Ei meidän liitto ole tähtiin kirjoitettu. En kelpaa miehelleni edes lenkkikaveriksi. Muutenkin kelpaan perheelleni vain rahan antajaksi.
Tässä kohdassa muistuu mieleen uskonnon opettajan tarina miehestä, joka pullo kainalossa asui kadulla ainoana ystävinä muut juopot, kun ei hän kelvannut vaimolleen eikä lapsilleen kuin raha-automaatiksi.
Mulla on hyvin samankaltainen olo. Olisin valmis jättämään mieheni. Eilen itkin sen perään, tänään itkin sen perään, jotta taas tulisin loukatuksi.
Olen niin sanomattoman yksin, vaikka mulla on perhe. Haluaisin päästä joskus omaan rauhaan ja edes pientä helpotusta tähän elämään. Haluaisin niin olla rakastettu. Haluaisin juuri mieheni rakastavan minua.
Jos minä itse olen se spitaalinen, joka pitää tuhota. Mulla on elämän halu hukassa.
Mulla on vaan surkea olla. Eikä mulla ole minkäänlaista halua täältä nousta.
Nouse, piristy, koeta loihtia suhteeseenne uutta säihkettä.
Kun sydän on rikki auttaa vain rakkaus, yritä saada miehesi rakastamaan taas, ymmärtämään, että tarvitset hellyyttä omilla ehdoillasi, ilman kiirettä rauhallisesti.
Rakkaudella, kevätpäiviä toivottaen.
Kiitos Mara70 ihanista sanoista. On tullut itkettyä miehen perään. Minä rakastan tuota miestäni vikoinensa kaikkinensa. Enkä voi väittää olevani itse se helppo tapaus tällä hetkellä. Onhan sitä papin edessä luvattu niin myötä kuin vastamäessä.
Vaikka mä täällä yössä nyt kuikin, on mulla juuri nyt parempi fiilis. On sydän nyt laastaroitu. Vaikka pelkäänkin mieheni raivonpuuskia ja käsiksikäymistä, uskon meissä olevan toivoa. Olen ikuinen haaveilija. Kunhan ei vaan tarvii seksiin ruveta. Siihen olen saanut ikuisen haavan. Se on mun yksityinen alue. En tiedä, tuleeko siitä terapian kautta eheämpi.
pala lasia kirjoitti 9.3.2011 4:59
Kiitos Mara70 ihanista sanoista. On tullut itkettyä miehen perään. Minä rakastan tuota miestäni vikoinensa kaikkinensa. Enkä voi väittää olevani itse se helppo tapaus tällä hetkellä. Onhan sitä papin edessä luvattu niin myötä kuin vastamäessä.
Vaikka mä täällä yössä nyt kuikin, on mulla juuri nyt parempi fiilis. On sydän nyt laastaroitu. Vaikka pelkäänkin mieheni raivonpuuskia ja käsiksikäymistä, uskon meissä olevan toivoa. Olen ikuinen haaveilija. Kunhan ei vaan tarvii seksiin ruveta. Siihen olen saanut ikuisen haavan. Se on mun yksityinen alue. En tiedä, tuleeko siitä terapian kautta eheämpi.
Tuo sinun pitää saada loppumaan, ei miehelläsi ole mitään oikeutta käydä käsiksi.
Ymmärrän kyllä, että miehesi voi olla hermos´tuksissaan seksin puutteen takia, mutta uskon, että kun olet saanut rakkautta tarpeeksi voi se seksikin tulla sieltä vielä esiin.
Mutta muista yrittää olla miehellesi hellä saada hänet tajuamaan, että olet syvästi haavoitettu ja tarvitset turvaa, et kiinnikäymistä, et raivonpuuskia.
Ehkä tämä hellyys saisi miehesi pikkuhiljaa muuttumaan.
Tiedän, että puhun erittäin vaikeista asioista, mutta älä luovuta älä missään tapauksessa.
Olet arvokas, sinuna itsenäsi vikoinesi puutteinesi päivineen.
Kirjoitan vähän toisenlaisen näkökulman. Olen eronnut syksyllä, kun minulla oli vahva tunne ettei mieheni ole rakastanut minua enää moneen moneen vuoteen. Hän sanoi minulle aina, että "niin minäkin", kun itse sanoin, että "rakastan sinua". Moneen vuoteen hän ei sanonut sitä itse, en muista edes koska olisi itse niin minulle sanonut. Meillä oli kaikki ns. hyvin. Tosin elämä oli tuonut paljon tuskaa lapsettomuuden muodossa ja muutakin surua, johon itse emme voineet vaikuttaa. Meillä kuitenkin on nyt lapsi ja kaikki sillä tavoin hyvin. Syksyllä sitten päätin, että ehdotan, josko eroaisimme, kun on tuntunut niin pitkään jäätävän kylmälle suhde ja tuntuu ettei minua pidetä naisena suhteessa laisinkaan. Entinen mieheni ei pistänyt kertaakaan vastaan, ei pyytänyt jäämään, ei vastustanut. Antoi lähteä mitään sanomatta. Ei ole minun ja lapseni perään surrut. On sanonut, että itse ei olisi eroa ehdottanut, mutta näin on ehdottomasti parempi. Minulla on järjetön ikävä perhettäni ja miehen kanssa vietettyjä hyviä hetkiä, mieheni käyttää hyväksi ikävääni ottamalla "rusinat pullasta" käydessään jos satun olemaan heikolla tuulella... Mieheni nauttii sinkkuna olemisesta ja hänellä onkin uusia seksikumppaneita. Rahallisia huolia hänellä ei ole korkean palkan vuoksi toisin kuin minulla.
Mikä on pointtini sinulle... Se, että hyvä rakas ihminen arvosta itseäsi ja lähde tuollaisen ihmisen vaikutuksen alta ja ota rohkeasti mittaa elämästä! Me kyllä pärjäämme! Sinun ei pidä eikä tarvitse kärsiä fyysistä väkivaltaa missään nimessä, henkinen väkivalta on myös täysin kiellettyä. Ja se, mikä meitä mielestäni yhteen sitoo on tunnekylmyys, jossa olemme joutuneet elämään. Se ei ole oikein. Ansaitsemme rakkautta, lämpöä ja hellyyttä! Ihan niin kuin jokainen ihminen tässä elämässä.
Toivottavasti linkittäminen on sallittua, en ihan muista sääntöjä 😳
Tämä biisi on niin hyvä ja olen sitä kuunnellut voimaantuakseni: http://www.youtube.com/watch?v=8Uaqkpdc9M4
(Jukka Poika, Ikirouta)
🙂🌻 Sinua Ajattelen!