Marge kirjoitti 28.7.2011 18:3

Kirjoitin aikoinani tuonne aikuisten puolelle erilaisista ongelmistani. Nyt nämä ongelmat lisääntyvät ihmisellä.

Parisuhteeni on kuollut. Luulin jotain vaaleanpunaista ja ihanaa, joten menimme kihloihin. Siitä asti kaikki lähti alaspäin.
Viimeiset 2 kuukautta on olleet kamalia, tappelemme päivittäin.

Nukun sohvalla, ystävilläni, olen poissa töistä koska en väsymykseltäni voi sinne mennä. Tuossa vaiheessa olin kipeä ja tein testin varmuuden vuoksi ja se oli positiivinen. Siinä kohtaa teki mieli hypätä järveen.

En olettanut enkä edes tahtonut että se muuttaisi tätä parisuhteen tilaa. Eipä kyllä toista puolta edes kiinnostanut. Ei kiinnosta vieläkään. Mitään tunteita ei ole jäljellä, kumpikin vaan pakoilee toista. Epäilen että hänellä on toisella paikkakunnalla toinen. Tänään oli ensimmäinen neuvola jonne hän lupautui kuitenkin tulemaan, hän ei tullut. Hän meni mielummin prätkätunnille ja kaverinsa luo kahville. No minkä sille voi jos ei kiinnosta.

Mutta olen niin sekaisin! Välillä hän selittää että rakastaa ja tahtoo olla yhdessä ja hetken päästä hän on jo muuttamassa ja jättämässä minut keskelle hänen aloittamaansa remonttia tänne sitä selvittämään.

Mä en tiedä haluanko koko lasta. Ei tämä tunnu ollenkaan sellaiselta kun olisin sen halunnut. Mä tyhmä kuvittelin että mulla olisi tässä tilanteessa mies joka tukisi täysin, antaisi kauheasti rakkautta ja vaan halaisi kun hormoonit riehuu. Vaikka pussaisi kun lähtisi töihin. Pitäisi kerrankin joku minusta huolta.

Ehkä en ole valmis.

Parisuhteessamme ei olla puhutta viikkoihin mitään. Eikä kosketettu. Tämä nykyinen talo on minulle yksin liian kallis ja juuri tästä löytyi kosteusvaurio. En pysty hengittämään täällä koska ilma on niin pahanhajuinen.

Lopetin tupakoinnin kun sain tietää raskaudestani, mutta aloitin senkin tänään koska en kestä tätä kaikkea yksin.
Itkin neuvolassa suruuni, sitten jatkoin itkua kotona ja vieläkin tippuu.

Ajattelen että jos kuolisin. Jos söisin jotain lääkkeitä ja aamulla oisin onnellisesti poissa tieltä ja kenenkään ei tarvitse syntyä mun kauheaan, rakkaudettomaan elämään.

Voi luoja miten kaipaan lämmön ja turvan tunnetta! Miksei kukaan rakasta minua? Ja kuka kertoisi mitä minun kannattaisi tehdä?

Marge. Et ole ainoa joka mokaa.
Koetan vastata lyhyesti kun olen tainnut viedä täällä vähän liikaa palstaa(oma tunne).
Tekstistäsi ei käy ilmi ikä, mutta vaikutta että olette molemmat suht nuoria.
Eipä ihme, jos mies kämmää jossain muualla.
Lapsen tulo on niin iso sitoumus, joka vaatii kypsymistä.
Toivon, että jaksat luottaa itseesi.
Olet vastuu ihminen(et muuten hakisi neuvoa esim.täältä), haluat asioihin vaikuttaa.
Koko tuo mitä sinulla kehossa nyt tapahtuu(onko ensimmäinen lapsi?)
on jo yksinään sellainen juttu että hormoonit hyrrää välillä ehkä mielivaltaisesti.
Teillä on yhteinen projekti tuo asuntoon liityvä juttu.
Älä lannistu vaikka se kosteusongelmakin just nyt paljastui, siinä nyt paljastumisellakin on hyvät puolensa.
Miten paljon hankalampaa olisi myöhemmin remontoituna alkaa repia kosteusongelman takia lattioita etc.
Nuo tunnejutut on isoja asioita.
Rakkaus on uskalias olotila, sitä tunteen palossa rakentaa suhdetta ja kun arki alkaa asettua,
se voi aluksi tuntua ett liian monta isoa palaa tulee käsiin kerralla.
Näin jos mietin miehesi kannalta.
Lapsen tulo on kriisi muttei välttämättä kuolema(suhteen).
Nyt jos miehesi ei ihan heti kykene sinulle syliä ja lämpöä antamaan, halaa itse itseäsi, olet kaiken sen lämmön ja rakkauden arvoinen!
Mieti sinun oloa keventäviä asioita, voitko esim. harrastaa vaahtokylpyä yms.jotain muuta joka sinua rentouttaa ja vähentää stressiä.
Tupakan nikotiini ei tee hyvää syntymässä olevalle lapsellesi.
Eikä skumppakaan.
Onko sinulla ketään luotettua ystävää- josta ei aiheutuisi sinun ja miehesi suhteelle mitään ongelmia?
Pääsetkö huojentamaan mieltäsi livenä kenellekään?
Perheasiainneuvottelukeskus esim on yksi paikka joka on luotettava ja maksuton vaikka ruuhkainen.
Neuvolassakin on nykyään mahdollisuus huojentaa mieltä(jos rohkenet), ja jos systeemi mahdollistaa(jos inhimillinen se ihminen siellä töissä äitiysneuvolan puolella)eli jos ei ole ylikuormitettu ja jos hänellä ona varata sinulle aikaa jutteluun.
Ole rohkealla mielellä kaikesta huolimatta!
Te selviätte siitä jotenkin vielä.