Elämme melko tasaista uusioperhe elämää mieheni 10 vuotiaan pojan kanssa. Miehelläni on myös 8 vuotias tyttö, joka vierailee luonamme viikonloppuisin. Poika on ns. Erityislapsi. Hän on kehityksessä hieman ikäistään jäljessä, koulu ei onnistu alkuunkaan ja jopa kenkien laittaminen tuottaa hänelle suurta haastetta. Ongelmani onkin siinä, etten jaksa huolehtia isosta pojasta kuin 4 vuotiaasta pikkuisesta. Hän sotkee toivottoman paljon, mölisee sen sijaan että käyttäisi sanoja (osaa kyllä puhua normaalisti) hajottaa tai hukkaa lähes kaiken mihin koskee ja unohtaa kaiken, mitä hänelle sanotaan tai näytetään. Poika on ylipainoinen ja kumpikin, isä ja äiti paikkaavat poissaoloaan makeisilla ja muilla lahjuksilla.
Kun katson poikaa, tunnen inhoa. En haluaisi, mutta olen niin lopen uupunut tilanteeseen. Poika käy terapiassa ja asiaa koitetaan helpottaa koulussa, mutta kotona hän ei saa mitään tukea, enkä minäkään enää jaksa yrittää.
Mitä tässä pitäisi tehdä?