Vaimosi käytös voi johtua monista asioista. Kerron tässä omani. Olemme olleet naimisissa yli kolmekymmentä vuotta. Mieheni on auttavainen ja osallistunut kotihommiin eli vieraiden silmissä täydellinen mies. Ei juo ei polta. Hän on avulias myös muita ihmisiä kohtaan. Minusta tuntui, että hän haki hyväksyntää sillä että auttoi muita. Tykkäsi saamistaan kiitoksista. Minusta alkoi tuntua, että kaikki muut ovat tärkeimiä kuin minä ja lapset. Tuntui, että hän ei ollut henkisesti läsnä. Minusta tuntui, että hän otti läheisyysttä vain silloin kun halusi seksiä. Kerroin usein, miten haluaisin hänen hyväilevän muutenkin. Jotenkin hän vain unohti toiveeni. Kävi kiinni rintoihin ja takamukseen, kun halusi jotain muutakin. Näin minusta ainakin tuntui. Eniten etääntymiseen kuitenkin vaikutti se, että hän ei ollut henkisesti läsnä eikä ehdottanut koskaan yhteistä tekemistä. Hän lähti kyllä mukaan matkoille ym. jos itse sitä ehdotin ja järjestin. Viime vuosina ei enää sitäkään. Pikku hiljaa alkoi tuntua siltä ettei meillä ole mitään yhteistä eikä puhumista. Näennäisesti kaikki oli hyvin.

Pari vuotta sitten hän sitten tipautti pommin. Hän halusi erota. Oli toinen nainen. Olin aivan tyrmistynyt. Sanojensa mukaan hän oli luullut, että minulla on toinen, kun en mukamas kotona huomioinut ja kehunut häntä tarpeeksi enkä antanut läheisyyttä.
Kun tein aloitteen seksin suhteen häntä ei koskaan kiinnostanut.

Itselläni oli töissä vaikeaa vuosia. Oli työpaikkakiusaamista. Mieheni oli omassa päässään "keksinyt" syitä, miksi oli tavallaan antanut itselleen oikeutuksen pettämiseen. Eroilmoituksen jälkeen hän tajusi, mitä on tekemässä. Sanoi, että on tehnyt elämänsä virheen. Halusi jatkaa minun kanssani. Jostain syystä suostuin siihen. Siksi, että katsoin, että meillä on mahdollisuus selvitä. Toinen nainen ei jättänyt asiaa siihen vaan alkoi kiristää miestäni. Se on pitkä tarina, mutta tämän kaiken tapahtuneen jälkeen läheisyys palasi. Tuntuu varmaan monesta ihmeelliseltä, mutta näin kävi. Vaikka olen edelleen rikki siksi, että minulle on tehty kammottavia tekoja, niin meille on puheyhteys palannut. Teemme paljon asioita yhdessä ja seksiä on. Hyvää ja usein. Samoin läheisyyttä. Tuntuu, että nyt olemme molemmat läsnä ja otamme toisen huomioon. Vaikka en ymmärräkään sitä, että aikauista miestä täytyy kehua, niin nyt tajuan sen tehdä. Se ei ole minulta pois. Ymmärrän, että mieheni on sokaistunut saamastaan huomiosta ja menettänyt järkensä kuten hän asian ilmaisee. Hän on kiitollinen, että autoin häntä pääsemään eroon naisesta.

Olen tämän parin vuoden aikana miettinyt eroa useaan kertaan. En ole halunnut antaa periksi koska meillä on niin paljon hyvää. SE, että minua on petetty ja loukattu todella pahasti ei varmaan helputu sillä, että hajotamme sen mitä meillä on.

Varmaan vaimosi työn rankkuus voi olla yksi syy siihen, että hän ei jaksa kotona antaa parastaan. Usein emme huomaa antaa arvoa niille läheisille, jotka ovat kuitenkin meille kaikkein tärkeimiä ja rakkaimpia. Pitää tulla ravistus ennen kuin sen tajuaa.

Me tajusimme, että mitään pahaa ei olisi tapahtunut jos olisimme osanneet puhua ja kuunnella. En osannut kertoa, miten vaikeaa minulla on töissä (vaikka mielestäni sen tein). Mieheni ei kuitenkaan sitä ollut ymmärtänyt.

Voimia!

Hei 🙂🌻
Nimimerkki Yksvaan: kirjoittamasi voisi olla suora kuvaus minun elämästäni, samoin, kuin ketjun aloittajan.
Useita vuosia mieheni omistautui ainoastaan työlleen. Minä opiskelin, kävin töissä ja hoidin 7 lastamme. Kotityöaapua ei herunut. Kommentti oli, että on se kumma, jos akka ei yhtä huushollia saa kunnossa pidettyä.
Huomaavainen ja auttavainen hän oli muille ja odotti itse myös huomiota minulta. Seksi tapahtui minun aloitteestani.
Reissutyössä hänellä oli ensimmäinen ulkopuolinen suhde. Siitä en saanut mitään lisätietoa, koska asia ei kuulemma kuulunut minulle. Tuolloin ero olisi ollut hankala: olin vasta kouluttautumassa, eikä työpaikkaa ja monta pientä lasta.
Asia hautautui unholaan.
Sairastuin fyysisesti vakavasti kuutisen vuotta sitten. Sairaalakäynnit kävin yksin. Monta leikkausta, joihin henkisesti valmistauduin yksin.
Ollessani jo paremmassa kunnossa 2,5 vuotta sitten mies jäi jälleen kiinni uskottomuudesta. Tällä kertaa annoin tulla hänelle palautteen kaikesta, myös hänen väkivaltaisuudestaan. Suhde oli kuulemma lyhyt mutta meni intiimiksi. Ja kyseessä oli tuttavamme, joka tiesi perheemme, sekä sairastumiseni. Mies yritti selittää asiaa sillä, että ihmiset aina kyselevät sitä, missä kunnossa minä olen ja miten jaksan. Hänen luonnolleen otti se, ettei hänestä kyselty.
Jonkun aikaa mies oli tosi masentunut ja syyllisyydentuntoinen. Hän joutui jopa sairaslomalle.
Minun tunteeni jäivät jotenkin sivuun taas ja vaikka asiasta nyt puhuttiin, epäilen suhteen keston olleen pidempi ja en usko kaikkea miehen kertomaa. Olivat yhdessä sopineet siistityn version, johon toki tuli säröjä, kun asiaa puitiin.
Nyt edelleen käyn harvakseltaan terapiassa. Ihan oman hyvinvointini vuoksi. Mies ei lähtenyt pariterapiaan.
Mies oli viimeisimmän uskottomuuden jälkeen huomaavaisempi, auttoi kotitöissä ja keskustelimmekin enemmän, kun hänen masennuksensa helpottui.
Nyt tilanne on muuttunut. Häntä ei kiinnosta seksi, keskustelut vähäisiä ja kotityöt minulla, vaikka työntekoa hän on paljon vähentänyt. Hän mielellään eristäytyy työhuoneeseensa nettiä selaamaan.
Minun Facebookissa olemisesta hän sen sijaan huomauttelee kitkerän oloisesti. Itse hän ei ole tuossa somessa mukana, vaan pitää sitä ihan turhana. Muutenkin hän arvostelee tekemisiäni niin, että ainoa vielä kotona asuva lapsemmekin on sen huomannut.
Olen ajatellut, että jos minun pitää aina olla vetovastuussa tämän parisuhteen hoidossa, en kauaa enää jaksa. Sinnittelen muutaman vuoden, että nuorimmainenkin pääsee jatko-opintoihinsa tästä lähtemään.
En edes tiedä sitä, mitä tunnen miestäni kohtaan...olen vain niin väsynyt tähän suhteemme toimimattomuuteen.
Jos yritän keskustella asioistamme mieheni kanssa, ei häneltä irtoa muutamaa sanaa enempää. Yksinpuhelu on raskasta ☹️

Kiitos vastauksistanne. Parisuhteen ylläpitäminen on todellakin omanlaisensa taitolaji. Tuntuu, että useimmiten vastoinkäymisiä tulee matkan varrella eteen enemmän kuin myötätuulta.

Olen tosiaan itse pohtinut lukemattomia tunteja tilannetta ja koettanut ymmärtää missä olemme menneet vikaan. Olen analysoinut omat tekemiseni ja sanomiseni ja pohtinut mikä minussa on vikana, kun vaimoni ei halua viettää aikaa kaksin kanssani, läheisyydestä, keskusteluista tai seksistä puhumattakaan. Lillun sellaisessa itsesyytösten liemessä edelleen.

Jotenkin tilanteemme on enemmän yhdessä asumista ja yhteisen kotitalouden ja perheen arjen pyrörittämistä kuin parisuhdetta. Kyllä me keskustelemme arkisista asioista ja päivän uutisista ja muista puheenaiheista sujuvasti ja yhteiset lomamatkat ja muut reissut yhdessä lasten kanssa sujuvat hyvin. Mutta kahdenkeskisistä keskusteluista vaimoni aina pakenee tai vetäytyy ja kaikki yritykset viettää kahdenkeskistä "laatuaikaa" vaikkapa ihan elokuvissa käymällä kaatuvat aina johonkin syyhyn, oli se sitten väsymys tai joku yllättäin vaimon samaan aikaan sopima meno.

Kun vaimo oli hoitovapaalla kotona, hän ei tehnyt suurta numeroa lasten ja kodin hoidosta ja en sitä ole tehnyt minäkään nyt kun asiat ovat pääosin kaatuneet hoidettavaksemme. Oikeastaan jopa niin, että anoppini ja oma äitini ovat siinä uskossa, että vaimoni on uupunut hoitaessaan oman työnsä ohella myös kotimme askareet. He eivät tiedä kuinka suurelta osin siivoukset, pyykinpesu, tiskit ja muut hommat ovat minun harteillani. Välillä toki itse tunnen katkeruutta siitä että kotityöt eivät jakaudu tasaisesti, mutten tee siitä numeroa koska ymmärrän vaimon työn raskauden.

Kommentoijilla ongelmiin liittyi uskottomuutta. Itse olen joskus toki ajatellut sitäkin syntyjä syviä pohtiessani että "paranisiko tilanne vaihtamalla", mutta en ole siitä ollut vakuuttunut enkä lähtenyt seksintarvetta tyydyttämään muilta markkinoilta. Toki useampaan otteeseen mieleen on hiipinyt peikko siitä, että vaimollani saattaisi olla toinen mies, joka tarjoaa hänelle sen hellyyden, läheisyyden ja seksin, mutta en oikeastaan voisi vaimostani uskoa sellaista. Että hän tekisi minulle niin. Jos hän olisi sellainen luonne, niin varmasti useampi vuosien varrelle mahtunut tapaus uskottomuuden puolesta puhuisi, mutta hän ei ole ollenkaan sellainen pettäjäluonne.

mutta en oikeastaan voisi vaimostani uskoa sellaista. Että hän tekisi minulle niin. Jos hän olisi sellainen luonne, niin varmasti useampi vuosien varrelle mahtunut tapaus uskottomuuden puolesta puhuisi, mutta hän ei ole ollenkaan sellainen pettäjäluonne.

Sinuna en edes harkitsisi pettämiseen lähtemistä. Se satuttaa niin paljon että haavat eivät parane koskaan. Ennemminkin ottaisin asian puheeksi. Kysy vaimoltasi suoraan, onko hänellä toinen. Onko hänen mielestään liitto pelastettavissa. Nosta suoraan ero yhdeksi vaihtoehdoksi. Joskus ravistaminen auttaa. Kerro hänelle, miltä sinusta tuntuu elää liitossa, jossa ei ole läheisyyttä.

Otin tuon lainauksen siksi, että en minäkään olisi miehestäni uskonut, että hän tekee mitä tekee. Ei kukaan muukaan läheisistä. Hän antoi itsestään toisenlaisen kuvan. SE, että pystyi pettämään minua ja olemaan kotona kuin mitään ei olisi tapahtunutkaa, kertoo paljon. Hän pystyi pettämään, mutta ei jättämään. Se olisi vaatinut yhteisen kodin myymistä kaiken hajoittamista. Joskus jopa toivon, että hän olisi sen tehnyt. Nyt joudun itse vain sopeutumaan tilanteeseen. Olen sanonut useasti, että halaun erota, mutta hän itkee ja rukoilee, että jatkaisimme. En osaa sanoa, jääkö hän minun ja lasten vuoksi vai siksi ettei jaksa viemään rankkaa eroprosessia eteenpäin. En siis usko enää mihinkään. Hän häpeää tekoaa koska on menettänyt kasvonsa sukulaisten edessä. Ei osaa selittää tapausta itselleenkään. Elämä on monimutkaista. Luottamusta on vaikea palauttaa.

Minua ahdistaa. Olen masentunut. Tilanne ei etene vaan kaikki jatkuu ennallaan. Ei läheisyyttä, ei suukkoja, ei haleja, ei seksiä. Tuntuu etten kestä tätä. Miksi puolisoni tuomitsee minut selibaattiin torjunnallaan? Miksei asiasta saa edes keskustella? Miksi pitäisi vaan hyväksyä tilanne?

"Työuupumuksen piikkiin hän on myös laittanut tilannetta ja onhan hän toki aina väsynyt työvuorojensa takia, mutta työterveyslääkäri ei siinäkään mitään poikkeavaa ollut havainnut. Vaimolla on pitkiä jopa 13 tuntisia työvuoroja ja usein illat venyy myös ylitöiksi. "

Tässä on minusta ongelman syy. Millaista työtä vaimosi tekee? Tavallisissa työsuhteissa on katto ylitöille. Ihmisiä ei saa istuttaa 13h työpäiviä pitkäaikaisesti. Vuosikatto ylitöille taitaa olla joku 150h. Esimiehillä ja päälliköillä voi olla toisin,mutta pitkät työpäivtä korvataan erinomaisella palkalla.

Syy vaimosi etäisyyteen on kaksi. 1) Työn ylikuormitus. Joko hän on ylikuormittunut työssä niin, että arki ei suju. Miten on mahdollista, että työterveyslääkäri ei olisi havainnut mitään? Työstressi näkyisi varmaan myös kotona unettomuutena ja keskittymiskyvyttämyytenä arkiaskareisiin. Tästä pääsee pois vain että otat työn vakavasti keskusteluun. Käy joka ylityön jälkeen keskustelua. Mitä työssä tapahtui jne. Sterraantunut voi helpottua jos saa -ymmärtäväisen ja hyväntahtoisen, ei painostavan - kuuntelijan. Pitkän ajan tavoite sinulla pitäisi olla, eettä vaimo itse ymmärtää, että ylitöihin ei taritse suostua.
2) Vaimollasi on toinen mies työpaikalla tai työn varjolla. Jos näin olisi, vaimo ei suostu puhumaan työnsä sisällöstä. Hän vetäytyy, jopa haukkuu ja syyttelee, jos edes yrität kysellä työhön liittyviä yksityiskohtia. Juuri kiltit ja kivat naiset tulevat työpaikoille pelurimiesten hurmaamiksi ja ovat siksi uskottomia. He käyttäytyvät kotona, kuten vaimosi nyt.

Veikkaan, että jommassa kummassa lienee liittosi kylmettymisen syy.

Melko radikaalia varmaan, mutta entä jos lakkaisit kerta kaikkiaan olemasta "kiltti"?
Jos asiallisesti mutta lujasti löisit faktat pöytään: tämä asia selvitetään, tai sitten joudut tekemään oman päätöksesi yksin. Printtaa vaikka netistä avioerohakemus kaavake ja näytä se hänelle. Sano, että esim. ensi lauantaina istumme tuohon pöytään eikä kumpikaan lähde ennenkuin asiasta on alettu asiallisesti keskustella. Sano, että et jaksa.Että on epäinhimillistä vaimon taholta jatkaa tuota käytöstä. Sano,että olet valmis kuulemaan kaiken mitä hänellä on sydämellään, kunhan vain saatte puhumisen pään auki!
Jos vaimo heittäytyy mykäksi ja yhteistyöhaluttomaksi, ota se kaavake esiin ja sano,ettet tee tätä kevein sydämin, mutta näin ei kerta kaikkiaan voi jatkua. Jokin ratkaisu on löydettävä ja pian. Tee selväksi, että myös teet sen.
Älä korota ääntä tai kiihdy ja suutu. Maltti on valttia tässäkin asiassa. Selvität vain faktat ja sanot,että nyt ollaan umpikujassa. Sen avaamiseen tarvitaan nyt molemmat, tai sitten ainut vaihtoehto on vakavasti alkaa harkita erilleenmuuttoa.
Anna hänelle aikaa,mutta ei loputtomiin, tajuta tilanteen vakavuus.
Tämä on minun ehdotukseni. Jotain tällaista juuri teidän tapaukseenne sopivaa voisit sommitella? Missään tapauksessa kukaan e ivoi vaatia sinua jäämään tilanteeseen,joka on sietämätön. Vaikka se hänelle ei ongelma olisikaan.
Tämä on sitä elämää!
🤕 Onnea matkaan!

Tässä on minusta ongelman syy. Millaista työtä vaimosi tekee? Tavallisissa työsuhteissa on katto ylitöille. Ihmisiä ei saa istuttaa 13h työpäiviä pitkäaikaisesti. Vuosikatto ylitöille taitaa olla joku 150h. Esimiehillä ja päälliköillä voi olla toisin,mutta pitkät työpäivtä korvataan erinomaisella palkalla.

Vaimoni on työssä yksityisessä sosiaalialan laitoksessa. Heillä on kolmivuorotyötä ja pisin työvuoro listan mukaan on 12h. Usein kuitenkin työtilanteet vaativat jäämään ylitöihin ja jos työvuoro on listan mukaan päättymässä esim. klo 21 niin saattaa olla että kotiin pääsee lähtemään vasta pari tuntia myöhemmin. Muutaman kerran on käynyt niinkin, että kesken vapaapäivien on kutsuttu töihin.

Olen vaimolleni huomauttanut muutamaan otteeseen ettei työnantaja saisi teettää noin paljoa ylitöitä, mutta hänen mielestään asiaan ei kannata puuttua, koska parempi on pitää työpaikastaan kiinni. Ylitöitä ei myöskään makseta rahassa vaan heillä on sopimus, että ylityöt voi ottaa sitten helpompina päivinä ajassa eli lähteä aiemmin töistä tai mennä myöhemmin töihin. Kun huomautin ettei sellaisia helppoja päiviä kovinkaan usein ole ja että sisässä lienee useita kymmeniä ylityötunteja niin vaimoni suuttui kun puutun hänen työasioihinsa. Olen yrittänyt kuitenkin patistaa häntä työterveyteen asian kanssa ja kehottanut olemaan liittoonsakin yhteydessä, koska tuo ylitöiden teettäminen voi olla suurin syy stressaantumiseen ja väsymiseen. En vaan oikein saa häntä ymmärtämään ettei työpaikan menettämisen pelosta voi antaa asioiden jatkua.

Vaimollasi on toinen mies työpaikalla tai työn varjolla. Jos näin olisi, vaimo ei suostu puhumaan työnsä sisällöstä.

En usko että tämä olisi syynä. Vaimoni todella kiltti ja hyvä ihminen. Lisäksi hän itse on välillä hyvin mustasukkainen ja tuomitsee ankarasti kaikki tuttavapiirissä tapahtuneet syrjähypyt ja jaksaa motkottaa televisiosarjojenkin juonenkäänteistä, joissa kuvioissa on toinen nainen. Hän nyt olisi vihoviimeinen tuntemistani ihmisistä, joka salasuhteeseen antautuisi.

Työnsä sisällöstä hän ei toki puhu, mutta kun kyseessä on sosiaalialan työ kovine salassapitovelvollisuuksineen niin ei niistä oikein voikaan puhua.

Toki joskus itsekin mieleeni hiipi, että hänellä olisi toinen mies tai nainen, mutta se on kyllä todella kaukaa haettua. Viime vuosien varrella on kyllä ollut joitain tapauksia, joista voisi kuvitella ettei kaikki ole niinkuin pitäisi, mutta en myöskään haluaisi olla vainoharhainen.

Sori, MrB. Luulen. että vaimosi valehtelee. Suorittavan tason sosiaalityössä noudatetaan pääasiassa työehtosopimuksia. Työtiimissä on muitakin kuin vaimosi. Jos lakeja ei noudatettaisi, olisi joku muu tai koko tiimi aloittanut asiassa kantelut ja korjaukset. Eivät ihmiset tee, he eivät kykene tekemään, 3-vuorotyötä tuollaisissa olosuhteissa, kun vaimosi väittää. Eikä tiimit tee työtä ilman liksaa. Aikuiset eivät, ihan tosi, tee matalapalkkatyötä taksvärkkinä.

Pettäjät ovat suurimpia mustasukkaisuusihmisiä ja suurimpia muiden uskottomuuden moittijoita. Syy on se, että eivät itse halua jäädä kiinni ja pitävät vuosikausiakin tuollaista teatteria yllä, Mahdollisesti vaimollasi on ollut monia miehiä esim. netistä tavattuja.

Olenko oikeassa? En voi tietää.Voit vain itse ottaa selvää, onko vaimosi todella työssä, sinä vapaapäivänä kun kutsun sai tai sinä iltana, kun väittää , että pitkäksi menee.

EronnutNainen kirjoitti 15.2.2015 17:16

Pettäjät ovat suurimpia mustasukkaisuusihmisiä ja suurimpia muiden uskottomuuden moittijoita. Syy on se, että eivät itse halua jäädä kiinni ja pitävät vuosikausiakin tuollaista teatteria yllä, Mahdollisesti vaimollasi on ollut monia miehiä esim. netistä tavattuja.

Oma kokemukseni on sama, kuin yllä. Mikäli omaa omatuntoa jokin painaa, sitä arvostellaan muissa kovaan ääneen. En pitäisi sinua vainoharhaisena jos epäilisit tuossa tilanteessa suhdetta. Tiedän yhdenkin älyttömän hyvän isän, fiksun ja kiltin, joka pettää vaimoaan minkä ehtii. Vaimo tuskin tajuaa mitään, kun mies on niin kiltti ja "täydellinen herrasmies"... Mutta totuus on toinen. Juoksulenkit, ylityöt.. Jotain ihan muuta. :/

Kyllä hoitotyössä olevat tekevät hyvinkin usein 12 tuntisia päiviä, mutta vastaavasti heilä on pitkät vapaat. Käsittääkseni viikkotuntimäärä ei voi nousta kovin korkeaksi. Silti ei voi elää niin, että jatkuvasti epäilee toista. On todella ikävää, jos (kun) luottamus petetään. Yrittäkää keskustella asiasta. Sano suoraan, että näin ei voi jatkua ja heität eroajatuksen hänelle jos hän ei muuten ymmärrä tilanteen vakavuutta.

Oma mieheni oli myös "maailman" kiltein ja huomaavaisin ihminen. Siksi tieto siitä, että hän on elänyt täydellistä kaksoiselämää oli valtava shokki. Elmäni traumaattisin kokemus. Kukaan hänen lähipiiristänä ei olisi voinut hänestä sellaista uskoa. Ihminen osaa siis olla aikamoinen hirviö. Taruma, jonka sain ei parane ikinä.

En tiedä teinkö oikein, kun "annon anteeksi" ja jatkoin liittoa. Vaikka meillä menee hyvin enkä usko, että hän tekee sitä toista kertaa, niin ikinä en voi unohtaa enkä toivu henkisesti. En myöskään jaksa häntä koko ajan epäillä ja miettiä. En halua pilata omaa elämääni sillä. Jos pienikin vihje toisesta naisesta tulee, olen valmis lähtemään. Nyt olen henkisesti vahvempi kuin ennen. Valitettavasti ihmisiin ei voi luottaa, näin se on☹️

Hei 🙂🌻
MrB: minäkään en haluaisi luoda sinulle lisäpaineita mutta meillä uskoton mies arvosteli muita samalla tavoin toimivia. Ajattelin, että hänellä on moraali kunnossa ja hän ei missään tapauksessa pettäisi minua, vaikean fyysisen sairauden ja hoitojen läpikäynyttä ihmistä mutta totuus oli toinen. Häikäilemättä hän sen teki, jopa hakiessaan minulle lääkkeitä ko. paikkakunnan apteekista, jossa toinen nainen asui. Enhän minä alussa osannut epäillä mutta muuttunut, ilkeä käytös laittoi epäilyt liikkeelle. Sitten, otettuani asian puheeksi, alkoi puhelimen piilottelu 😞
Tämän jälkeen hulluksi ja vainoharhaiseksi nimittely.
Noiden asioiden vuoksi olen jälleen tuntosarvet pystyssä, sillä ilkeily alkanut jälleen, puhelinta ei tosin piilotella mutta laskussa minuutit suuret, verrattuna puhelimen lokitietoihin soitetuista puheluista. Aikaisemman uskottomuuden myötä sovimme, että puhelimet voi tarkastaa puolin ja toisin, jos epäilee jotain. Silti mieheni raivostui huomatessaan, että katsoin hänen puhelintaan yhden kerran 😑❓
Epäilen, että poistaa puheluja ja viestejä ei enää uskalla lähettää...
Yleensä pahantuulisuus kertoo jotain ja varsinkin toisen syyttely. Meillä sitä oli eilen viimeksi, vaikka sovittiin jo, että mies ihan oikeasti miettisi, mistä hänen käytöksensä johtuu. Aiemmin vastaus on ollut työstressi mutta eilen hän hyökkäsi niin minua vastaan ja oli sitä mieltä, että syy on minun tavassani tehdä tiettyjä asioita ☹️
Jopa tytärkin meillä on jo sanonut, että miten sinä äiti kestät tuota ja että hän laittaisi isänsä jo lähtemään...jos voisi.
Kenenkään ei tosiaan tarvi olla toisen likasankkona, johon oma pahanolo puretaan perusteetta. Se on henkistä väkivaltaa. Samaa on mielestäni myös hellyyden ja seksin pihtaaminen. Henkinen väkivalta ja vallankäyttö tuhoavat parisuhteen ajan myötä ja tilanne on hämmentävä, varsinkin, kun syy siihen miksi toinen niin tekee on arvailujen varassa 😑❓

...samoja mietteitä täällä minäkin taas mietin, lyhyesti kertaan oman stoorini
:mies petti minua 15 vuotta sitten (silloin 3 vuotta jatkunut suhde) ja nelisen vuotta sitten selvisi että hän oli taas kääntynyt saman naisen puoleen (2 v jatkunut suhde).
Ja tässä minä vaan roikun enkä osaa/uskalla lähteä. 40 vuotta yhteistä elämää takana, 3 lasta ja 3 lastenlasta. Onko minun elämäni tässä. Meillä ei ole kolmeen vuoteen ollut seksiä, ei muutakaan läheisyyttä, ei oikeastaan puhevälejä. Tiedän että tällä hetkellä suurin ongelma on se, että minä en jaksa enää yrittää, en puhu kuin pakolliset jne. Mutta kun en vaan enää jaksa enkä luottaa. Ja tiedän että tämä on henkistä väkivaltaa häntä kohtaan.Mutta kun en tiedä
miten päästä tästä eteenpäin, tuntuu kuin olisin vankilassa.

Minä olen aina kantanut perheessä vastuun ja hoitanut "pakolliset":kotityöt, ruuanlaiton ym ja lasten koulujutut ym. Nyt kun olen miljoona kertaa asioita miettinyt, tuntuu että olen vaatinut mieheltä liian vähän ja tässä sitä sitten ollaan. Hän on nyt eläkkeellä ja minä töissä. Kotitöitä hän ei edelleenkään tee, surffailee netissä päivät pitkät. Hyvä kun viitsii edes itselleen lämmittää tekemäni ruuan.

En millään vieläkään voi käsittää, että hän on tehnyt minulle tämän, rikkonut sydämeni kaksi kertaa. Ja häntäkin sanotaan "kiltiksi", mutta minun mielestäni kiltti ihminen ei käyttäydy näin. Miten voi olla näin kaksinaamainen ja miten voi "kiltti pappa" käydä vieraissa ja p..nna jotain naista auton takapenkillä (näin kuulemma tapahtui) sillä aikaa kun minä olin hoitamassa ekaa lastenlastamme. Viimeinen pettäminen alkoi kun minä jouduin työttömäksi, minulla oli tosia vaikeaa itsenäistyvän tyttären kanssa ja hoidin vielä ensimmäistä lastenlastamme tosi usein: eli en ehtinyt/jaksanut "hoitaa" miestäni joten hänpä sitten päätti aloittaa suhteen uudelleen. Miten ihminen voi tehdä näin?
Anteeksi tämä vuodatus, mutta auttoi taas minua vähäksi aikaa.

Olen valitettavasti sitä mieltä, että sanonta: kerran pettäjä aina pettäjä. Kun on kerran pettänyt, kynnys tehdä se toisen kerran, on paljon helpompi. Minunkin olisi pitänyt silloin 15 vuotta sitten erota eikä "antaa anteeksi"...Nyt eroaminen on moninverroin vaikeampaa.

En jaksa uskoa, että meillä ongelman syy olisi pettäminen. Kuten totesin, niin vaimoni ei todellakaan ole sellaista tyyppiä ja ihan käytännössäkin tuntuu aika mahdottomalta ajatukselta, sillä vaimoni ei esim. käy baareissa tai illanvietoissa. Hän käy töissä ja viihtyy muun ajan kotona ja lasten harrastuksissa. Hän ei myöskään käytä sosiaalista mediaa tai muutenkaan keskustelupalstoja tai chatteja. Lähinnä se on pankkiasioita, iltapäivälehtiä ja viestittelyä omien kavereiden kanssa.

Ensimmäisen kerran ajatus siitä, että vaimoni saattaisi pettää minua nousi esiin noin reilu viisi vuotta sitten. Meillä ei ollut ollut seksiä yli puoleen vuoteen kun hän sitten yhtenä päivänä totesi, että menkat olivat myöhässä ja alkoi pelätä että olisi raskaana. Kyseli, että mitäs jos tuleekin kolmas lapsi. Minä siihen suhtauduin tietysti huumorilla ja totesin että ellei sieltä ole Jeesusta tulossa niin ne on varmaan vaan myöhässä ihan jostain muusta syystä, koska hän ei voisi olla raskaana. Hän kuitenkin suuttui minulle tästä ”vähättelystä” ja vakuutti että olisimme harrastaneet seksiä edeltäneen kuukauden aikana tai ainakin olisi pippelini ohimennen käväissyt pimpsassa.

Hänestä loukkaavaa oli myös se etten muka muistaisi harrastaneemme seksiä. En kyllä muistanut ja oletin että pari kertaa vuodessa seksiä saavana miehenä ne harvat kerrat olisi kyllä ikimuistoisia. Silloin tuli mieleen, että jos hän todella on raskaana niin sen on tehnyt joku muu kuin minä. Ongelma kuitenkin ratkesi parhain päin, sillä menkat jäivät väliin jostain muusta syystä eli vaimoni ei ollut raskaana vaikka sitä pelkäsi. Sama juttu toistui paria vuotta myöhemmin, kun taas oli menkat myöhässä. Silloin vaimoni oli hakenut apteekista raskaustestin ja se näytti negatiivista eli väärä hälytys oli sekin. Toki silloinkin olin itse jo 100% varma että hän ei ole raskaana, koska seksiä ei oltu pariin kuukauteen harrastettu.

Meillä tosiaan ongelmana on seksin ja läheisyyden puute. Kymmenen vuoden ajan on ollut hiljaista ja hiljenevää. Viimeiseen viiteen vuoteen on rakasteltu ehkä 4-5 kertaa ja viimeiseen 1,5 vuoteen ei enää kertaakaan. Aina on joku syy ettei ole sopiva aika. Ja asiasta ei onnistu puhuminenkaan, koska vaimoni ei halua. Nyt viime aikoina ollut jopa enemmänkin sitä, että minä olen joku ”seksihullu” kun koko ajan muka koetan asiaa nostaa puheeksi. Koska vaimoni on haluton seksiin niin vaikea olisi kuvitella seksielämän sitetn luistavan kodin ulkopuolellakaan yhtään sen paremmin.

Luulen myös, että jos hänellä olisi salasuhde jonkun kanssa niin kyllä siitä varmastikin tietäisi useampi henkilö ja varmasti jo tässä ajassa huhu olisi omiin korviinikin kantautunut. Koska vaimoni on muutenkin haluton keskustelemaan ja jyrkästi pettämistä vastaan niin se että kertoisin epäileväni uskottomuutta olisi kylmä rätti vasten kasvoja ja kääntyisi vaan itseäni vastaan. Voin hyvin kuvitella vastauksen olevan: ”Ei mutta onko sitten sinulla joku toinen?”

Enkä tiedä miten tästä asiasta pystyisi todisteita hankkimaan, sillä vaimoni ei välttämättä ole työpaikallaan. Hän käy toisinaan työpaikan autolla pidemmässä matkassa Helsingissä tai Turussa hoitamassa työasioita ja saattaa olla asiakkaiden eli laitoksessa asuvien nuorten kanssa elokuvissa tai harrastusten parissa. On siis turha selvittää onko hän työpaikalla ylimääräisten työvuorojen tai ylitöiden aikana, kun hän ei siellä välttämättä ole muutenkaan. Näiden palkattomien ajassa takaisin otettavien ylitöiden lisäksi toinen huono puoli hänen työpaikassaan on se, että vaikka heillä on firman autoja käytettävissään niin usein työntekijä joutuu myös käyttämään omaa autoaan työajoihin ja siitäkään ei makseta aina kilometrikorvauksia vaan se kuulemma huomioidaan jotenkin muulla tavalla. En itse suoraan tunne ketään vaimon työkavereita, mutta vaimoni on sanonut että kaikki valittavat kyllä näistä ylitöistä ja oman auton käytöstä, mutta kukaan ei ole asiasta halunnut isompaan numeroa tehdä.

Minusta kyllä todisteet puhuvat pikemminkin sen puolesta ettei vaimollani ole halua eikä mahdollisuutta pettämiseen. Päinvastaisia ajatuksia herätti aiemmin se, että kun meillä vielä harvoin oli seksiä niin vaimoni oli ”opetellut uusia temppuja” eli teki asioita eri tavalla kuin aiemmin ja en toki siitä valittanut koska hän oli taidokkaampi tekemisissään. Kysyin asiasta ja hän totesi lukeneensa jotain juttuja iltapäivälehtien nettisivujen seksipalstoilta yllättääkseen minut. Toinen asia joka vähän epäilyttäisi on se, että nykyään vaimoni pitää puhelimensa lukittuna ja on vaihtanut siihen koodin. Tosin vastikään piti asentaa siihen päivitystä ja siinä yhteydessä kun puhelimen sain käsiini niin ei se vaikuttanut sisältävän mitään poikkeavaa eli turha epäilys oli sekin.

Ei ole työpaikkoja, jotka ei maksa kilometrikorvauksia tai pakottaa oman auton käyttöön, jos firmankin autot on. Aikuinen ei pelkää raskautta, jos ei ole seksiä. Läheiseni on lastensuojelualalla. Matkoja muihin kaupunkeihin ei ole - lasten vanhemmat ovat velvoitettuja saapumaan paikalle lapsensa huoltokotiin. Konkaripettäjät osaa pitää puhelimen puhtaana. Sori, mutta vaimosi on vedättänyt sinua 6-0 ilmeisesti jo vuosia.