Heippa
Jos lapsi puhuu tuollaisia niin se on hätähuuto et tarvitsisi opua ja huomiota lapselta kyllä voi kysyä suoraan että oletko tosissaan ajatellut kuolemaa ja tiedätkö mitä se merkitsee. ei tullut viestissä ilmi et kuinka kauan on noi ongelmat ollut tai kestänyt mut
oletko lapselta kysynyt mistä ne johtuvat? eihän ole esim koulussa kiusattu tai muuta vastaavaa. eihän lapsi ole sulkeutunut ja on esim omissa oloissa. Lapsen kanssa kannattaa vaan jutella ja tehdä jotain kivaa mistä se tykkää esim ulkoilla, piirtää, pelejä pelata jne. Mutta tärkeintä että et jää yksin miettimään asioita vaan haet apua ja voi vaikka soittaa esim. maaseudun tukihenkilöille olemme aina auttamassa.
kivat talvi terveiset ja menestystä

Heippa. Onko lapsesi sellainen joka keskustelee suht avoimesti asioista. Vai joudutko joka tavun melkein pinseteillä nyppimään. Älä luovuta. Keskustele lapsesi kanssa ja jos pohjalla koulukiusaamista, puutu asiaan. Paikallisessa sairaalassa on mahdollisuus päästä lasten psykoloogin tai psykiatrin juttusille. Eikä tarvi mennä psykiatriseen sairaalaan. Työtä joudut tekemään ja kovin. Mutta älä anna periksi. Olen itse menettänyt poikani omankäden kautta, vaikka oli aikuinen ei muuta asian kauheutta. Tiedän nuoren joka koulukiusaamisen ja muiden ongelmien johdosta avasi ranteensa ja kurkkunsa. Onneksi vanhemmat löysivät ajoissa. Kuten joku mainitsi kun puhuu itsensä lopettamisesta se on hätähuuto. Ja hae itse myös ammattiapua jos olet monen kriisin syövereissä. Voimia sinulle niitä tulet tarvitsemaan.

kathe kirjoitti 16.2.2010 10:18

Miten teidän perheessänne on lähdetty setvimään lapsen masennusta, ahdistusta ym. mielialaongelmia, johon liittyy puheita kuolemiseseta?

Ihan kun parisuhteessani ei olisi tarpeeksi säätämistä, nyt rysähtivät päälle kolmasluokkalaisen puheet siitä, että olisi paljon parempi olla kuollut, että pitäisköhän tappaa itsensä, kun se ja se asia ei onnistunut.

Olen viestinyt opettajan ja kouluterkkarin kanssa, ope ehdotti koulukuraattoria. Lapsi ei sinne halua, koska pitää sitä "puhutteluun joutumisena". Eli tuskin yhtään sen mieluummin lähtee minnekään muuallekaan asioista puhumaan.

Olen itse pian 15w täyttävä tyttö, ja kuraattorille meno oli minullekkin kauhistuttava ajatus. Oletko kokeillut kysyä lähtisikö hän käymään psykologin puheilla? Kertoa hänelle mitä psykologit ovat ja tekevät. Ja usein on luulo että saa puhuttelun, mutta kerro että psykologi tahtoo tietää mitä hänelle kuuluu ja miksi hän niin ajattelee, eikä hän tuomitse lasta mistään, ja tahtoo oikeasti auttaa ja kuunnella. 🙂
Ja myös, jos lapsi kuulee vanhempien riitelyä voi tulla ajatus että hän on syyllinen riitaan tai joihinkin ongelmiin ja tämä on ikävää. =/

Onko tilanne muuttunut yhtään kirjoituksestasi? Ja tuli mieleen kun tuossa katsahti nuita aijempia kirjoittajia ja he mainitsivat koulukiusaamisen. Voi olla etteivät opettajat huomaa kiusaamista välttämättä, ja jotkut opettajat eivät edes tahdo. Joten olisi ihan hyvä, jos olisi joitan lapsesi kavereiden vanhempia joiden kanssa voisit pitää yheyttä ja he voisivat kysyä lapsiltaan että tietävätkö he että kiusataanko koulussa joita.😉

Jaksamisia sinnepäin, eläkä luovuta.🙂🙂🌻

Kirjoitin tähän viestiketjuun viestin mutta se katosi matkalla..?

Sanoin viestissäni, että omana aikanani oli häpeä joutua koulukuraattorille, mutta nykyään on lasten mielestä ehkä jopa trendikästä käydä taas koulupsykologin juttusilla. Nyt kun kyse on alakouluikäisestä lapsesta, niin tämä ei varmaan päde..

Oletko siis yksinhuoltaja, uusioperheessä vai millaisessa suhteessa? Kerrot parisuhdevaikeuksista, joten lapsen kannalta tilanne voi olla tämä:

Hän saattaa kokea, että on parisuhdeongelmienne syy ja haluaa pois, jotta sinä voisit paremmin. Lapsi kokee joskus kummallisetkin asiat omaksi syykseen, ja sinun olisi äitinä tärkeää sanoa tästä, että mikään ei ole hänen syytään. Jos lapsi toivoo kuolemaa, niin se voi olla myös huono tapa hakea huomiota. Onko hänellä ollut koulussa mitään ongelmia, käytöksen kanssa tai syrjäytymisen, onko luokkakaverit kertoneet mitään miten hän on muuttunut? Opettajan voisi olla hyvä puhua yleisesti luokassa tuollaisista ajatuksista ja siitä, miten aikuisten asiat voi ymmärtää väärin..

Lapsi saattaa olla aidosti masentunut ja vaatia lääkitystä. Psykologi olisi varmasti oikea osoite nyt selvittää, mistä tuulee..ulkopuolinen ja neutraali taho varmasti saa selvitettyä, mikä ongelmien taustalla on.

Sinun sijassasi nyt olisi tärkeää tehdä lapselle selväksi se, että hän on sinulle tärkeämpi kuin mikään muu ihmissuhde ja että hän menee kaiken muun edelle. En tiedä millaisista parisuhdevaikeuksista puhut, mutta ensisijassahan sinun tehtäväsi on olla lapsesi puolella ja tukena..Oma terveys ja mielenterveys on tietysti ensiksi saatava kuntoon, joten jos parisuhteesi onkin huono niin lapsesi kyllä sen vaistoaa ja ehkä kärsii siitä..

Joskus kyseessä voi olla myös todellinen mielenterveyshäiriö..siksikin psykologi olisi paras taho vastaamaan ja arvioimaan, mistä todella on kyse. Voimia, ei ole helppo tilanne..