Mitä ihmiselle tapahtuu, kun elää väkisin vuosia huonossa suhteessa?! ”Ei parisuhdetta tarvi hoitaa, se menee siinä itsellään” sanoi mieheni jo vuosia sitten. En lämmennyt hänen iskuyrityksilleen heti, joten olimme pelkkiä ystäviä pari vuotta, kunnes sitten löimme hynttyyt yhteen. Naimisiinkin mentiin maistraatissa ja kaksi lasta tuli. 
Seksi ei ollut niin vahva osa suhdettamme, se alkoi hiipua jo toista lasta tehdessämme, halusin kai liikaa..suuttui oikein: ” kyllä se tulee kun on tullakseen!” No nyt seksiä ja läheisyyttä ei ole ollut vuosiin, eikä nukuta samassa sängyssäkään. ”Pitäisikö lopettaa runkkaaminen ja panna sua?” Itsetyydytys on paljon helpompaa kuin naisen kanssa olo kämppäkaverini mielestä. Hän on ihan tyytyväinen suhteeseemme, minä en ja sen takia minä olen se ongelma. Ei tehdä mitään kaksin, ei olla vuosiin tehty, akkojen juttuja sellaiset yhteiset tekemiset kuulema. Tuntemuksistani en saa puhua, hän ottaa ne hänen syyttelynä ja hyökkää kimppuuni sanallisesti. On käynyt kiinnikkin pari kertaa, silloin oli juovuksissa…. Olen epätoivoinen ja haluaisin erota, mutta kämppäkaveri ei. On yhteinen asuntovelka, lapset 16 ja kohta 12 vuotiaat ja luulen että mies ei tee asiaa helpoksi. Mistä saisin apua?