Vai että hän rikkoo sinut ajan myötä.. Teillä on 9v takana. Joko tässä on kyse siitä, että masennuskautesi ajan hän on huolehtinut teidän perheen jaksamisesta ja avioliitto on jotenkin vaivihkaa "kuivunut" sen myötä ja rakkaus on jossain piilossa, hän on itse nyt masentunut, tai sitten (mikä on aika yleistä) hänellä on joku kiikarissa tai jo valmiina odottamassa. Tai sitten elämä ei tunnu nyt siltä mitä hän haluaisi sen olevan, tiedä näitä sitten.

Toivon että saatte asiat kuntoon. Ei siinä muu auta kuin puhuminen ja aika. Toivottavasti hän saa nyt sanoiksi puettua ihan sanoiksi sen, mikä mättää.
Mutta oletko varma ettei siellä taustala toista naista, ihmettelen tuota miehen "en ansaitse sinua", onko hän nyt kertonut varmasti kaiken?
Kun syy eron haluamisesta on selkeämpi kuin tuollainen epämääräinen selitys, olisi sinunkin helpompi tietää missä mennään ja mitä on tehtävissä.

Voimia!

Olit oikeassa.
Sillä on toinen, kertoi kun kysyin tarpeeksi monta kertaa.
Mitään ei ole tapahtunut vielä kuulemma, mutta hänellä on tunteita tätä naista kohtaan.
Ja tämä nainen on auttanut miestä ymmärtämään epäkohtia meidän suhteessamme.

Mä hajoan

Olen tosi pahoillani. ☹️ Se on se ensimmäinen ajatus mikä näistä aina tulee, kun toinen ei osaa oikein pukea sanoiksi sitä mistä on kyse. Niin se vain useimmiten on. ☹️

Sinä hajoat nyt, kaikki kaatuu päälle, tiedän tunteen. Olisipa joku lohdutuksen sana joka saisi sinut voimaan paremmin, mutta ei sellaista ole, mikä auttaisi.

Toivon niin hartaasti että miehesi tajuaisi virheensä! Aina tätä samaa, "mutta kun se toinen ymmärtää minua.." Siinä on sitten helppo saada sitä ymmärrystä eikä tajuta, että jokainen sana omasta puolisosta vie lähemmäs pettämisen ja mokaamisen ruutua. Tietenkin tämä uusi ymmärtää! Tottakai! Hänen kannattaakin ymmärtää, koska palkinto odottaa, se mies.

Tiedätkö mitä? Olen sanonut näin ennenkin ja tämä on totta. Mitä tahansa sinä nyt teet tai sanot, ei auta miestä ymmärtämään teidän perheenne arvoa, sinun ihanuuttasi, jos hän on mennyt ihastumaan tähän naiseen.
Mielestäni kannattaa pistää mies samantien seinää vasten ja käskeä vaikka muuttamaan viikonlopuksi pois miettimään asioita. Annat tavallaan vapauden päättää, mutta et anna hänelle ilmi sitä, että sinä odotat ja ruikutat ikuisesti valitseeko hän lopulta sinut "säälistä" tai jostain muusta mitä hän ei nyt tällä hetkellä tajua. Tunteet ovat hänellä nyt todella sekaisin. Jos olet hänelle nyt täysin saatavilla ja itkuisena, valmiina hänen jokaiseen pyyntöönsä, olet liian itsestäänselvästi siinä.
Nämä on niin älyttömiä asioita, ei näitä voi ymmärtää.

Silläkin uhalla että hän menee ja pettää (sanon usein että iin olisi parempikin, yhden kerran jälkeen voisi tulla niin hirveä katumus, kiellettyä hedelmää on saatu kokeilla ja se ei ollutkaan ihmeellisempää) sinun on saatava tilaa hengittää, hänen on tehtävä päätöksensä poissa kotoa. Vasta kun hän ei ole kanssanne, kiellät vaikka yhteydenpidon kokonaan (joo, hän on naisen kanssa sitten puhelimessa, olkoon), kertoo hänelle että hetkinen... Hän ihan oikeasti menettää teidät. Onko se sen arvoista? Hän tekee ratkaisunsa jos vielä itse annat siihen mahdollisuuden. Hän on kuin onkin halunnut että sinä "jätät" hänet, koska silloin se on helpompaa! Neuvon olemaan vaatimatta eroa tässä vaiheessa, koska hän joutuu sen ratkaisun tekemään ja elämään sen kanssa. Mutta älä anna liikaa aikaa, ei kuukausia.
Sinä teet tietenkin itse ratkaisun. Mutta jos sinä sanot nyt, että haluat erota, teet miehelle kaiken helpoksi. On parempi antaa hänen tehdä virheensä sitten itse, ja ottaa todella vastuu asiasta jos kerran mitään ei naisen kanssa vielä ole tapahtunut.

yhtä kaikki, tästä tulee kivinen tie, meni asia miten tahansa.
Voimia, halauksia ja jaksamista. Tule kertomaan kuinka asia etenee. Muista että tässä vaiheessa totuuksia voi olla monta, eli mies saattaa kertoa asioita vähitellen eikä ensimmäinen totuus ole välttämättä se viimeinen.

Koita jaksaa!

Tuomenkukka, luin sinun juttusi, ja anna anteeksi, mutta heti ajattelin,että miehelläsi on joku toinen mielessään.Olen itse kokenut tuon kaiken 23 v kestäneessä liitossa.
Vaikka tuntuu pahalta, mieti eroa. Uskon että sinulla on tunne, että hajoat. Siltä minustakin tuntui kun kävelin ulkona räntäsateessa talvella 2008. En silti hajonnut, tajusin vain kuinka minua oli huijattu. Miehelleni rakkaus ei merkinnyt mitään, tänä päivänä mietin, miten edes joskus olen voinut olla niin typerä,että olen rakastanut häntä.
Yritä jaksaa, jos et muuten niin lastesi takia. He tarvitsevat sinua, nyt kaksiverroin enemmän. Kun he kasvavat, he kiittävät sinua,että olet antanut heille turvaa ja rakkautta. Usko pois, niin lapset tekevät.
Rakenna oma elämä, itsesi ja lastesi ympärille, sinä pärjäät kyllä.

Sydämestäni toivon sinulle voimia ja rohkeutta jatkaa elämää!

Olet saanut hyviä neuvoja edellisiltä kirjoittajilta. Suojellaksesi itseäsi ja lapsiasi, sekä säilyttääksesi itsekunnioituksesi, laita miehesi lujille. Käske lähtemään ja miettimään. Yritä parhaasi mukaan tehdä arjestanne mahdollisimman sujuvaa, jotta miehesi näkee, että pärjäät ilman häntäkin. Pyydä häntä muuttamaan vaikka asumuseroon. Saat oman rauhan ja ajatteluajan ilman miestä ahdistamassa ja muistuttamassa olemassaolostaan.

Pura tunteitasi ystävillesi, sukulaisillesi ja näille palstoille, saat varmasti tukea ja ymmärrystä. Uskalla käydä läpi myös ikävät tunteet ja analysoi ne tarkasti, tunteittesi syyt ja seuraukset. Mutta älä jää niihin loputtomasti vellomaan, etteivät ne negatiiviset ajatukset vie kokonaan mukanaan, muista, että elämässäsi on paljon hyvääkin ja että pärjäät varmasti. Myös viha on hyvästä. Viha miehesi tekoja ja ratkaisuja kohtaan. Niistä vihan tunteista nousee halu selvitä.

Älä kuitenkaan vaadi (heti) eroa, sillä niinkuin tunturisopuli kirjoitti, jätä mahdollisen eron vastuunkanto ja seuraukset miehesi "ristiksi", hän tämän surun toi elämäänne. Ja mikäli et myöhemmin kykene jatkamaan avioliittoanne ja luottamaan mieheesi, kerro se päätös vasta kun saat elämäsi ja ajatuksesi kuntoon. Tuosta ajan käytöstä, en tiedä mikä on oikea aika antaa miehellesi ajatteluun. Mitä kauemmin miehesi aikaa ajatteluun käyttää, sitä kauemmin sinullakin on aikaa nousta jaloillesi ja oppia tuntemaan omat halusi ja tunteesi. Muista, että varsinainen ero tapahtuu aina ajatuksissa, paperilla ei ole kuin käytännön virkaa...

Äläkä hommaa laastaria, rikot itseäsi vielä huonolla tuurilla entistä enemmän sekä annat miehellesi "aseen", jota hän voi myöhemmin käyttää sinua vastaan. Et voi tehdä mitään etkä muuttaa mitään, mikä vaikuttaisi miehen toimintaan. Mitä nyt sinulle tapahtuu, ei ole sinun vikasi eikä johdu sinun olemuksestasi millään tavalla. Miehen pää taas on sekaisin, ja sen selviämiseen voi mennä aikaa. Huolehdi itsestäsi ja lapsistanne, hanki teille takaisin hyvä elämä ja löydä itsestäsi ne onnellisuuden rakennuspalikat, jotka kantavat sinua tulevaisuudessakin.

Jaksamista ja haleja.

Lue maximamman viesti moneen kertaan, siinä on juuri ne palikat joita alkuun tarvitset! Nyt pitää vaan pitää arki pyörimässä, koita jaksaa.
Laita ukko muualle asumaan, ilmoita, että haluat tilaa ja aikaa ja ilmaa, tarvitset aikaa ajatuksillesi ja hänkin omilleen. Sano, ettet sinä omista häntä, mutta hänen on syytä ymmärtää, että sinäkin saatat muuttaa mielesi yhdessä jatkamisesta. Ja sinä haluat että hän selvittää päänsä eikä PIDÄ YHTEYTTÄ NAISEEN tällä ajalla.
Hän todennäköisesti pitää yhteyttä naiseen, sanoit mitä sanoit, mutta on tärkeää antaa sinun ehtosi julki ja olla erittäin päättäväinen.

Mutta nyt on tärkeintä saada hänet ulos teidän talostanne. Sinun on saatava hänet ulos, jotta hän tajuaa teidät menettävänsä näiden omien mokiensa seurauksena, onko hän siihen valmis?

Kuten maximamma sanoi, myös sinulla voi mieli muuttua yhteenpaluun suhteen, siksi sinäkin tarvitset nyt tilaa hengittää.
Ennen kaikkea, älä itke hänen peräänsä, älä kerjää, älä ruikuta, älä tee sitä. Se ärsyttää häntä ja tuo voitontunteen siitä, että hänellä on kaksi naista valittavanaan nyt. Hän luulee olevansa nyt maailman silmissä vastustamaton, kaksi naista jotka kummatkin haluavat juuri hänet?!

Saatko kiinni mitä ajan takaa? Älä vaadi eroa heti, vaan laita hänet seinää vasten ehdoilla.
Voimia. Olen erittäin pahoillani puolestasi. ☹️

Kiitos teille!

Ahdistus on jotain kauheaa. Hetkittäin näen asiat kristallinkirkkaana, ja seuraavassa hetkessä tuntuu että hengittäminenkin on vaikeaa.

Mies muuttaa pois, onneksi hänen äidillään on tyhjillään oleva asunto johon mies voi muuttaa toistaiseksi. Tänään mies menee äitinsä luo, eikä tule kotiin yöksi.

Mies on jatkanut keskustelua naisen kanssa, on kertonut että ottaa minusta avioeron.
Näytti minulle tämän ihmisen kuvankin. Välillä tuntuu että mies kertoo näitä asioita minulle siksi, että menisin enemmän rikki - tai että suuttuisin ja jättäisin hänet.

Ehdotin pariterapiaa, jotta voitaisiin puhua ongelmista täysin ulkopuolisen ihmisen kanssa.
Aluksi mies kieltäytyi, koska "ei meidän ongelmat ole ennenkään ratkennut". Tuntuu että hän on jo luovuttanut, ja tavallaan jo mielessään jättänyt meidät. Lupasi kuitenkin harkita asiaa myöhemmin.

Suututtaa että mies on niin sokea. On valmis jonkin ihastuksen takia jättämään perheensä. Toki on meillä muitakin ongelmia ollut, mutta niistä on yleensä selvitty.
Tämä nainen on kuulemma vain niin hyvä kuuntelemaan, keskustelemaan ja osaa kuulemma hymyillä oikeasti.

Välillä mies sanoo ettei ole hyppäämässä uuteen suhteeseen, ja toisena hetkenä taas sanoo että saattaisi olla onnellisempi tämän toisen naisen kanssa. Ja sanoipa jopa että ihastuminen taitaa olla muuttumassa rakastumiseksi.
Mä en haluaisi tietää, mutta en voi sulkeakaan korviani kun mies omien sanojensa mukaan haluaa vain olla minulle rehellinen - ja kertoa missä mennään.

Lasten takia mä jaksan, en minkään muun.
Edelleenkään en ole syönyt, kahvia juon - muu ei mene alas. Paino putoaa kohisten.
Viime yönä sain sentään muutaman tunnin nukuttua koiranunta.

On miehelläsi otsaa.
Hän näyttää naisen kuvaa, haluaa että tiedät tasan kenen kanssa hänestä taistelet.
Hänellä on nyt tuo voimaannuttava vaihe menossa, hän todella tuntee itsensä erinomaiseksi saaliiksi. Hänellä on sinut ja hänellä on tuo nainen odottamassa. On oikein jo kertonut eroavansakin.

Sinä et tätä nyt ehkä usko, mutta selviät tästä. Sinä et ole tehnyt mitään väärin. Mikä ihmeen kommentti oli että nainen "osaa hymyillä aidosti"? Mies haluaa selvästi loukata sinua ja että tekisit ratkaisun erosta. Mutta älä tee sitä, hän sanoa sen sitten suoraan kun on sen aika. Ja se että hän sanoo olevansa rakastumassa.. Vai niin. Minä en siihen usko, se on sekavan miehen sekavaa analysointia sekavista tunteista. Oli miten oli, hän kaivaa nyt syvää kuoppaa itselleen.

Lupaatko yhden asian? Vaikka tulisi kuinka kova ikävä.. Älä lähettele hänelle tekstiviestejä joissa haluat yrittää vielä, kuinka rakastat häntä, kuinka kova ikävä sinulla on.. Hän ei rekisteröi viestejäsi muuten, kuin saa niistä lisää kiilloketta egolleen. Mitä päättäväisempi olet sen suhteen, että lähtö on hänen oma valintansa ja sinä et katso tätä pelleilyä, sitä varmemmin hän ymmärtää että menettää teidät ihan todella.

En ymmärrä tuota miehesi tarvetta jakaa tätä ihastumistaan kanssasi.
Ala valmistautua eroon tai ainakin täysin erilaiseen elämään, koska miten tässä kävikin, mikään ei enää palaa ennalleen. ☹️

Mennään loppuviikosta keskustelemaan näistä ongelmista pariterapiaan.
Mies lupautui mukaan, vaikka onkin skeptinen. Ensin sanoi ettei tästä kolmannesta osapuolesta halua puhua mitään, koska "ei se ole tämän naisen syy että erotaan".
Vaikkei se olisikaan ainoa syy, onhan siitä pakko puhua.
Aluksi mies sanoi ettei mitään heidän välillään ole vielä tapahtunut, mutta eilen kertoi että itse seksiaktia ei tapahtunut - kaikkea muuta kyllä.

Olen pyytänyt miestä lähtemään pois kotoa, monta kertaa.
Lähtee aikaisintaan ensi viikolla.
Viikonloppuna oli vuorokauden pois, silloin minullakin oli helpompi hengittää.

Mä niin pelkään että tämä sattuu lapsiin. En tahdo että ne näkee että riidellään, enkä toisaalta halua lasten nähden teeskennellä kaiken olevan ok.

Olen niin rikki. Mies yrittää välillä halata ja tulla ihan lähelle, mutten uskalla päästää koska silloin hajoan täysin.
Haluaisin sen nyt vain pois täältä, että saisin rauhassa kerätä ajatuksia - nauttia lasten seurasta ilman että ajatuksen kiertää kehää.

En tiedä onko terapiasta enää apua, voinko mä oppia luottamaan mieheeni uudelleen.
Mutta ainakin saadaan keskusteltua asioista, ja jos jossain vaiheessa eroamme.. niin, en tiedä.

Nyt täytyy vain keskittyä lapsiin, siihen että muistan itse hengittää - ja pysyä kasassa.

Luin koko viestiketjun läpi - paljon viisaita näkemyksiä ja hyviä neuvoja. Olen itse mies ja olen miehenä ollut molemmissa rooleissa, pettäjänä ja petettynä. Tunnistin hyvin nuo miehen toimintamallit, sanomiset ja asennoitumisen. Joskus kun itse laitoin itseni tuohon tilanteeseen en todellakaan tiennyt mitä halusin. Illalla toista, aamulla toista. Useimmiten olisin halunnut molemmat - uuden kiehtovan suhteen, ihastumisen tunteen... ja kuitenkin myös rakkaan perheeni. Oli vaikea tajuta, että molempia ei voi saada. Yleensä ei saa kumpaakaan sillä se ihana ihastuminen muuttuu arjeksi ja arki vieraan ihmisen kanssa on vaikeaa...

Toivon teillä kaiken päätyvän hyvin - oli ratkaisu mikä tahansa.

Niin vähän pelkäsinkin, että totuus tulee ripotellen julki. ☹️ Eli ei seksiä mutta sitten melkein, ja ehkä sittenkin olikin.
Ei sillä ole oikeastaan nyt merkitystäkään, vaan miehen tunteilla. Ja miten sekaisin hän on, pystyykö ajattelemaa selkeästi mitään tällä hetkellä.

Hyvä että pidät linjasi ja on upeaa että käytte pariterapeutin pakeilla. Miehen asenne tulee todennäköisesti olemaan se, että pitäisi keskittyä "oikeisiin" eron syihin eikä naiseen, koska hän on selitellyt itselleen että nainen ei ole eron syy. Ikävä kyllä hän on eron syy, koska jokaisessa suhteessa on ongelmia. Herää vain kysymys, miksi niistä ongelmista ei sitten puhuta, tai miksei erota ennen kuin uutta suhdetta jo elätellään? Siksi, että usein ne suhteen ongelmat ovat konkreettisia vasta, kun uusi suhde on jo aluillaan. Aletaan verrata sitä uutta ihmistä ja hänen kanssaan olemista ja tunteita omaan puolisoon. Kumpikohan sillä hetkellä voittaa?? No ei ole vaikea arvata, että arki ei ole yhtä hohdokasta verrattuna uuteen ihastumiseen.

Voimia oikein paljon jatkoon.
On hyvä olla lasten kanssa ja tehdä mahdollisimman normaaleja asioita, jotta ajatukset eivät pyörisi koko ajan tässä.. Koita jaksaa ja tule kertomaan kuulumisiasi. Sinä olet kyllä hurjan vahvasti jaksanut pitää rattaita pyörimässä, muista pitää itsestäsi huolta, ole ystävien kanssa tekemisissä ja muista että sinulla on kaikki oikeus hajoilla. Saat itsesi kyllä vielä kasaan.

Kiitos teille taas.
Hassua miten osaatte lukea tilannetta kuin avointa kirjaa, kun itse on aivan hukassa.

Mies on edelleenkin sitä mieltä että avioero on ainoa mahdollinen ratkaisu.
On pitänyt edelleen päivittäin yhteyttä naiseen, ihastuminen/rakastuminen on molemmin puolista.
Mies on jopa sanonut olevansa valmis menemään vaikka "maailman ääriin" tämän naisen perässä.

Olen itsekin ihan sekaisin, haluaisin miettiä tunteitani rauhassa.
Mutta tämä miehen soutaminen ja huopaaminen tekee helvetin kipeää.
Toisena hetkenä haluaa tämän uuden naisen, mutta tahtoo silti olla "ystävä" minun kanssani, ei tahdo kuulemma minua menettää. Viime vuosina olen kuulemma ollutkin miehelleni lähinnä ystävä, en rakastaja tai vaimo.
Mutta minä rakastan miestäni niin että hajoan. En koskaan ole kyseenalaistanut rakkautani häntä kohtaan. Olisin nytkin ollut valmis selvittämään asiat, olisin jopa ollut valmis hyväksymään tämän syrjähypyn. Mutta tähän pidempään suhteeseen avioliiton ulkopuolella en valmistautunut. Miten tästä voisi päästä yli? Varsinkaan kun toinen haluaa eron, eikä enää rakasta?

Löysin miehen kirjoittaman lappusen koneen alta, jossa oli kysymyksiä "meille", muuanmuassa:
"Vain harvat ihmiset ovat sellaisia, etteivät pysty olemaan uskollisia kenellekään".

Toivoin että mies katkaisisi yhteydenpidon tähän naiseen, siksi aikaa kunnes me ollaan saatu omat ongelmamme ratkottua. Mutta ei halua sitä tehdä.

Huomenna mennään sinne terapiaan.

Mä olen alkanut ratkeilla liitoksista. Vanhat möröt nostavat päätään, ja masennus hiipii nurkan takana. Töissä meinasin saada paniikkikohtauksen.
Voiko ahdistukseen hakea apua - ilman että leimaantuu hulluksi?
Vieläkin pelottaa se masennusleima, aiemmin sairastetun masennuksen takia kun evättiin vakuutuksiakin viime kesänä.
Ja jostain on tullut täysin irrationaalinen pelko siitä, että joku vie lapset. Mies ei voi lapsista huolehtia täysin, itsekin niin sanoi. Ja pärjäänkö minä?

Henkisen sotkun lisäksi nämä fyysiset oireet ovat niin kamalia. Sydän hakkaa, minä tärisen, henkeä ahdistaa ja tuntuu että kuolen.

Yritän tolkuttaa itselleni että selviän, mutta en vain tiedä miten.

Hei Tuomenkukka.
Olit mielessäni eilen yöllä, kun en unta saanut ja kerta toisensa jälkeen palasin tilanteeseesi ja mitä kirjoittaisin.

Tämä kaikki mitä sanon on sitä, mitä itse tilanteessa tekisin. Eli sinä itse tietenkin päätät mitä teet, mutta tämä on yhden ihmisen subjektiivinen mielipide:
Tilanne taitaa olla nyt siinä pisteessä, että sinun ei tarvitse tuota miehesi toimintaa enää katsella. Mitä järkeä on pitää naiseen yhteyttä ja käydä pariterapiassa? Eihän hänellä ole enää mitään kiinnostusta jatkaa kanssasi, koska hän on suoraan sanonut ettei lopeta yhteydenpitoa ja menisi naisen vuoksi vaikka maailmanääriin. (Naurettavaa...)

En ihmettelisi vaikka hän peruisi pariterapian viime tingassa. Tai jos hän sinne tulee, hän todennäköisesti on kannassaan ettei nainen liity eroonne mitenkään ja hän haluaa ehkä vain puida eroon johtavia syitä.

On äärimmäisen julmaa häneltä kertoa näitä rakkaudentunnustuksiaan sinulle, ja kertoa kuinka tärkeä tämä nainen hänelle on. Minusta voisi olla aika (käykää siellä terapiassa jos hän sinne tulee, jos ei, käy ehdottomasti silti yksin) sanoa, että sinä et enää hyväksy tätä järjestelyä. Sinulla ei ole myöskään mitään velvollisuutta jatkaa mitään ystävyyspelleilyä miehen kanssa. Hän haluaa pitää nyt molemmat, sekä uuden naisen että sinut (kuten ennenkin, "ystävänä" kuten hän väittää avioliittonsa sinua kohtaan olevan).
Ei mitään ystävyyttä, vaan sellaiset välit jotka vaaditaan lasten arjen sujumiseen ja isän tapaamiseen. Mitään ystävyyttä en itse missään nimessä suostuisi ylläpitämään tällaisen jälkeen, vain välttämättömät tapaamiset erittäin asiallisesti ja ilman sen kummempia kuulumisten vaihteluja.

Tässä vaiheessa voi itsekin jo ihan oikeasti ilmoittaa että nyt riitti. Avioero on miehen toive, mutta niin kauan kuin hän ilmoittaa ettei aio lopettaa yhteydenpitoa naiseen, sinulla pelleillään ja leikitään, tunteillasi ei tunne olevan hänelle tällä hetkellä MITÄÄN merkitystä. Miten hän kehtaa?? Kauan hän on tuntenut tämän "sielunkumppaninsa"? Ei kyse ole rakkaudesta. Tässä on nyt selkeä ihastuminen kyseessä, rakkaus tulee vasta pitkän ajan kuluessa toiseen tutustuttaessa ja kiintymyksen vakiintuessa.

Hän tässä mokaa, et sinä.
Kyllä sinä tästä selviät hyvä Tuomenkukka. Kyllä sinä selviät! Siihen menee ihan hirmuisesti aikaa, kyyneliä ja tuskaa, mutta sinä selviät.

Hae myös apua, ei sinua voida tuomita masennuksen vuoksi. Tarvitset apua EHDOTTOMASTI ja heti! Kun menet(te) pariterapiaan, jää juttelemaan vielä ja kysymään mistä saisit apua, tai soita nyt ensihätään ainakin alueesi terveyskeskukseen ja selitä tilanne ettet pysty nyt jatkamaan ilman jonkinlaista jutteluapua. Terveyskeskuksissa on ainakin erityissairaanhoitaja, jolle luulisi saavan ajan.

Ei tuossa miehesi touhussa ole mitään järkeä. Sanoisin jo pikkuhiljaa, että anna mennä kun kerran on noin kova hinku lähteä. Noin paljon merkkaa sinun tunteesi, nainen sitä ja nainen tätä, hän on ihana ja plaa plaa plaa. Entä sinun tunteesi, sinun jaksamisesi? Ei ole päällimmäisenä murheena. Hän ei edes kadu. Se tässä kaikessa on päällimäisenä: hänen onnensa, hänen oikeutensa tuntea ja ihastua. Hän ei todellakaan kadu yhtään mitään.

Hän on oikeassa, hän ei ansaitse sinua. Voisit sanoakin näin, että ero alkaa sinustakin olemaan tosiasia ja hän on oikeassa siitä mitä sanoi alunperin, sinä ansaitset parempaa. Lapsesi ansaitsevat parempaa.

Niin kauan kuin hän inttää että hän pitää naisen, sinun ei ole järkeä yrittää yksin kasata enää tuota suhdetta kasaan. ☹️ Hän ei halua yrittää, hän on valintansa tehnyt. Kun sanoin että ero kannattaa jättää äijän vastuulle, hän on nyt niin selkeästi sanonut että haluaa erota, että en tiedä kannattaako sinun enää rikkoa itseäsi tuon naisen varjossa. Mitä pikemmin muutatte erilleen, sitä nopeammin miehesi tajuaa että teidän menettämisenne on tosiasia. Ja jos sanot suoraan ettet halua tuollaista miestä jolle joku muutaman kk:n (?) ihastus menee perheen edelle, sinulle tulee ehkä ääneen sanoessa itsellekin se tunne, että mitä minä tässä vielä oikein odotan?..

Olen niin kovin pahoillani puolestasi. Olet ajatuksissani.
Tulethan kertomaan kuinka jaksat? Sinä selviät, minäkin olen melkein selvinnyt pettämisistä. Ainoa mistä minä en ole selvinnyt, on oma pettämiseni. Eli miehellesi voi käydä ihan samoin, hän saattaa katua ikuisesti että jätti teidän perheenne ihastuksen vuoksi. Mutta se ei ole silloin enää sinun päänvaivasi. Jostain kummasta syystä ihmisten pitää pilata hyviä suhteita. En tiedä miksi. Loukkaamisia ja satuttamisia on ihan liian paljon.

Voimia Tuomenkukka. Ihan ensimmäiseksi soitat terveyskeskukseen kriisiaikaa itsellesi, tarvitset nyt kaiken avun minkä saada voi. Niin sinä pikkuhiljaa eheydyt ja jaksat katsoa tulevaa!

Voi Tuomenkukka, olen kanssasi lähes samassa tilanteessa. On kuin olisin lukenut omaa tarinaani. Sinun miehesi sanomat asiat olen kuullut nyt myös omalta mieheltäni, ne ovat lähes sana sanasta samoja.

Myös minun mieheni haluaa nyt erota. Hän alkoi käyttäytyä muutama viikko sitten oudosti, ei puhunut, ei koskenut. Puhuminen alkoi vasta, kun aloin vaatimaan keskustelua viikko sitten. Epäilin ongelmien johtuneen miehen muutama kuukausi sitten alkaneesta työttömyydestä ja siitä johtuvasta masennuksesta. Hänellä on todettu myös hormonihäiriö, joka on vaikuttanut mielialaan ja fyysiseen olemukseen jo pidemmän aikaa. Lääkitys siihen alkoi samaan aikaan kuin työttömyys. Paljastui kuitenkin, että mieheni on nyt ihastunut toiseen naiseen, joka on henkisesti hänen kanssaan nyt samalla aaltopituudella. Tämä oli minulle yllätys ja järkytys. Pyysin lopettamaan yhteydenpidon, sillä mitään ei ollut vielä tapahtunut, ja suhteemme voisi pelastaa. Mies ei ole halukas jatkamaan suhdettamme, vaan puhuu, että kohtalo ohjaa meitä erilleen. Olemme nyt olleet eri osoitteissa pari päivää.

Ikävä kyllä en koe tätä ensimmäistä kertaa. Historia toistaa itseään. Meillä oli vastaava kriisi 9 vuotta sitten, erosimme, mutta palasimme yhteen. Mies silloin ymmärsi tehneensä vakavan virheen ja annoin silloin anteeksi. On vaikea ymmärtää olevansa nyt samassa tilanteessa. Rakastan miestäni. Entä jos hän alkaa taas katumaan tulevaa eroa? Enää en voisi antaa anteeksi, vaikka rakastankin häntä.

Mieheni saa tehdä eropäätöksen. Hän tietää, että eropäätös on yksin hänen. Vielä hän ei ole sitä tehnyt, mutta tunnen voimakkaasti, että näin käy. En halua roikkua hänessä. Jos hän ei tahdo minua, niin ei väkisin. Minä en halua vierelleni miestä, jolle en riitä. Minä tiedän, että minussa on paljon hyvää. Se, että hän haluaa erota minusta, ei tee minusta huonoa.

Mies on tänään käynyt yksin terapiassa. Terapeutti on vahvistanut käsitystä siitä, että mies haluaa jatkaa elämäänsä erillään minusta.

Toivon Sinulle vahvuutta selvitä vaikeasta tilanteesta. Sitä toivon itsellenikin. Vaikka henkinen ja fyysinen olotila on nyt huono, niin me kyllä selviydymme. Elämässä asiat voisivat olla paljon huonomminkin. Meitäkin odottaa uusi elämä, jolla on vielä paljon annettavaa. Ole onnellinen siitä perheestä, joka Sinä ja lapsesi olette.

Toivon vielä kuulevani, miten teidän käy. Et ole yksin, vaikka nyt tuntuisi siltä.

Annaonni sinulla on hurjan kypsä asenne elämään. Olet toki kokenut tuon kaiken jo kertaalleen ja tiedät ettet enää pystyisi antamaan anteeksi, ja minusta se on hyvä että olet tehnyt itsellesi sen selväksikin. Ei enää, no more.
Onko tässäkin kyse aika nopeasta salamaihastumisesta? Mies on tuntenut naisen alle kuukauden?
Olet jotenkin niin kovin seesteinen, olet selvästi miettinyt nämä asiat, vaikka kaikki on sekaisin.. Annat miehen tehdä eropäätöksen, mikä on mielestäni hyvä asia. Jos hän sinut jättää, sinä tiedät, että se oli tässä, ei epäilyksiä enää. Sitten hän saa mennä.

On niin käsittämätöntä, miten typeriä päätöksiä ihminen tekee tunnekuohun vallassa, muutamien viikkojen ihastuksen vuoksi.
Minä toivon sinulle kaikkea hyvää. Olet vahva ihminen. Muista ettei aina tarvitse olla, sinä saat kokea ne kaikki tunteet jotka sieluasi vihlovat.
Toivottavasti Tuomenkukkakin jakselee siellä taustalla, missä nyt ikinä oletkin. Ja niin kuin Annaonni sanoi, teille molemmille on elämässä vielä paljon hyvää tulossa. Ihania asioita. Koittakaa jaksaa, molemmat!