Olen avosuhteessa josta en tahdo lähteä koska rakastan avokkiani, mutta samalla suhde ajaa minut itsetuhoiseksi. Asiat jotka kuristavat henkisesti ovat varmasti monelle pieniä asioita, mutta taipumus itsetuhoiseen masennukseen ja itsestä jatkuvasti vikojen etsiminen saa ne tuntumaan isommilta.

Suhteessa ei päällisin puolin ole mitään vikaa, mies kokkaa (kokki kun on) ja siivoaa, käy töissä, itse opiskelen ja teen illat koulujuttuja.

Kuitenkaan en ole koko suhteen ainaka (6kk + 8kk) kuullut että avokkini rakastaisi tai edes pitäisi minusta. Tämä tuntuu pahalta koska itselleni olisi tärkeää kuulla ne sanat. Pitäisi kuulemma ”olla itsestäänselvyys” kun kerran yhdessä asutaan. Minusta mikään ei ole suhteessa itsestäänselvyys, etenkään nykypäivänä. Muita ystäviä ja tuttavia julistetaan kyllä maailman rakkaimmaksi joka käänteessä. Mies ei tykkää edes kuvistani sosiaalisessa mediassa, mutta kaikkien muiden naisten kuvat on pakko tykätä. Pohjimmiltani tiedän että mies välittää, mutta minun tarvitsisi silti kuulla se…

Mies haukkuu minua kavereilleen. Olen minäkin avautunut omilleni kun menee huonosti, mutta teen kyllä myös selväksi etten miestä vaihtaisi. Minusta mies taas kertoo vain kuinka kamala akka olen kun ”vedän pultit turhasta” tai kuinka muuten suhtaudun asioihin väärin. Mietinkin millaisen ”kusipää ämmän” maineen olen jo saanut.

En ole pahemmin edes näe hänen kavereitaan. Mietin onko hän todellakin luonut minulle jo sellaisen maineen että ei enää halua/kehtaa minua kavereidensa eteen viedä, vai onko tässä jotakin muuta mitä minun pitäisi tietää. Olen tuttavien kesken sosiaalinen ja räväkkä, mutta uusien ihmisten kanssa olen aluksi täysin lukossa, etenkin jos olen ainut ”ulkopuolinen” joukossa. Silti en tunnu olevan yleensäkään edes tervetullut porukkaan. Ikinä hän ei minua mukaan pyydä, vaan ilmoittaa näkevänsä kavereitaan ja asiasta ei edes puhuta. Kapakassa istumme eri pöydissä omien kavereidemme kanssa (minun kavereideni seuraan aina tervetullut). Sen ainoan kerran kun pyysin päästä mukaan sain vastaukseksi että on ”poikien ilta”, johon myöhemmin kuulin että oli ollut tulossa muiden jätkien tyttökaverit kyllä mukaan.

Mies haluaa omaa aikaa töiden jälkeen. Se on luonnollisesti ok, mutta se oma aika tuntuu olevan aina saada baarissa. Baarissa johon hän on vartavasten halunnut lähteä minun kanssani. Sitten kun mainitsen kuinka raastavaa on istua yli tunti yksin baarissa, ihmiskammoisena ja reilusti itseäni vanhempien miesten magneettina, olen taas kama ämmä joka ei häntä arvosta. Jos tahtoo istua baarissa rentouttavalla yksin, menköön, mutta miksi minut pitää sitten raahata mukaan ahdistumaan seinäruusuksi.

Nettikäytös. Hän on sanonut suoraan ettei osaa käyttäytyä netissä kuin flirttaavasti. Ymmärrän sen tavallaan, en muista itsekään kuin ehkä pari miespuolista netissä jotka eivät olisi juttua heittäneet pienen flirtin kanssa. Tiedän kuitenkin että osa naisista joihin än on yhteyksissä, ehdottelevat asioita varsin suoraan. En voi olla miettimättä missä hänen rajansa menee.

Avokkini pitää minua myös lapsellisena mököttäjänä. Tämä ”mökötys” on kylläkin sitä, etten tahdo selvittää asioita hetkellisessä tunnekuohussa, koska sanon silloin asioita joita en tarkoita. Mieluummin sen sijaan odotan hetken että rauhoitun ennen kuin avaan suuni. Olen myös sitä tyyppiä että minun on pakko saada kertoa mikä vituttaa. Kun sanon sen ääneen, voin antaa asian olla, kunhan se ei ole mitään ”oikeasti vakavaa” mikä pitäisi selvittää. Tämä tulkitaan yeensä riidanhaastamiseksi ja olen taas kamala ämmä. Molempia olen yrittänyt miekkoselle selventää, turhaan.

Mies tietää taipumukseni masennukseen, mutten usko että hän ymmärtää miten tämä tappaa minut sisältä, tai että tarvitsisin häneltä tukea ja läheisyyttä. Kun yritän puhua näistä, saan huudot siitä että tiesin kyllä kenen kanssa palasin yhteen ja tästä alkaa vain tappelu. Itse en tosin ääntä korota miehelleni ikinä. Tämä on totta, tiesin ettemme ole samanlaisia, eikä tarvitsekaan. Mutta yhtälailla hän tiesi kenen kanssa on ryhtymässä joten tuokaan peruste ei ole mustavalkoinen.

Seinät tuntuvat kaatuvan päälle, ja kaikki rakkaat tukeni ovat muualla. 😯🗯️