ja mentiin tekemään rikosilmoitus.pitkät kuulustelut,psykologit käytiin läpi.Tuomiota tuli 2 vuotta 6 kuukautta.Yritin 3 kertaa itsaria,mutta touhuni estettiin,viiltelin itseäni,join,purin pahan oloni tappelemiseen.inhosin miehiä yli kaiken. Kunnes tapasin miehen,joka ymmärti,itki kanssani,tuki ja antoi turvaa. kaikki pitäisi olla hyvin,mutta en pysty luottamaan.en keneenkään. Nyt olen avioliitossa ja 2 lapsen äiti.Tapauksesta on kohta 10 vuotta aikaa,mutta muistot ovat vieläkin liian raastavan tuoreita,muistan tarkat tapahtumat,sen ihmisen painon päällä 😭 😭.Olen yrittänyt käydä mtt:llä (mielenterveystoimisto)tuntuu että ne akat ei perehdy tarpeeksi vaan tyrkyttää heti lääkkeitä,enkä halua syödä mömmöjä.Kärsin vieläkin mielialan vaihteluista,ja minulle tuli vakava synnytyksen jälkeinen masennus vuonna 2005.eikö tästä taakasta pääse ikinä eroon!!😠
Ikäväkseni en minäkään osaa neuvoa kovin ajatuksiesi kanssa. Se että olit joskus voimaton ja kehoasi loukattiin niin pahoin kuin voi on varmasti tehnyt pahaa jälkeä psyykkeellesi. Kai tiedostat että olet nykyisin itse täysin kontrollissa omasta kehostasi ja tekemisistäsi? Se vääryys mitä sinulle on tehty on tehty täydellä vääryydellä ja epäoikeudenmukaisuudella. Tuo henkilöhän kuka sinulle on tuon tehnyt on pakostikkin ollut itsensä kanssa sekaisin että on päätynyt tuohon ratkaisuun. Hakeudu terapiaan, jossa nuo asiat olisi mahdollista käydä läpi. Vaikka asiat olisi kuinka huonosti niin tuskin koskaan niin huonosti että itsemurha olisi parempi ratkaisu. Hyvä että sinulla on puoliso joka ymmärtää... Toivon todella voimia kaltaisellesi selviytyjälle!