Eipä ole hääppöinen olotila. Keväällä kävin lääkärissä, koska kärsin armottomasta väsymyksestä, unettomuudesta. Töissä ei jaksanut tehdä kuin pakolliset, ylimääräiseen ei voimavarat riittäneet.
Siinä itkun partaalla lääkäri tuumasi, että olen masentunut. Oloani helpottaakseen hän kirjoitti unitabletteja ja masennukseen pillerit.
Viisi päivää saikkua, että saan levätä.
Päivät vieri ja levätäkin sain, sen mitä pari pientä lasta antoi myöten.
Kävin juttelemassakin ammattilaisen luona, no ei siitä juurikaan apua ollut mutta no joo.
Ei se olo korjaantunut ja verikokeita otettiin eikä niissäkään mitään ollut.
Lopulta neuvolasta sain lähetteen kilpirauhas kokeisiin ja sitte alkoi tapahtua.
Arvot oli korkeet ja viikon päästä istuin yksityisellä lekurilla kuuntelemassa etten ole masentunut vaan kaikki johtuu kilpirauhasen liikatoiminnasta.
Kannattaa aina omaa kehoa kuunnella.
Vieläkään ei ole lääkkeet purreet halutulla tavalla, liikatoiminta on käynnissä edelleen. Aika näyttää jospa tämän sais kuriin.
No tuossahan tuota diipa daapata tulikin ja paljon jäi kirjottamatta mutta toisella kertaa.
Itse menin ensimmäisen kerran lääkäriin yli 10 vuotta sitten selittämättömän väsymyksen vuoksi, jota ei helpottanut mikään. Kirjaimellisesti nukahtelin työpöydän ääreen, aiemmin ilmiömäinen muisti oli kadonnut jonnekin, pää oli jatkuvassa sumussa.
Lääkäri sanoi, että olin jo päältä päin katsoen ilmiselvä kilpirauhasen vajaatoimintatapaus, mutta että tarkistetaan nyt nuo arvot kuitenkin.
Lääkäreitä on sittemmin tullut ja mennyt (työterveyslääkäreitä, terveyskeskuslääkäreitä, eri alojen erikoislääkäreitä) ja niitä kilpirauhasarvoja on tarkisteltu kerta toisensa jälkeen se reilu 10 vuotta. Tulokset ovat aina olleet juuri ja juuri viitteissä. Sillä perusteella vika on paikallistettu korvin väliin, nappia syötetty jos jonkinlaista - ja väsymys on vain ollut ja pysynyt.
Tänä vuonna _lopultakin_ löytyi lääkäri, joka määräsi minulle koelääkityksen kilpirauhasen vajaatoimintaan. Itse asiassa kyseessä on psykiatri, jonka hoidossa olen ollut kohta kolme vuotta. Olen hänen hoidossaan popsinut mielialalääkkeitä tunnollisesti, nauttinut lisävitamiineja, osallistunut kuntoutukseen, ollut pitkillä sairaslomilla mutta väsymys on kaikesta huolimatta voinut hyvin (minä en). Hän totesi, että kun näistä keinoista ei - minun hoitoon sitoutumisestani huolimatta - ole ollut mitään apua, on aika kokeilla jotain muuta.
Raja-arvot on määritelty meillä virheellisesti ja sen vuoksi moni kärsii turhaan kilpirauhasongelmista ja syö kalliita lääkkeitä vaivoihin, jotka ovat vain seurausta. Itse sanoinkin aina, että olen kyllä jo masentunutkin, mutta että se on seuraus, ei syy. Kukapa ei masentuisi kun ei jaksa mitään, voi nukkua 24/7 (virkistymättä), kaiken tekeminen vaatii yletöntä ponnistelua ja aivosumu peittää kaiken?!
Olin syönyt tyroksiinia kolme viikkoa kun yhtenä aamuna tajusin, että pää on kirkas eikä ole pakottava tarve palata takaisin sänkyyn, peiton alle. Tunne oli huimaava reilun 10 vuoden jälkeen!
Olo on kuin minulle olisi annettu elämä takaisin. 🙂👍