Hei,
samantyylistä ongelmaa täällä. Poika on 9-vuotias. Mielestäni hänellä on lähinnä sosiaalisten tilanteiden pelkoa, kavereita vaikea löytää. Nukkuu mielellään aikuisen vieressä, ilmeisesti siis pelkoakin. Yksi paniikkikohtaus on ollut vuosi sitten.

Ehkä joitain Asperger piirteitä, tavallaan erityisherkkäkin on.
Muuten on liikunnallinen ja hyvä melkein kaikessa. Siksi muut eivät ymmärrä että jotain on vialla, kun päällisin puolin näyttää hyvältä.

Millaista terapiaa lapsenne saa ? Meillä ei vielä ole ajankohtaista, mutta iän myötä tilanne tuntuu pahenevan. Pelottaa minua, äitiäkin, koulun alkaminen...

Kuulostaa Pampero niin tutulta tuo, että ulospäin kukaan ei tiedä mitään. Oma poikani on kaikella tavalla "normaali", hauska, ihana ja sosiaalinen tuttujen ihmisten ja tilanteiden kanssa ja siksi tilanteen vakavuutta ja haastavuutta on ulkopuolisen vaikea käsittää.

Meillä terapia on ainakin toistaiseksi perhe psykoterapiaa eli lähinnä juttelua ja kotona toistettavia "harjoituksia". Myös lääkitys tuli kuvaan nyt kesällä kun ahdistus meni yllättäen todella pahaksi.

Millaisia Asperger piirteitä lapsessasi näet? Tuon erityisherkkyyden tunnistan hyvin ja ylipäätään että lapsi on aina ollut luonteeltaan arka. Onko lapsellesi paljon itsetunto ongelmia, uskoo hyvinkin helposti pienimmänkin pahan sanan/haukkumisen?

Ja tiedän niin tuon tunteen äidin pelosta, kun koulut taas alkamassa. Voimia syksyyn ja toivottavasti näet viestini. Mielelläni kirjoittelisin enemmänkin aiheesta.
🌻🙂🌻

Hei, koulu on käynnistynyt. Tässä kyllä tarvitaan herkkää korvaa että tietää missä mennään.
Koulu kyllä poikaa kiinnostaa ja opillisesti hienosti menee. Kavereita ei oikein ole edelleenkään. Todennäköisesti ei uskalla tunneilla viitata.
Ilmeisesti koulupäivän hulina ja iso joukko kuormittaa, sillä poika menee lähes aina koulun jälkeen kirjastoon.
Yöt nukkuu vieressä, lisäksi pehmoleluja pitää olla. Pieni maskotti myös mukana kun mennään yhdessä johonkin oudompaan paikkaan.
Asperger-piirteistä kysyit. Niitä ovat meillä rutiiniriippuvuus, kovat äänet ovat epämiellyttäviä, syöminen valikoivaa, tahroja ei saa olla vaatteissa, tavaroita järjestellään, vaatteet tuntuvat herkästi epämukavilta.
Paljon tarvitsee läheisyyttä ja arkirutiineja.
Tietysti itse toivon että iän myötä helpottaisi.
Olisi kiva kuulla muiltakin kuulumisia näin koulun alettua.

Hei!

Vähän pitkä aika aloittajan kirjoituksesta,mutta miten teillä nyt sujuu? Minkälaisia tukitoimia ootte saanut?

Itse juuri väkisin revittänyt lapsen kouluun kun pelkää paniikinomaisesti olla siellä ilman mua,vaikka onkin täysin valmis ekaluokkalainen muutoin. Pelko ja ahdistus alkoi esikouluvuonna sairastelun ja henkilökunnan sressin myötä,nyt uusi opettaja on sitä mieltä että ylihuolehtiva äiti,viisi päivää tukena(joista osa jo ulkona luokasta) aivan liikaa.