Mun pitää nyt välttämättä saada kommentoida tähän, että et Aallotar tiedäkään kuinka tutulta kuulostaa! Saattaa joistakin tuntua ihan älyttömältä ajatukselta, mutta olen aikas vakuuttunut siitä, että omistajan ongelmat voivat vaikuttaa koiran käyttäytymiseen ihan niinkuin lapsiinkin vanhempien pahoinvointi.
Neuvoja en osaa antaa, enkä voi tässä tarkemmin kuvailla omaa kokemusta asiasta, mutta ymmärrystä täältä päin ja voimia. Itse tiedät parhaiten että kaikkesi olet yrittänyt, niin paljon kuin omat voimavarat riittää ja ehkä enemmänkin. Voisitkohan jotenkin saada tilanteesta "lomaa"? Irrottautua vastuusta joksikin aikaa, jotta jaksaisit hoitaa itseäsi? Saattaa tuntua mahdottomalta ajatukselta nyt, mutta ihmeitähän sattuu päivittäin 🙂 Jos tilaisuus tulee, tartu siihen äläkä kanna syyllisyyttä...

Hei Aallotar!

Minulla on kokemusta kahdesta koirasta elämäni aikana. Tuo mitä kerroit koirien oppineen vaistoamaan ahdistuneisuutesi ja siksi pyrkivät puolustamaan sinua koska olet heille tärkeä ihminen.

Mitenhän voisit vaikutta omaan ahdistuneisuuteesi? Luulen, sitä myöten kun saat itsesi rauhalliseksi, vähemmän ahdistuneeksi, sekin välittyy koirille ja käyttäytymisongelma vähitellen laukeaa.

Jos ahdistuneisuutesi nousee koirista, sinun kannattaisi muistaa että voit vaikuttaa niihin parhaiten vaikuttamalla omaan tilaasi: pyrkiä tasaamaan mielesi - hyväksymällä tilanteesi millainen se sitten mahtaakaan olla.

Hyväksyminen on avain aika moneen iloon elämässä yleisesti.

Aluksi ei ole helppoa, mutta luottamalla itseesi saat lisää tasapainoa oloosi myös lenkillä koirien kanssa. Itseluottamuksen lisäämiseen kannatta satsata.
Olet hyvä kasvattaja. Sen kertoo jo se, että olet pyrkinyt purkamaan ylijännittyneen tilan koiriisi liittyen. Se on siis jonkinlaista stressiä. Kun saat itseesi lisää positiivisia 'stressihormoneja', tilanne alkaa helpottua, ahdistus voi alkaa muuttua positiiviseksi 'puhdistukseksi'. Kelläpä meillä ei olisi aika ajoin ahdistusta. Se on hyvin tavallinen reaktio elämän eri tilanteissa. Koirasikin rauhoittuvat kun itse olet rauhallinen ja tyynellä mielellä niitä lenkität.

Jos koirillasi on myös joskus 'tekemisen puutetta' - patoutunutta purkautumatonta enrgiaa, sekin voi olla joskus osatekijä niiden vallattomuuteen. Koirien kanssa pärjää kun on johdonmukainen. Kun antaa niille 'relaa' aikaa, hyvää yhdessäoloa ja toisinaan mahdollisuuden juosta vapaana koirapuistossa tai jossain rajatussa paikassa, josta ne saa takaisin hihnaan kiinni. Koirat pitävät sinusta ja tahtovat kuulla rapsutuksiasi ja ääntäsikin. Ne oppivat mielenliikkeitäsi, ovat hyvin oppivaisia vaikka tuskin tarkkaan sanoja ymmärtäväisivätkään. Lempeät äänenpainot ja levollinen yhdessäolo heidän kanssa tasaa omaakin oloasi. Terveisiä koirillesi!

Minä en niinku tiedä minkä vastauksen haluat? Olen monta kertaa viestisi lukenut ja aina vaan tulee tulee mieleen, että koirasi ansaitsevat jotain parempaa. Tämä on lähinnä ihmisfoorumi ja minun kai pitäisi jotenkin sinua kannastuu? En osaa ja kirjotan vaikka mielessä kai ajattelen ettei teksiätäni julkaista. Kirjotan kuitenkin vaikka sitten modelle.

Itselläni on kaksi koiraaa ja mielestäni koirat ovat juuri sellaisia kuin niiden omistaja sallii niiden olevan. Jos omistajalla on sellaisia ongemia, että ne ongelmat näkyvät koirissa, niin silloin omistajan pitää luopua koirista, olkoon ne kuinka rakkaita tahansa. Suurin rakkaus näkyy siinä, että tajuaa luopua, jos omat voimat eivä riitä.

Ei taida kukaan jaksaa lukea pitkää stooriani saati vastailla tällaiseen aiheeseen ☹️ Tilanteeni tuntuu varmaan monen mielestä naurettavalta, mutta itselläni on kyllä nauru todella kaukana. Koirat riistävät hermoni rippeet riekaleiksi ja valoa tunnelin päässä ei juuri näy...

Yritä saada itsesi kuntoon, koirat aistivat ihmisen tunteet ja käyttäytyvät sen mukaan.. itselläni tuli nyt ero 4 vuoden jälkeen ja koirani ei enää syö eikä tee muuta kuin nuku.. eikä tuohon auta mikään muun kuin että itse saan itseni piristettyä ja sitä kautta koiran

Kiitos kovasti kannustuksista 🙂 Olen tosiaan pattitilanteessa, pitäisi varmastikin saada ensiksi oma pää kuntoon ja vasta sen jälkeen voin alkaa odottaa koirilta jollain tavoin järkevää käytöstä...Mutta olen tosiaan hyvin masentunut ja toivoton tällä hetkellä ja kärsin sosiaalisista peloista. Siksi esim. lavun hakeminen ja ääkärin pakeille meno tuntuu nyt melko ylivoimaiselta ☹️ Tiedän, että koirat varmasti aistivat oman jännittyneisyyteni ja hermoiluni ja siksi haukkuvat ja riehuvat -> seuraa kierre, hermostun koirien käytöksestä yhä lisää - > koirat taas hermostuvat minun käytökseeni jne...kierre jatkuu...

Ikävää Maanvaiva, että koit kirjoitukseni noin: luovu koirista, jos et pysty niitä hallitsemaan ☹️ Pahoitin mieleni aika lailla, sillä luulisi jokaisen koiria omistavan tietävän, että luopuminen lemmikistä on maailman raskaimpia päätöksiä!! Itse jaksan senverran vielä pitää toivoa yllä, että uskon saavani itseni jossain vaiheessa kuntoon ja sitä myöden myös koirien käytökseen helpotusta. Muuten elämämme koirien kanssa (kotioloissa) on aivan ongelmatonta, jaksan touhuta niiden kanssa suht paljon; leikimme ja aktivoin niitä monin eri tavoin yms. Kotona ei mitään ongelmia, ongelmat alkavat kotioven ulkopuolella ☹️ Joten tuskin koirieni elämä nyt ihan kamalan kurjaa on...Perheessä on minun lisäkseni myös mieheni, joka toki hoitaa koiria yhtälailla ja ulkolenkit ovatkin suurimmalta osin nyt hänen harteillaan. Koirat tosin ovat melkein yhtä hankalia hänenkin ulkoiluttaessaan niitä, mistä se sitten johtuu - mene ja tiedä?

Ihmisfoorumihan tämä on, tiedän myös sen ja siksi täällä kirjoittelenkin enkä jollakin koira-foorumilla 🙂 Minun ja koirieni ongelmat kietoutuvat niin paljon yhteen ja johtuvat nimenomaan oman pääni sisällöstä - koiria en voi heidän käytöksestään yksinomaan syyttää! Tuskinpa saisin sellaista kannustusta masennuksen hoitoon ym. koira-foorumeilta kuin toivoisin täältä saavani.

Pieni loma koirista voisi kyllä tehdä ihan hyvää meille kaikille ja sitä olenkin miettinyt, että olisiko paikkaa johon saisin koirat väliaikaisesti hoitoon tms. Mutta sellaistapa ei ihan helpolla löydy...☹️

Moi

Ymmärrän,mitä koet ja koiriesi kurittomuus ottaa päähän. Mulla itselläni on huonona päivänä ihan samanmoinen tilanne,että lenkillä ollessa koiran käyttäytyminen ottaapi hermoon ja kiroilenki sille välillä.

Mulla on vain yks suuren suuri koiruus joka on hyväkäytöksinen, mutta on nyt mun elämäntilanteen muuttuessa joutunut rivitaloon. Koirasi kaipaavat varmasti aktiviteetteja enempi. Miulla ainaki koirasta huomaa et hän kaipaa omakotitaloon.

Koirani ei ole tottunut siihen, että niin paljon ihmisiä vastaan tulee lenkillä ja käyttäytyminen on hakusessa. Nyt on kuitenki paljon jo parannusta tapahtunut. Hän pääse myös välillä maalle miehen kans olemaan. Katsottiin parhaaksi niin,että ei pidetä suurta laumanvartijakoiraa jatkuvasti täällä lähiössä. Siitä on ollut apua.

Kirjoitukseni ei ehkä mitään apua sulle tuo,mutta et ole yksin sen kanssa että masentuneena lemmikin käyttäytyminen nostattaa verenpaineen välillä.

Loppujen lopuksi mulle eläimet ovat henkireikä. On ihana antaa kyynelten valua rakkaan karvaturrin turkkiin, koira oikein tulee mun luo jos itken. Kissojeni kehräys on myös kuin musiikkia korville.

Ehkä sitten minun pitää olla pahoillani, kun kirjotin. Siksi minä olen aika tavalla vähentänyt täällä vastaamista, kun aina pitää miettiä mitä mieltä se kysyjä on ja pitäsi vastata sillai mitä hän haluaa kuulla.

Minä kirjotin yöllä, olin juuri viennyt käppänäni, siis koiran, vanhempieni luokse, kun se vaan ulisi ja vinku ovella. Se on minun koirani, minä olen niin paljon ollut kuntoutuksissa, että se nykysin itseään pitää enemmän äitinä koirana. Päivisin se kyllä touhuaa munkin kanssa mutta ei vaan halua nukkua mun luona. Mikä loukkaa minua suuresti ja siksi yritän aika usein pakottaa sen olemaan luonani yötä. Se ei onnistu.

Minulla kyllä on toinenkin koira, suursnautserri, se on vaan mun koirani. Pari vuotta sitten minun ensimmäinen koirani loukkaantui vakavasti pudottuaan kalliolta alas ja minun piti päättää, että se lopetaan.
Kyllä minä tiedän miltä tuntuu luopua koirista.
Anteeksi vielä, ei tule sydämestä vaan pyydän, koska sitä kai minulta jälleen kerran odotetaan.

Mitä ihmettä teen, tuntuu, etten voi elää koirieni kanssa, mutta en ikipäivänä haluaisi myöskään niistä luopua! En voi siis elää ilman koiriani, mutten myöskään niiden kanssa...😭 Onko tilanteeni toivoton???

Tunnistan tunnetilan. Mulla on äidin kanssa ihan sama juttu, vaikkei me yhdessä enää eletäkään, mutta silloin kun hän tulee käymään. Ikävöin häntä tosi paljon, mutten halua nähdä, koska siitä seuraa yleensä tosi paljon pahaa mieltä ja hermojen menoa kummallekin. Kyseessä on tässä tapauksessa äiti.

Mutta on ollut myös paljon asioita, joita kohtaan olen kokenut samoin, etten voi/saa/pysty luopumaan niistä, mutta ne tuntuvat aiheuttavan toosi paljon mielipahaa ja kaikkea pahaa.

Koiriasi sinä et enää voi muuttaa. Itseäsi olet yrittänyt muuttaa, mutta lopputulos ei oo niin hyvä kuin haluais. Täytyy siis valita: joko pidät niitä tyhminä lapsinasi, joista ei voi luopua tai sitten toteat, että kyseessä on vain eläimet ja luovut niistä.

Kyllä koiran käytöstä pystyy muuttamaan..

No sitten täytyy muuttaa omistajan käytöstä ensin?