Lapsen äiti muuttamassa (taas)

Lapsen äiti muuttamassa (taas)

Käyttäjä VäärinYrittänyt aloittanut aikaan 15.06.2016 klo 14:23 kohteessa Parisuhde, koti ja perhe
Käyttäjä VäärinYrittänyt kirjoittanut 15.06.2016 klo 14:23

Nyt sitten on tapahtunut se, mitä olen jo kauan aikaa osannut pelätä ja ollut lähes varma, että tapahtuu. Lapsen äiti melkein kuin ilmoitusluontoisesti vain kertoi aikovansa muuttaa lähivanhempana lapsen kanssa toiselle paikkakunnalle n. 40km päähän maaseudulle. Meillä on yhteishuoltajuus. Työmatka hänellä pitenisi n. 40 min autolla ajaen ja työnsä ei ole sitä joustavinta sorttia aikataulujen suhteen.

Päätöstä on perusteltu seuraavasti
1) lapsi saa asua maalla ja on oma piha, mikä on kuulemma parempi kuin kaupungissa asuminen
2) äidin tukiverkko paranee, eli hänellä on yksi lapsuuden ystävä ko paikassa
3) Lapsella ”paras kaveri” eli tämän ystävän lapsi, jonka kanssa aloittaa esikoulu
4) ”kaipaan maalle”
5) ”En halua että lapsi kasvaa kaupungissa”
6) Ei ole rahaa asua lähempänä sijaitsevalla maaseudulla eikä tukiverkkoa niissä vaihtoehdoissa

Käytännössähän tämä tarkoittaisi, että olisi perin hankalaa lapsen asua minun luonani joka toinen viikko. Millä ilveellä taittuisi yli 100km päivässä minulta työmatkoineen vaikka auto olisi aina kunnossa niin, että kerkeisi viemään ja hakemaan ajoissa koulusta?

Olenko mielenvikainen, kun minusta lapsi pärjää hyvin kaupungissakin? Maaseutua olisi lähempänäkin. Minua lapsen äiti syytti heti keskusteluissa itsekkääksi, koska mielestäni lapsen tarve nro 1 olisi olla tasapuolisesti sekä isän että äidin kanssa. Kuulemma lasta ”ei ole viemässä” minulta pois ja saisimme nähdä ”usein”(mitä tuo edes tarkoittaa?).

Minulla ei sinänsä ole mitään maalla asumista vastaan. Kaupungissa toki on enemmän harrastusmahdollisuuksia ja palvelut lähellä, jos sattuu vaikka sairaalahoitoa tarvitsemaan. Ja tärkeimpänä ehkä yhteydet busseilla tai omalla autolla sujuvat. Minua syytetään siitä, että koitan muka rajoittaa exäni elämää ja tehdä asioista vaikeita ihan vaan piruuttani. Käsittääkseni tämä muutto asioita vaikeuttaisi. No ei tietenkään hänelle paitsi työmatkansa suhteen kyllä. Ihmettelen myös sitä, miksei aikuinen ihminen osaa isosta kaupungista löytää itselleen tukiverkkoa, ja se ystävä on kuitenkin sen muutaman kymmenen minuutin ajomatkan päässä, kuten itsellänikin.

Tunnen lapsen äidin hyvin ja tiedän hänen saavan tällaisia innostuksia. Kaikki järkeillään sitten sen mukaisesti, että ajatus vaikuttaa hyvältä. Viimeksi oli muuttamassa ulkomaille ja kuulemma asiat olisivat sujuneet hienosti ja lapsi olisi asunut minulla ja nähnyt äitiä aina silloin tällöin. Nyt on sitten tällainen ääni kellossa, vaikka nykyisestä kotikaupungistamme on aikaisemmin ollut lähinnä hyvää sanottavaa ja oikein kaipasi tänne. Huhuh.

Kommunikaatio tökkii eikä järkipuhe mene perille. Kun sanoin, että käännäpä mielipiteeni ja kerro, miten normaali arki-viikko toteutuisi minulle ja pojalle, hän ei suostunut vastaamaan. Ehdotin perheneuvontaa, mutta se ei kuulemma käy, koska hän ei töiltään pääsisi osallistumaan.