Hei,

Olen ollut suhteessa kohta kaksi vuotta mieheen, joka on osoittautunut työtä vältteleväksi. Itse työskentelen kunnan työllisyyspalveluissa ja koen asian ongelmaksi. Käytännössä hän asuu vanhempiensa mummolta perimässä huonokuntoisessa talossa, jossa ei ole edes suihkua. Ja ilmaiseksi. Hän maksaa köytännössä vain sähkön. Paikka on maatila, jossa viljellään, maatilan tuet tulevat miehelle, samoin tuotto, vaikka hän käytännössä tekee kesällä noin kuukauden töitä ja loppuvuoden on tekemättä mitään. Hänen isänsänsä hoitaa kaikki järjestelyt, työt on ulkoistettu. Hänellä on toiminim ja sen nimissä on koirien kasvatus. Kuitenkaanviimeiseen vuoteen ei siitä hommasta ole ollut mitään tuloa, vain menoja. Ihan kiva, että vanhemmat auttavat, mutta en oikein pysty hyväksymään täyttä taloudenhoitoa. Lisäksi hän on sitä mieltä, ettei aio hakeutua enää ulkopuolisiin töihin kuin pakon edessä. Minusta ajatus on kummallinen?! Vaikeaksi tämän kaiken tekee se, että hän on todella miellyttävä persoona ja huomioiva, rakastava. Läheisyys toimii ja meilla on hyvä yhteinen huumori. Olemme puhuneet yhteisen talon ostamisesta, mutta talouden tilanne huolettaa, paljon. Tässäkin tilanteessa, raha tulee vanhemmilta, ei kaikki mutta reilusti. Olen yrittänyt puhua asiasta, että 6 hengen perhettä ei voi pyhällä hengellä elättää ja olen payistellut tekemään suunnitelmia ja laittamaan toimeksi. Mitään ei kuitenkaan tapahdu ja hän jumittaa suunnitellen jotain, mutta en oikein jaksa uskoa sen kantavan pidemmän päälle jos ollenkaan. Onko vastaavia kokemuksia?☹️