läheisyys ja sen puute & Seksi
tyttöystäväni on edellisessä suhteessa ollut kokoajan niin erillään, alistettu ja yksin jätetty, ettei ymmärrä sitä miten tärkeää on läheisyys/kosketus/halaus/seksi. Kämpillä päivät menee siinä että molemmat on AINA työpäivän päätyttyä iltaan asti tietokoneilla, eri huoneissa, touhuamassa omia asioitaan. Ja kun tulen hakemaan huomiota ja halaamaan takaapäin niin tyttöystävä suuttuu ja työntää poispäin… Jos ei työnnä pois, niin se on kirjaimellisesti eleettömänä ja liikkumattomana, kunnes lopetan halaamisen.
Seksissä on sama eleettömyys/haluttomuus ja vain kerran kuussa. Haluan seksiä mutta en eleetöntä seksiä, enkä voi pakottaa häntä yhtäkkiä pitämään seksistä, en ole nähnyt hänen ”tulevan” koko suhteen aikana, haluaisin… Mutta hänestä ajatus siitä että ”puoliso tykkää katsella oman rakkaan mielihyvää” on hänelle sananmukaisesti vastenmielistä ja ällöttävää. Olen kysellyt sängyssä mielipiteitä ja apua häneltä suoraan tyydyttämisen suhteen, että miten minä voin auttaa häntä tulemaan, hän ei kuulemma pysty tulemaan ollenkaan jos puoliso katselee/tietää, mutta yksin, salassa masturboiminen häneltä onnistuu.
Seksiä ei olisi ollenkaan jos tyttöystäväni saisi päättää täysin asiasta, koska kaikenlainen seksuaalisuus on oikeasti vierasta sille ja hän ei tykkää ollenkaan seksistä.
Hän on sanonut että hän voi antaa minulle jos haluan, mutta minua ahdistaa eleetön ja tunteeton ”panopuu” seksi… EI SE OLE SEKSIÄ!! Ja hän on aiheuttanut minulle täysimittaisen itseluottamuksen katoamisen seksin suhteen, tuntuu etten kykene mihinkään, ja etten ole kelvollinen mihinkään. Siltä tuntuu vaikka hän sanoisi muuta. Olen 26v. Ja ensimmäistä kertaa elämässäni koin asian myötä myös erektiohäiriön sängyssä ja seksi alkaa pelottamaan minua todenteolla! (tuntuu että olen mitätön, arvoton ja ruma hänelle)
Olen puhunut tyttöystävälleni, että haluaisin että olisimme enemmän yhdessä, mutta hänen mielestä me ollaan aina yhdessä, hänelle erillään olo, tietokoneita räplääminen eri huoneissa, on yhdessäoloa.
Oikeastaan toivoisin että tyttöystäväni tulisi joskus halaamaan minua eikä aina toisinpäin ja että riitelyiden jälkeen minä en aina olisi se joka ensimmäisenä pyytämässä anteeksi…
Minulla ei ole lohduttajaakaan, koska jos ilmaisen suruani jostain asiasta, niin hän on tähän asti jokaisella kerralla masentunut/loukkaantunut siitä itse ja joudunkin itse lohduttamaan sitä ja jälleen patoamaan oman suruni.Olen tähän asti tuonut ahdistukseni esiin typerästi syyttäen tyttöystävääni kylmyydestä/etäisyydestä ja haluttomuudesta. Haluan elää yhdessä rakkaani kanssa, en ikinä pettää, enkä jättää… Haluan saada tämän solmun vain auki. Meillä oli yli puolivuotta taaksepäin täydellistä ja ihanaa. Meillä on yhteiset haaveet ja tavoitteet elämässä… Mutta näin ei voi jatkua!
Miten minä voin parhaiten muuttua ja auttaa tätä tilannetta?
Minusta kuulostaa siltä, että tyttöystävälläsi on paljon tunne-elämän traumoja, joita hänen pitäisi työstää, ammatti-ihmisen kanssa. Mutta se tietysti vaatii sitä, että hän itse sitä haluaa ja ymmärtää, että tarvitsee apua, jotta hänen tunne-elämänsä lukot avautuisivat.
Sinä et häntä voi parantaa, se lähtee hänestä itsestään. Jos hän apua haluaisi jossain vaiheessa hakea itselleen, sinä olisit siinä tukena. Mutta sinä yksin et voi tyttöystävääsi muuttaa, enkä usko että sinunkaan muuttumisesi tässä toisi apua. Ellet sitten alistu siihen mitä tyttöystäväsi haluaa eli tunteettoman ja eleettömän poikaystävän, joka ei halua seksiä. Mutta silloinhan tekisit hänelle vain karhunpalveluksen, kun hänen ei tarvitsisi kohdata ongelmiaan.
Koska hän loukkaantuu sinun tunteenpurkauksista vaikuttaa siltä, että tyttöystäväsi on herkkä uhriutumaan ja kenties myös syyllistymään. On varmasti erittäin rankkaa elää suhteessa, missä omille tunteille ei ole tilaa ja vain sinä olet se joka ymmärtää ja venyy ja joustaa. Eikö olisi ihan oikeutettua myös sinun haluta samaa, että toinen ymmärtää ja tukee ja haluaa sinun parasta? Tyttöystäväsi ei kykene omien traumojensa takia sitä sinulle tarjoamaan.
Tyttöystäväsi ei voi piiloutua sen taakse, että hänellä on ollut traumaattinen suhde. Se ei oikeuta kantamaan sen suhteen traumoja sinun koettavaksi. Hänellä on vastuu tehdä asialle jotain ja korjata omat traumansa. Nyt sinä maksat sitä hintaa, mitä hänen edellinen suhteensa maksoi. Ei hän voi odottaa toisen ymmärtävän itseään maailman tappiin asti. Hän kokee olevansa uhri, hän uhriutuu, on marttyyri, ei näe että hänessä itsessään on se ratkaisu. Se vain vaatii työtä, se vaatii myös sen, että katsoo itseään peilistä, rehellisesti. Ja se on pelottavaa, on paljon helpompi syyttää ongelmistaan muita kuin myöntää, että itse voisi tehdä jotain. Mutta jos halua siihen ei ole ja haluaa elää elämäänsä eleettömänä ja tunteettomana ja ilman läheisyyttä ja seksiä, niin minkäs teet. Se on hänen valintansa, mennä siitä missä aita on näennäisesti matalin.
Voitte kokeilla myös pariterapiaa, sinä et ainakaan nyt tule kuulluksi ja se voisi olla paikka, jossa kommunikaatio paranee. Mutta tyttöystäväsi taipumus uhriutua vaikuttaa olevan vahva, voi olla että siitä on myös haittaa. Hän voi kokea sen hyökkäyksenä ja kritiikkinä itseään kohtaan ja sulkeutua enemmän.
Nämä ovat vain minun kyökkipsykologia näkemyksiäni ja voin olla aivan hakoteillä, mutta yksi näkökulma ainakin, tilannettanne enempää tuntematta 😉
Hei,
Ensimmäisiä ajatuksia mitä mieleeni heräsi kirjoituksestasi:
-tyttöystäväsi läheisyysongelmat saattavat johtua myös kotitaustasta (onko ollut väkivaltaa, läheisyyden puutetta vai kenties hyvin suljettu seksuaalikasvatus).
-onko hän kokenut joskus seksuaalista väkivaltaa
Itse olen erimieltä tuosta "uhriutumisesta" mikä täällä mainittiin. Jostakin syystä tyttöystäväsi häpeää näyttää nauttivansa seksistä. Ehkä hän on hyvin ujo ja luultavasti itsetunto omasta naiseudesta on melko nollissa.
Syyttely ei kannata, se itseasiassa voi vain luoda toiselle enemmän paineita ja vähentää entisestään haluja. Tilanteenne vaatii kuitenkin keskustelua ja minäkin suosittelen pariterapiaa. Se on turvallinen ympäristö keskustelulle. Yritä ehdottaa sitä hänelle niin kauniisti kuin vain pystyt.
Vain hän pystyy vaikuttamaan omaan käytökseensä, se on hyvä tiedostaa.
Kirjoitat, että teillä oli puolivuotta sitten asiat ok. Jotakin tässä välissä on tapahtunut. Kannattaa yrittää ehkä lähteä liikkeelle sen selvittämisestä. Vai oliko petipuuhat silloinkin samalla tasolla?
Hei ja kiitos paljon vastauksista Leenu80 ja Eksynyt Nainen. Meidän suhteemme on Itseasiassa vasta noin 1 & ½ vuotta vanha ja silloin puoli vuotta sitten oli vielä sitä kuherruskuukautta menossa, eikä varsinaisesti yhtään riitaa takana.
Kävin keskusteluja tyttöystäväni kanssa ja selvisi että hän halusi rakastella ainoastaan vain miellyttämisen halusta, ja että nyt sillä on yhä vain vaikeampaa miellyttää, koska... en tiedä. Pää jumittaa taas vaihteeksi :S
Kyllä tyttöystäväsi seksikielteisyyden syyt ovat varmasti syvemmällä kuin edellisessä suhteessa. Jostain syystä hänen luottamuksensa itseensä naisena tai ylipäänsä ihmisenä on vaurioitunut. Syyttely ei auta mitään, ja orgasmia on turha vaatia, jos haluakaan ei ole, sehän tulee vasta haluamisen ja kiihottumisen jälkeen, jos tulee. Vaatiminen on ylipäänsäkin ristiriidassa nautinnon kanssa, se tuhoaa nautinnon, ketään ei voi vaatia nauttimaaan. Orgasmin vaatiminen on vain miehen itsetunnon pönkittämistä. Sinä tarvitset naisesi orgasmia, ei hän. Ehkä orgasmin vaatiminen vie hänen halunsakin?
Ellei naisellasi ole takanaan pahoja seksuaalisia traumoja, joiden takia seksi on tullut kokonaan mahdottomaksi tai vastenmieliseksi, hän tarvitsee ennen kaikkea hyväksyntää. Jos teillä oli puoli vuotta sitten täydellistä, mikä mahtoi pilata suhteen? Kerroit syyttäneesi häntä kylmyydestä ja haluttomuudesta. Olisiko se osasyy - pienet sanat voivat haavoittaa pahastikin, ja seksuaalisuus on kaikkein herkin alue. Eivät hänen vaikeutensa tietenkään kokonaan sinun vastuullasi ole, ja tilanne herättää ymmärrettävästi aiheettomia huonoudentunteita. Ehkä hän tarvitsee ulkopuolista apua itsetuntovaurionsa korjaamiseen. Mutta olisiko seksiasialle tehtävissä jotain teidän kesken, jos kerran vähän aikaa sitten kaikki oli hyvin?