Lapsella erittäin vaikea murrosikä
Hei!
Haluaisin apua ja tukea murrosikäisen vanhempana olemiseen. Olen tällä hetkellä uupunut ja loppu ja kirjoitan suoraan miltä minusta tuntuu.
Kasvatan tyttöä 15v yksin. Minulla on kolme muuta lasta. Tyttö on vanhin. Hän on aina ollut erittäin hankala ja vaativa. Luonne on räjähdysherkkä ja impulsiivinen. Nyt ysiluokalla kaikki tuntuun kaatuvan.
Olen hakenut apua kasvatusneuvolasta ja psykologilta. Tyttö ei lähde tutkimuksiin eikä apua hakemaan. Olen käynyt yksin. Suvusta löytyy aspergeria ja add. Sanoivat että oireet viittaa johonkin, tai sitten erittäin voimakas murrosikä.
Millaista meillä on? Kotona ei ole enää rauhaa. Lapsi haastaa riitaa koko ajan jonkun kanssa ja kiusaa muita lapsia. Oli myös vaihe kun hän tuli mm kasvojen eteen huutamaan ja ärsyttämään. Sain ohjeeksi olla välittämättä ja se toimi. On kuitenkin todella uuvuttavaa yrittää koko ajan jaksaa ja kestää.
Jos lasta kieltää, hän hyökkää kirjaimellisesti. On erittäin ilkeä ja agressiivinen. Hän ei ole lyönyt vielä koska olen osannut antaa tilaa. Näissä tilanteissa olen hienovarainen enkä korota ääntäni. En vain voi hermostua koska lapsi käy päälle aivan varmasti silloin.
Hän ottaa muiden tavaroita ilman lupaa, valehtelee, ei auta kotona eikä tee mitään mitä pyydetään.
Hänen pitää saada kaikki periksi. Pidän kiinni kotisäännöistä eli kotiintukoaika klo 22 arkisin ja 02 pe ja la. Niitä noudattaa. Kaverit käsketään kotiin klo 22 kotoa koska asunto on pieni ja vauvan pitää saada nukkua.
Hän on erittäin itsekäs ja itsekeskeinen. Empatiakyvytön ja hukassa. En saa häneltä oikein mitään vastakaikua mihinkään. Koulu menee keskinkertaisen hyvin. Ei listaa ja tupakka ja viina on kielletty mutta enhän ole koko ajan katsomassa perään. Enkä kysele ja epäile vaan luotan.
Haluan tietää onkontämä normaalia vai ei. Olenko aivan hukassa omassa vanhemmuudessa.
Kaveripiirissä äitejä kiusataan ja haukutaan. Joskus lapsi on sieltä tullessa aivan raivona minulle asioista jota en ole tehny. Raivo on todella vahvaa.
Valvon yöt miettien mitä tehdä. Tilanne kotona on ahdistava ja kireä. Tyttö ei puhu minulle normaalisti vaan minun pitää silti häntä kaikessa kestää. 😭 olen todella väsynyt enkä tiedä mistä saada apua. Minulla ei ole turvaverkkoa.
Tämä tukinet tuli mieleeni viime yönä. Valvoin koko yön ahdistineena. Illalla sain taas kuunnella tytön raivoa ja haukkuja.
Mitä teen.
Eikö kellään ole ollut tälläistä? 😞
Minä vastaan, ehkä muutkin sitten innostuvat auttamaan.
Olen ollut just tuollainen nuori, nyt jo vanhempi nuori.
Minä olin jus prikulleen kuin sun tyttösi. En usko, että olin sitä ilkeyttäni vaan mulla oli joka paikassa tosi paha olla. Koulussa en pystynyt käymään vaan siirryin kotiopetukseen. Pidin kaikesta mitä koulussa oppi mutten vaan kestänyt ihmisiä lähellä.
Mulle haettiin apua lastensuojelusta ja pahimmat ajat olin sijoitettuna jonnekin sijaiskotiin. Missä sitten oli todella tiukat säännöt ja jos niitä ei noudattanut, tuli jokin rangaistus. Puhelin ja netti pois jne. Kotiintuloaika ei todellakaan ollut 22 vaan 20 ja viikonloppuna 24.
Lisäksi oli terapiaa joissa opeteltiin käsittelemään tunteita muutenkin kuin raivoamalla.
Nyt otin taas syyn kaikesta itselleni, kun ei kukaan mua jaksanut murrosikäisenä. Siksi pitääkin lopuksi sanoa, että myös äitini oli kaheli.
Kuulostaa vaikealta! Ei ole neuvoa kun ei ole tullut vielä äitinä oltua, mutta ei ole helppoa varmasti. Itselläni on ollut kans nuorena aika vahvat tunteet..
Moi ja halaus!!!!!!!! Olet paras mahdollinen äiti lapsillesi älä epäile sitä! Mahtavaa jos pystyt itse olemaan rauhallinen vaikka lasten kanssa se ei helppoa aina olekaan...olen kolmen lapsen äiti- vanhin esipupertetti iässä ja tunteet täällä vaihtelee laidasta toiseen...
Itse en pysty aina olemaan niin rauhallinen kun haluaisin, tuli mieleen että saisitko mitenkään järjestettyä säännöllisesti murkun kanssa yhteistä aikaa!? Tekisitte jotain yhdessä vain kahdestaan, leffaan tms. Omat lapset reakoivat helposti ärtymisellä ja toisen kiusaamisella sitä että tulisi itse näkyväksi.
Mitä lapsellesi oikeasti kuuluu? Mitä hän haluaisi tehdä löytyisikö kiva harrastus? Musiikki on loistava kanava suodattaa tunteita ilman keskustelua... Voimahalit!!! Viikkoraha tms käytössä tms yhteisiin kotitöihin?
Muistathan ottaa myös omaa aikaa!🌻🙂🌻
Tuli vielä asia mieleen että paha ruokkii pahaa ja hyvä hyvää: missä lapsesi on hyvä? Kaikki positiiviset jutut käyttöön- lapsi haistaa myös meitä aikuisia paremmin ilmapiirin: toivon rennompaa oloa, ei kyttäämistä ja huonosta käytöksesta joku seuraus/ itse pitäisin lapsen kanssa jutteluhetken että homma ei voi jatkua noin kerro mltä ajattelet ja tunnet. Kuuntele lastasi. Rakastan sinua sanat- näihin meillä lopetetaan riidatkin😍
Tämä kyseinen lapsi saa kaikista lapsista eniten aikaa ja huomiota. Joudun kokonaan muistuttamaan että tasapuolisesti eletään ja hän ei ole millään korokkeella jolla on etityusoikeuksia.
Tällä hetkellä liika kuri aiheuttaa niin valtavan vastareaktion että kuri käsittää kotiintuloajat, koulun hoitamisen ja huoneen jonkinlaisen siisteyden silloin tällöin. Siitäkään en enää jaksa välittää koska "Siperia opettaa". Kotoa kavereiden pitää lähteä klo 22.
Lapsi on aina ollyt todella impulsiivinen. Nyt murrosikä nostaa esiin luonteen pahimmat puolet. Hän ei esimerkiksi halua viikkorahaa koska ei kykene tekemään vaadittavia tehtäviä.
Minua pelottaa että tämä tilanne ei koskaan helpota. Tuntuu kuin edessä olis musta seinä, täynnä riitelyä ja negatiivisuutta. Pelkään että uuvun. ☹️
Siksi teidän pitääkin hakea apua ennen kun sinä uuvut.
Minua on aina kiristietty viikkorahalla, periaatteessa äitini myönsi mulle kaikkein suurimman viikkorahan mitä kellään kaveripiirissä oli. Mutta se oli vain äidin voimannäyte enkä enää välittänyt vaikken saanut siitä laisinkaan. Kuten en yleensä saanutkaan koska olen kaiken menettänyt omilla teollaini.
Miksi et soittaisi lastensuojeluun ja pyytäisi apua?
Onko sulla millaiset kontaktit kavereiden vanhempiin? Voisiko lapsesi mennä esim yökylään kaverille tai tulisiko kaveri teille yökylään? Silloin ei varmaan riitaakaan syntyisi? Itse ottaisin aikalisän jotta tilanne rauhoittuisi, mukavia juttuja kotiin- tee selväksi lapsille kun esim luet lehteä niin luet sen alusta loppuun ja ota myös näin lasten ollessa kotona/ kanssasi omaa happea. Jos aina on saatavilla niin saa sitten olla sitä koko ajan... Pienet riidat saa lapset meillä selvittää keskenään.
Tulee sellainen olo että mistään supervakavasta ei ole kyse, olet se rakkain ihminen jolle lapsesi uskaltaa purkaa kaikki, et ole kuitenkaan kaivo johon voi kaikkea tyhjätä, kerro suoraan miltä raivoaminen susta tuntuu.
Mikähän mahtaa kuohuttaa? Onko poikakaveri kuvioita tms mikä sotkisi ajatuksen juoksua? Oletteko avoimia kerrotko että raivoaminen ei auta haluat auttaa ja jutella. Pelatkaa yhdessä ja jätä huomiotta mölsähtelyt. Näillä itse kokeilisin sekä kotitöiden palkka voisi olla kiinnostuksen kohde mikä olisi sellainen millä homma alkaisi sujumaan yhdessä ? Kannattaa sanoa suoraan että lapsesta olisi paljon apua sulle ja yhdessä tekeminen olisi mukavaa. Myös likaisuutta kannattaa opetella sietämään niin jää aikaa kaikelle muulle
Tämä lapsi on saanut enemmän huomiota kuin kukaan muu.
Tällä hetkellä en enää jaksaisi vaan mietin sijoitusta. Viime päivät ovat olleet todella raskaita. En tiedä mitä tehdä.
Ensi yökin menee valvoessa. 😭
Hei. Onko sinulla jo helpottanut lapsesi kanssa? Itse painiskelen samanlaisen asian kanssa vielä kun tyttäreni on jouluna jo 17. Hänen kanssa on ollut pienestä asti erittäin vaikeaa. Jo tarhaan lähtiessä taisteltiin milloin minkäkin asian kanssa. Tuttäreni useasti soityi isälleen töihin että äiti kiusaa ja jän tsisi jopa siihen uskoa. Tyttäreni on känen ainoa lapsi. Minun edellisestä liitosta minulla on kakdi lasta jotka ovat 10 ja 15 vuotta vsnhempia kuin tämä viimeinen. Puolisoni on yrittäjä ja todella vähän ollut alusta asti kotona. Lähes kaikki viikonloput töissä arkipäivien lisäksi ja kesälomaa ei ole koskaa tai jos sattuu olemaan, niin aina muuna aikana kun minulla. Minä olen ollut siis se joka olen joutunut kasvattamaan hänet täysin yksin ilman puolison apua. Nyt olen jo kymmenen vuoden jälkeen oppinut lähtemään ja nauttimaan omasta lomasta ilman huonoa omaatuntoa. Lapsemme on siis ollut aina minun vastuulla. Tyttäreni iän karttuessa omapäisyys alkoi näkymään entistä enemmän ja sitä myötä erimielisyyksiä. Hänen mielestä hän oli aina oikeassa ja minä väärässä ja sitä myöten tyhmä ja en ymmärrä mitään. Mitä isommaksi hän on kasvanut sitä enemmän yhteenottoja tulee aivan tavallisista asioista. Tällä hetkellä hän käy lukion toista luokkaa ja myt olen sitten täysi idiootti kun en osaa opastaa pitkässä matematiikassa. Olen hänen mielestä käynyt vain jonkin paska koulun ja en osaa mitään sen takia. Täyä kuulem lähes päivittäin. Olisin maksanut hänelle jo ensimmäisestä vuodesta alkaen opettajan avustamaan häntä sellaisissa jaksoissa missä tarvitsee tukea mutta ei halunnut vaan siihen sain haukut että kun olen niin tyhmä itse etten voi opettaa. Välillä kuulen olevani lehmä joka tuntui todella pahalta. Koskaan hän ei pyydä anteeksi sanojaan vaan kääntää asiat niin että vika on aina minussa ja sen vuoksi sanoi mitä sanoi. Viha mikä hänessä näkyy suuttuessa ja ärsyyntyessä pelottaa minua. Käsiksi ei ole vielä käyty. Nyt ollaan tilanteessa että puhun hänelle mahdollisimman vähän suojaamalla näin itseäni arvottomuuden tunteelta. Toisinaan on tunne etten halua palata töistä kotiin kun en voi siellä hyvin. Kaikki eripurst hän kääntää minun syyksi että kun sitä tai tätä...Olen alkanut miettimään voisiko näin nuorella olla narsistin oireita. Hänen isän kohdalla olen joskus miettinyt samaa koska hänellä on myös vahva käsitys että lähes kaikki asiat mitkä ei mennyt niin kuin piti kääntyy minun syyksi... kun sinä teit sitä tai sanoit niin siksi tässä kävi näin. Vaikka minulla ei ole ollut mitään varsinaista tekemistä asian kanssa. Piilotan hänen mielestä hänen tavaroita kun hän ei niitä löydä mm. autonavaimet ja nyt lapsemme sanoo minulle samalla tavalla. 😔 En ymmärrä? miksi minulla olisi tarvetta piiöottaa kenenkään tavaroita saatika vaatteita! Koko yli kymmenen vuoden tarina olisi niin pitkä kaikkine asioineen joten tässä tämän päivän tunnepurkaus. Jospa minä vielä jaksaisi siihen asti kun lapsemme on omillaan vaikka välillä olen valmis lähtemään pois ja jättämään kaiken taakseni.