Mitenköhän tää toimii… en ole kovin hyvä kirjoittamaan. Sorit siitä.
Olen mies… mulla on perhe… meillä on perhe. Nuorin lapsemme on vasta syntynyt. Muut jo koulussa… ja koen olevani ihan hukassa ja sekoamispisteessä.
En tiedä mistä edes aloittaisin… mutta ehkä ongelmat:
1. Mulla on porno riippuvuus, ei diagnosoitu, mutta siihen menee liikaa aikaa, häpeän sitä ja teen sitä salaa. Jäin nyt toisen tai kolmannen kerran siitä kiinni vaimolleni ja hän otti sen rankasti… en yhtään ihmettele. Itse oletin, että hän jättäisi minut, mutta hän välittää liikaa muista eikä itsestään tarpeeksi. Joten yhdessä ollan vielä ainakin sanan jossakin merkityksessä. Nyyt oli kuitenkin vakavampi kerta, sillä vaimoni luuli minun päässeen sitä yli jo suhteemme alkupuolella. Noh yritin, mutta en päässyt terapeutti sanoi vaan, että on ok olla seksuaalinen. En o samaa mieltä, kun muita sattuu sen takia. Menee kauheesti aikaa hukkaan mitä voisi käyttää perheeseen, lapsiin, tai vaikka itsensä kehittämiseen. Nyt olen päätänyt että en enään katso, mutta se on niin hemmetin vaikeeta. Huomaan jo nyy 1kk kohdalla, että mieleni alkaa vaeltamaan asian pariin. Olen aina ajatellut alastomuutta ja sittemmin pornoa/sexiä. Muistan ensimmäiset mielikuvitusleikkini asiaan liittyen jo 4-5 vuoden iältä. Siitä lähtien olen päivittäin ollu näiden ajatusten ohjaama. Vielä kestän mutta tuntuu pelottavalta että edessä olisi koko loppuelämä pornosta kieltäytymiselle… ja ku se on niin hemmetin mielenkiintosta. Siis kiihottavan ja mielihyvää tuottavan lisäksi oikeasti mielenkiintoista.
2. Ongelmia parisuhteessa… tietenkin eniten seksin kanssa… minä haluan, hän ei. Perus tarina hän torjuu lähes aina. Täämäkin juurtaa, niin syvälle meijän suhteessa, että olen taas aivan hukassa.
Mutta mitä nyt olen jälkeenpäin tajunnut ja saanut selville. On että hän tulee perheestä jossa sexistä ei puhuta ja sitä kai harrastetaan sen muutman kerran lasten tekoon… ei faktaa, mutta siltä se ainakin tuntuu. Lisäksi hänellä on paljon huonoja kokemuksia sexin suhteen nuoruudesta… tai siis nuoruusaikuisuudesta. Sitten päästään meihin. Kaikki alkoi hienosti rakastuimme ja rakastelimme. Olimme kiimaisia ja halusimme toisiamme. Kohta meillä oli ensimmäinen pulla uunissa ja eka mahtava lapsemme maailmassa. Sitten varmaan ekoja kertoja pakollinen tauko ja vaimoni alkoi rohkaistumaan… pikkuhiljaa seksi vähenee ja 10 vuotta menee ohi ja sanon itselleni joka päivä useita kertoja että en halua häntä sillä tiedän että häntä sattuu ja hän ei halua mua.
10 vuoden aikana välillä touhutaan välillä ei. Usein hän valittelee kipuja (jep niitä on erillaisia kipusairauksia naisten alapäässä. Ollan koitettu saada vähän apua ,mutta kynnys edes näistä puhumiseen on korkea. Hieman ollaan saatu jopa fysioterpaiaa siihen). Noh ettei tämä venyisi kirjaksi, niin tän 10 vuoden matkalla on paljastunut että… ei se o koskaan ollut niin ihanaa. Hän koki että painostin häntä ensimmäiseen kertaan ja että en tykkäisi hänestä jos ei suostuisi (luulin oikeasti että olimme yhdessä mutta mitä mun mielikuvitus ei mulle uskottelis). Aina se on kuulemma sattunut. Eikä koskaan ole ollut niin ihanaa hänestä ku musta… on siinä välillä ollut muutamia kertoja kun hänkin on nauttinut (niin olen ainakin uskotellut koska hän on tullut ja sanonut niin) mutta useimmiten huomaan miten hän pelkää, ei nauti, ja kun olen tullut, nousee hän sängystä ja menee vessan koska joku osa hommasta on sattunut. Mä koen että ollan touhuttu koska hän on halunnut mielyttää mua ja niin onkin, mutta samalla koen syyllisyyttä koska mä oon satuttanu häntä. Näin kun kirjoittaa tuntuu todella sairaalta suhteelta.
Taas eteenäpin nyt ollaan viimeisimmän lapsen jälkeen siinä pisteessä, että en enään halua satuttaa häntä. Missän muussa, mutta en myöskään näisää touhuamis jutuissa. Se on vain hemmetin vaikeeta, sillä hän kiihottaa minua ja on mielestäni kaunis. En haluaisi muita, edes niitä pornossa näkemiä, mutta en voi myöskään haluta häntä. Koen todella tulehduttavaksi ajatella, että en voi haluta häntä ja en pysty siihen ilman, että ajattelisin pahaa itsestäni tai hänestä. Hän haluaisi kerran päivässä pussata ja halata illalla kun nukahdetaan… mutta toki vain niin kauan kuin se tuntuu hänestä hyvältä. Mä haluisin työntää joka reikään aina (vain yksi asento ja yksi tapa on sallittu, sillä muut sattuvat). Jotenkin minun on aivan mielettömän vaikeaa osoittaa fyysisesti läheisyyttä ilman, että en haluaisi häntä. Nyt hän kuitenkin taas kokee huonoutta, koska minä haluan ja hän ei. Taas satutan häntä. Ainoo mitä keksin on olla touhuamatta. Olen nyt kovasti koittanut rohkaista häntä että on ihan ok jos hän haluaa ja uskotella että mäkään en halua jos hän ei halua… pahinta on kuitenkin toivo ja se haave niistä muutamasta hyvästä kerrasta. Jos vain saataisiin tehtyä sopimus että me ei touhuta enään (sit taas pelkkän et puranko ”tarpeeni” pornoon tai ylitänkö rajan ja petän fyysisesti).
3. Olen väkivaltainen. Kun menee vaikeaksi ja suutun haluaisin lyödä ja satuttaa… en muita, vaan Itseäni. Olen nuoruudesta asti ollut sellainen. Taistelen sen kanssa kovasti ja pelkään koska satutan muita. En ole muita siis lyöny, mutta itseäni ja seiniä ja haluisin hajoittaa… vielä olen saanu pidettyä kurissa. Mutta ensimmäistä kertaa suhteenme aikana…
4. Haluaisin satuttaa itseäni, niin että tappaisin itseni. En vaan saa sitäkään tehtyä, niin että en satuttaisi muita. En vain keksi ratkaisua, jolla saisin kaikille hyvän olon. Jos keksisin keinon poistaa itseni, niin että läheiseni säilyisivät surulta ja ikävältä ja talous olisi turvassa, niin tekeisin sen… en vain keksi miten sitäkään. Tunnen itseni niin luuseriksi ja surkeaksi.
1-4. Yksi mitä oon paljon miettiny ratkaisuksi on että mitä jos kastronoisi ittensä… en tietenkään uskalla niin tehdä, mutta se helpottaisi paljon. Silloin ei olisi pornossa ja sen katsomisessa enään mitään järkeä. En voisi vaimoanikaan haluta sillä mitä mä hänellä tekisin… 10 vuoteen mahtuu yhden käden sormin laskettuna ne kerrat kun hän on oikeesti halunnut mua ja vielä nauttinut siitä, joten hän pärjäisi kyllä sen kanssa. Lapsia meillä on jo. Mietin vain paljon, että miten se vaikuttaisi sitten mun muuhun elämääni. Oon ainakin toistaseksi ollut liian itsekäs mitään tehdäkseni sillä siinä on käsittääkseni normi elämään vaikuttavia seikkoja. Jos ei olisi niin se olis helppo ratkaisu. Kaikki se aika mikä säästyisi pornolta ja kaikii se suru mikä säästyisi vaimolta kun kokee huonoutta kieltäytyessä.
5. Olen töissä työnantajalle joka pahoinpitelee minua henkisesti ja tämä vaikuttaa perhe-elämäämme. Teen vain unelmieni työtä ja palkka on ihan hyvä. Työpaikka turvattu ja olen hurjasti uhrannut perhettäni päästäkseni tähän. En muualta saa samaa työtä samalla rahalla ja tarvitsen rahan perheelle.
6. Satutan vaimoani sanoilla ja pelotan lapsiani sanoilla. Olen ikävä suustani ja luulen tietäväni mikä on oikein. (En tiedä miten mä en vaimoani satuta… en lyö joten siinä mielessä fyysisesti, mutta muuten niin tuntuu että aina sanon jotain ikävää tai sitten osoitan haluavani häntä… hän joutuu kieltäytymään… minä harmistun ja taas häntäkin harmittaa). Pelkään että olen kuin isäni joka ylpeili aina miten aivopesee muut. Pelkään tekevän samaa mun perheelle… tahtoisin helle vaan parasta. Silti usein sanon jotain mikä saa muut harmistumaan.
Jos joku osaa auttaa niin kiitos. En kaipaa vastauksia etyä tarvitset todella apua, mene juttelemaan. Tarvitsen jonkun jolle puhua sillä jos vaimolleni avaisin tän lippaan niin hän hajoaisi kun kuulisi tän kaiken. Rehellisyys on mulle super tärkeetä ja kun mulla on näin isoja ajatuksia joita en jaa hänelle koen että olen vielä valehteljakin… sitäkin olen vaikka yritän kovasti olla olematta ja epäsäonnistun siinäkin.
Erotakkaan en haluaisi sillä rakastan vaimoani ja kaipaisin häntä joka hetki, ja kaipaisin lapsiani! He ovat täydellisiä. En kestäisi ajatusta että he kasvaisivat ilman minua ja että en olisi läsnä heille. Tai että olisin viikon ja viikon poissa… lisäksi olen niin sekasin että parempi olisi lapsille jos olisivat vaimon kanssa. Hänellä pysyy sentään paketti kasassa. Olen monesti miettiny että jos joutuisimme eroaman en pysytisi olemaan läsnä vain puolta heidän elämästä ja lisäksi rahamme eivät riittäisi jos eroaisimme. Siksi olen miettiny että jos niin kävisi muuttaisin jonnekin mistä he eivät löytäisi minua ja lähettäisin heille vaan rahaa jotta pärjäisivät. En kestäsi ajatusta, että joku muu kasvattaiso heitä… viettäisi mun aikaa niiden kanssa. Taas kun kirjotan niin kuulostaa aika sairaaltaa ja onkohan mussa viel joku sairas piirre mitä en tajuu.
Jotenkin mun mielessä meidän perhe on vaan niin hemmetin täydellinen… jos ei lasketa tätä kaikkee mitä mä tuon mukanani. En kestäisi elää puolikkaasti tän perheen kanssa.
En ole ikinä ollut luovuttaja mutta olen niin hukassa että nyt tahtoisin luovuttaa ja mahdollistaa perheelleni vain hyvän olon.
Hei!
Sanoisin näin naisena, ettei ole ihme jos olet turhautunut. Jos olet paininut pornoriippuvuuten liittyvän syyllisyyden kanssa ja lisäksi selvinnyt pitkään puolison kanssa hänen haluttomuudestaan/kivuistaan huolimatta, niin en ihmettele että olet sekaisin.
Ymmärrän kyllä naisena miksi puolisoasi suututtaa sinun pornon katsominen, mutta toisaalta en ymmärrä miksi hän kokee sen pahana jos ei itse halua seksiä? Minä olen itse loukkaantunut puolisoni pornon katselusta ja vuosia sen valehtelemisesta, koska olen itse aina ollut halukas pitämään seksielämästämme huolta ja se on minulle tärkeä osa parisuhdetta.
Minun korvaani kuulostaa todella ihanalta miten puhut vaimostasi, että hän mielestäsi kaunis ja haluttava. Harrastatteko seksiä muuten kuin yhdyntänä? Sehän voi olla muutakin 🙂
Mun mies lienee seksiriippuvainen, mutta hänellä taitaa pornon tilalla (tai lisäksi) olla joukko maksullisia suhteita. Naiselle aika vaikea paikka. Minä olen ainakin mennyt lukkoon myös seksin suhteen tai mietin kovasti, että miksi en kelpaa. Valitettavasti se vaikuttaa myös omaan haluun ja sittenhän on kierre taas valmis, kun "mies ei saa kotoa."
Ootko saanut apua alaan erikoistuneelta seksiterapeutilta? Tuntuu hyvältä, että tunnistat ja tunnustat asian, koska meillä mies kieltää kaiken. Luin myös sellaista kirjaa kun koukussa seksiin (Paula Hull) ja se ainakin auttoi mua hahmottamaan asiaa. Mun ymmärtääkseni on olemassa myös jotain vertaisryhmiä seksiaddikteille vähän samaan tyyliin kuin AA-kerhoja. Voisikohan niistä olla sulle apua?
Kiitos sun rohkeasta avautumisesta, täällä on aika paljon tuotu vain naisen näkökulmia.
Hei,
en osaa varmastikkaan sanoa kirjoitukseesi mitään syvällisen lohduttavaa, mutta minustakin kirjoitat vaimostasi todella kunnioittavasti ja kauniisti. Pystytkö sanomaan nämä asiat myös hänelle?
Myös minä olen seksuaalinen nainen, mutta olen ollut suhteessa, jossa en kokenut itseäni haluttavaksi. Tällöin varmasti luonnollisesti oma halu latistuu tai painuu taka-alalle.
Haluaisin uskoa, että moni kertomistasi asioista on yhteydessä toisiinsa niinkuin kirjoitit, lankakerällä, ja jos saatte yhden solmun aukenemaan niin muut voivat tulla itsestään siinä sivussa.
Pornon katsominen on mielestäni luonnolinen osa ihmisen seksuaalisuutta, eikä sitä tarvitse eikä pidäkkään hävetä. Mitä avoimempi voit olla vaimollesi asiasta, sen parempi. Ehkä hän tarvitsee usein sen kuulemista, että hän on kaunis ja upea nainen, ja pornon katsominen ei poista sitä miten upeana hänet näet? Vaikka hän tarvitsisi sitä päivittäin, mielestäni sekin on ok jos sillä saatte tasoitettua tien sille, että sinä voit saada tarvitsemasi (pornon katsomisen) ja hän tuntea itsensä täydelliseksi siinä samaan aikaan.
Jos pystytte, niin mielestäni vinkki seksuaaliterapiasta voisi kuitenkin olla harkitsemisen arvoinen asia. Toivon kovasti, että minunkin puolisoni pystyisi joskus avaamaan minulle itseään ja sitä millainen hän oikeasti on, eikä salaamaan ja piilottamaan itseään (tiedän hänen olevan bi, mutta hän ei pysty sanomaan sitä ääneen edes itselleen). Me naiset kestämme yllättävän paljon asioita, emmekä oikeasti ole niin tuomitsevia kuin ehkä muut ajattelevat. Rohkeutta 🙂
- Muokattu kirjoittajan toimesta 2 vuotta, 3 kuukautta sitten. Syy: Kirjoitusvirhe