Kun on tullut petetyksi
Hei kanssaihmiset.
Toivon että tänne avautuminen auttaa minua selviämään juuri niskaan rysähtäneestä tilanteesta. Avopuolisoni petti minua viime yönä työkaverin kanssa pikkujoulujen huipennuksena. Tuli vasta aamulla kotiin, mistä jo osasin pelätä tätä. Sanoi että meidän juttu on nyt ohi, ja paljasti pettäneensä.
Olemme olleet yhdessä reilut viisi vuotta. Hirveän hyvin meillä ei viime aikoina ole mennyt, yhteys on pätkinyt, syömme molemmat masennuslääkkeitä, työttömyys on kiusannut, mutta… ei tässä näin pitänyt käydä. Ei ole ollut ilmiriitoja. Äh, en tiedä mikä on olleellista kertoa näin tuoreeltaan. 😑❓ Minä kuitenkin luotin ja toivoin että suhteemme on perusteiltaan kunnossa ja rakkauden liekki voimistuisi vielä kunhan arkiset asiat saadaan kuntoon. Odotin jopa vielä kosintaa! 😞😭
Nyt sitten joku heitukka (joka itsekin seurustelee kuulemma) on pari viikkoa flirttaillut miehelleni töissä. Tämän on kuulemma tuntunut hyvältä, koska me ollaan vaan riidelty (?). Ymmärrän että tuollainen huomio on hivellyt. Me ei kuitenkaan olla riidelty, mies mieltää turhan herkästi niin.
Tässä yhtenä aamuna mies ei tullutkaan yövuorosta aamulla kotiin kuten tavallisesti. Tiedustelin perään, ja hän vain ilmoitti olevansa työkaverin luona aamukahvilla. Ei halunnut kertoa sen enempää, ei että kuka on kyseessä. Siinä vaiheessa jo tuntui pahalta. Sitten mies kertoi että kyseessä on joku nainen töistä, eikä siinä sen kummempaa – ei halunnut kertoa minulle koska suuttuisin! Se oli tekosyy. En suuttunut. Loukkaannuin kyllä, salailusta ja syytöksestä. ☹️
Eilen paha oloni kumuloitui niin, että kysyin tarviiko minun pelätä että mieheni olisi uskoton. Mies vastasi vakuuttaen, ettei voisi tehdä minulle sellaista.😭 Sitten hän kertoi tästä naisen flirttailusta. Sanoi ettei ole pettänyt minua. Kuitenkin suudellut. Ja seksikin houkuttaa, kun toinen oikein tyrkyttää itseään. 😮 Itsekin seurusteleva nainen! Hänelle mieheni oli kertonut että seurustelee, on rakastanut minua viisi vuotta eikä se ole muuttunut miksikään. Sitten kuitenkin minulle sanoi olevansa ihan sekaisin tilanteesta eikä tiedä mitä haluaa. Sanoin että hänen täytyy selvittää asia itselleen, ja pitää itsensä erossa siitä naisesta.
Ja sitten: on juuri hänen työpaikkansa pikkujoulut. Mies lähtee, sanoo ettei tunne yhtään mitään. Sanon etten aio kysellä illan kuluessa perään. Mies sanoo ilmoittavansa missä mennään.
Ei kuulu mitään, ei miestä näy kotiinkaan.😭 Tunnen jo sydämeni särkyvän ja aavistan.😯🗯️ Sitten kun mies lopulta tuli kotiin, ei pyytele anteeksi, ei itke, sanoi vain että meidän juttu on nyt ohi. Hän on pettänyt.😭
MITÄ MINÄ TEEN!?? Itken silmät päästäni, raivoan mielessäni, yritän käsittää tapahtuneen.
Olen järkeilevä ihminen. En osaa päättää mihin ryhdyn. Vaadin jo saada tavata sen naisen ja kysyä mitä hän oikein haluaa. Onko siinä järkeä? Haluan näyttää mitä hän on saanut aikaan.
Kenelle minä kerron tästä ensimmäiseksi ja miten?? Minulla ei ole sellaista ystävää tai tuttua jonka reaktioon voisin luottaa, että se on järkevä ja tukisi minua. Pelkään, että saan kuulla kuinka olen ollut sokea, että muut ovat nähneet ettei tuo mies ole minulle oikea, ja he ovat nähneet tämän ennalta. En kestä sellaista! 😭
Te, jotka olette kokeneet vastaavaa: miten minun kannattaisi edetä? En haluaisi muuttua sekopäiseksi. Jos yritän kovettaa sydämeni, onko siitä vain haittaa? Annanko raivon tulla jos se on tullakseen? Miten kohtelen petturia? En kai olisi voinut estää tätä tapahtumasta? Mitä minä teen nyt, ensimmäiseksi?
Hei perhoskilpikonna,
sinulle on tullut nyt kriisi eteen. Suosittelen, että menet käymään lääkärissä. Minulle lääkäri sanoi, että tärkeintä on nyt pitää itsestään huolta liikkumalla, syömällä ja nukkumalla.
Kaikki tunteet ovat sallittuja, mutta vältä ylilyöntejä. Sitten kun olet saanut itsesi jotenkuten kasaan voit keskustella puolisosi kanssa.
Tässä hyvä linkki petetyksi joutuneelle.
Helpompi on vartioida kapallista kirppuja kuin kahta rakastunutta/ihastunutta, joten mitenkään et olisi tätä estänyt. Ehkä tässä on tapahtunut se vuosisadan rakkaustarinan alkuräjähdys tai ehkä parin kuukauden tai vuoden...
Se voi olla tottakin, ettei tuo mies ole sinulle se oikea, ei sillä oikealla ole leimaa otsassa. Sokeudesta sinua ei voi syyttää, onhan sinulla vaistot pelanneet, ehkä siitä on johtunutkin ne viime aikaiset kärhämät. Tämä ei missään muodossa ole muiden ihmisten asia, heillä ei ole pienintäkään sananvaltaa, vaikka olisivat nähneet maailman lopun ennalta.
Anna sen raivon tulla, kerralla kaikki, lisän kanssa ja älä nyt mitään särje, äläkä pilaa käsiäsi, sen enempään mieheen kuin siihen naiseenkaan. Lievä sekopäisyys voisi olla hyvästäkin. Sydäntä voit hetkeksi, vähän kovettaa, mutta jätä pieni tuikku palamaan, että uudet tunteet osaa sitä kohti suunnistaa. Keskusteltuasi tämän petturin kanssa, siis raivokkaasti, kaivat tikulla hänestä esiin joka ainoan salaisuuden poikasenkin, kohtelet häntä sen jälkeen, kuin kaukaa palannutta kauan kaivattua rakastettua tai pahalle haisevaa sontakasaa, kahden metrin päästä, kolmen metrin kepillä.
Kun tälläisen draaman keskelle joutuu, tuntuu, ettei siitä ole ulospääsyä, mutta vuosien päästä niitä katsoo toisin silimin ja ihmettelee itsekkin omaa suhtautumista ja ei voi kuin itselleen nauraa.
Hei Perhoskilpikonna,
Ensimmäiseksi miehesi tulisi katkaista ainakin joksikin aikaa kanssakäyminen vieraan naisen kanssa jotta te voitte selvittää tilanteenne. Se olisi tulevaisuutta ajatellen hyvä molempien kannalta, teitte sitten myöhemmin mitä ratkaisuja hyvänsä. Miten sitten jatkattekin eteenpäin, on hyvä, että voitte käsitellä tapahtuneen, ettei se jää epämääräiseksi möykyksi vaivaamaan mieltä mahdollisesti hyvin pitkäksi aikaa.
Vaikuttaa siltä, että miehesi yrittää väistää sinulle aiheuttamansa järkytyksen. Toteamalla suoraan, että teidän suhde päättyi, hän ehkä ajattelee voivansa välttää kohtaamasta pettämistään. Vähintä mitä miehesi voi tehdä hyvittääkseen sen, että on pettänyt luottamuksesi, on käsitellä tapahtunut kanssasi.
Toivotan voimia ja toivottavasti saatte puhuttua tilanteesta.
Voisun patakattilat ja sudit!
On sentään onni sulla, että asiat tulee ilmi, eikä ilmeisesti salailua ole niin pitkään ollut kuin joillakuilla.
Hae itsellesi apua heti, mistä tahansa, kriisikeskus paikallinen, palveleva puhelin, lääkäri.
Syö ja lepää ja liiku ja pidä kiinni rutiineista.
Arvosta itseäsi ja kerro asiasta ystävillesi luotetuille, edes yhdelle. Kertomalla ääneen hahmotat tilannetta ja tunteitasi ja annat asialle nimen, se tulee näkyväksi ja kun häpeä on poissa näin, niin voit jo hieman selkeäjärkisemmin ehkä suhtautua asiaan.
Hänellä on jokin syy käytökseensä, tai vaikutin, jos ei syytä. Jokin hänessä on pistänyt tuon käyttäytymisen liikkeelle ja hän ei ehkä itsekään sitä tiedosta. Vaan toimii.
Herkkuja on tarjolla monenlaista, varsinkin pikkujouluaikaan ja kaikkialla missä on viehättäviä ihmisiä, ja mehän viehätymme milloin kenestäkin ja minkälaisista ihmisistä. Se sinällään on täysin sallittavaa, se mihin antaa sen johtaa on jokaisen omissa käsissä.
Pidät itsestäsi kiinni ja huolta.
Annat sen toisen lillua omissa liemissään ja lähdet vaikka väliaikaisesti pois.
Silloin se toinen tajuaa että jotain oikeasti on tapahtunut.
Mene ystävien tai vanhempiesi luo tai jonnekin pois vaan heti kun pääset.
Voi olla että hän tulee perääsi ja sitten on hänkin avoimempi keskustelulle.
Anteeksiantaminen on vaikeaa ja mahdollista, sitten kun toinen haluaa myös sitä.
Mene puhumaan, ihan kenelle tahansa, vaikka toinen ei haluaisi lähteä mukaan puhumaan. Ole kiltti itsellesi, kanna itseäsi turvaan ja puhumaan turvassa asiaa ja omaa tunnettasi auki.
Kun olet siitä vahva, voit ilmaista sen jo toiselle seisoen omilla jaloillasi ja asettaen omat rajasi itseäsi kunnioittaen. Jos toinen ei siihen suostu, lähde pois.☺️❤️