Mikä on kulissiliiton ennätys? Kuka tietää pisimmän? Kulissiliiton määritteleminenhän on tietenkin sellainen mutu-juttu, mutta määritelköön jokainen nyt sen sitten tavallaan. Kauanko on palettia pyöritetty pelkän rahan, lasten, velvollisuudentunteen tms ”ei-rakkauden” tähden?
Jos luet tätä, ja olet varsinkin perhe-elämäsi alkutaipaleella, niin osta ihmeessä videokamera ja käytä sitä – ellet ole jo niin tehnyt. Katselin tuossa joulunaikana meidän kotivideoarkistoa kaiholla, joltain viidentoistavuoden ajanjaksolta. Sitä ei voi käsittää kuvaushetkellä, että miten voi tuo senhetkinen otos olla joskus kullanarvoinen.
Mutta noista vanhoista nauhoista voi hyvin tehdä kyllä jonkin sortin ”välitilinpäätöstäkin.” Tuollahan viisi vuotta sitten vielä kommunikoitiinkin! Nyt ei enää suoralta kädeltä edes voisi muistaa, että milloin viimeiksi olisi puhuttu mitään järkevää. Uskomatonta. Kauanko tällaista ihmiset kestää?
Olenko pahasti väärässä, jos sanon että suurin osa naisista joutuu sen äijän ottamaan vähän niinkuin pakosta, vain että saisi lapsia? Miksei meille miehille kerrota tuota jo vaikka yläasteella? Silloin tähän kulissin pyörittämiseenkin olisi jo psyykkistä kestävyyttäkin ihan eri tavalla, kun olisi ollut aikaa valmistautua. Miksei perhe-elämästä puhuttu ammattikoulussakaan sanallakaan? Kaikenmaailmailman ähkyypuhkuusynnytysvalmennuksia kyllä pidetään jo hyvä ettei ala-asteella…
Siinä mielessähän tämä tässä menettelee, että enää ei ole edes mitään riitojakaan. Mutta toisaalta fiilis on kieltämättä vähän samanlainen kuin töissä kävisi, varmaankin molemminpuoleista luulisin. Se kyllä auttaisi jos olisi edes YKSI yhteinen kiinnostuksen aihe, siis joku muu kuin lapset. Mutta niitäkin kun on vaikea vain pelkästään toisen kehitellä. Niin. Mitä te olette keksineet kun ei ole enää mitään muuta puheenaihetta – saatikka jotain harrastusta? Mitähän tässä voisi tehdä? Tuoda kukkia? No ne on vääränlaisia. Siivota huusholli? Väärin siivottu. Teki mitä tahansa, niin väärin tehty. Perhana kun voisi kelata tuota nauhaa taaksepäin…
Olethan puhunut vaimollesi suoraan tilanteestanne? Miten hän reagoi? Suoraan tunteistaan puhuminen lienee se ensimmäinen avain. Jos sen jälkeenkin kaikki yritykset torjutaan, lienee ero se viimeinen ratkaisu.
luin tuon sinun tekstisi useaan kertaan ja kertomus oli hyvin tuttu...useasti olen miettinyt niitä kauniita hetkiä, tekemisiä, sanoja, joita sain kokea noin 20 vuotta sitten ja jaksoin olla huomaavainen, toisesta kiinnostunut ja elämän tärkein asia oli yhdessä tekeminen...yhteiselämä oli vastavuoroisesti toisen huomioimista ja yhteisestä kodista vastuun kantamista.
mihin se kaikki...tai suurinosa hävisi ja miten sen sais takaisin...😐
yhdessäelämisestä on tullut itsestäänselvyys, välillä tuntuu, että sitä ollaan enemmän vain asuinkumppaneita, kun aviopari...ja minä olen kodin ulkopuolella työssäkäyvä , kodista ja lapsista vastaava henkilö...hyvin väsynyt sellainen...melkein yksinhuoltaja...ja varmasti nalkuttava akka...
hienoa, että yrität siivota...vaikkakin väärin ja tuot kukkia...nekin vääränlaisia🌻🙂🌻...siis et ole antanut vielä periksi...🌻🙂🌻
irtiotto arjesta...yhteinen lomanen ja paljon puhetta olisi varmasti paikallaan. Yhteiselämän päivitys tähän päivään...tyytyväisyys...huonot asiat...hyvät asiat ja tulevaisuus...mukavien vanhojen asioiden muistelu tuo hyvän mielen. Tällaista olen itse ajatellut...kevätaurinkoa odotellessa...
Hei, tuo "parisuhteen päivitys" onkin loistava termi! Tuo oli hyvin keksitty Miina. Aika helposti pääsis tosiaan ongelman ytimeen kun kysyis vaan, että "tarttisko tätä parisuhdetta jotenkin päivittää...?"
Siis aika entinenhän ei koskaan enää palaa, se on mennyttä. Tosin vähän sain tuossa eilen, sekä huvitusta että lohtua, ZenCafen kannattako tunnustaa jos pettää -biisistä:
"Vai olisiko viisaampaa et tapahtuman salaisi
ei puhuis siitä mitään siis ei hetkiin niihin palaisi
Koittais löytää syitä että seksin pystyis välttämään
Mut pitkän suhteen kuluessa se on täysin luonnollista"
Siis meillä ei oo varmasti pettämisiä ollut kummallakaan, mutta tuo seksin välttäminen ilmeisesti kuuluu vaan tän pitkän suhteen hintaan... 🙂
Se on kyllä totta, ei tässä enää mikään kynttiläillallinen pitkän päälle tulosta tule tekemään. Kyllä tässä nyt tarvittaisiin isompi "päivitys." Joskus on käyty oikein ammattilaisen luona. Mutta kyllä se elämä palaa niin helposti niille raiteilleen takaisin, jotka kotoa on pikkulapsena omaksuttu ja kalloon iskostettu. Ja jos niitä ei osaa aikuisena käsitellä niin tätä se sitten on. Työn ja lasten taaksekin on tavallaan helppo piiloutua.
olen itse rypenyt parisuhteen pohjalla...petturuuden...epäonnistumisen...ja seksittömyyden syövereissä.
Tässä kohdassa on hyvät ja pahat asiat, anteeksianto ja viha punnittu ja apua haettu ammattilaiselta...mutta tärkein oli tahto molemmilla...
pohjalta on pienin askelein noustu...tallattu taas tavallista arkea...mustana pilvenä arjen taivaalla muisto petturuudesta....
Koittakaa keinolla millä hyvänsä jutella asiat selviksi , tehdä jatkosuunnitelmat...vielä kun teillä ei muistoihin ole kirjattu petturuutta...
jos yhteiselämänne jatkuu...se jatkuu vuosien mukanaan tuomalla tutulla, turvallisella tavalla ja jos se päättyy...niin mausteena ei kumminkaan ole luottamuksen puute, viha ja kolmaspyörä...
vaan ystävyys...
välillä tuntuu, että tämä pohjalta ponnistaminen on liian suuri urakka...mutta päivä kerrallaan kohti kevätaurinkoa...🌻🙂🌻
Joo alku menee siinä huumassa että toinen tekee lähes kaiken ja sitten... kun hän herää unestaan ja alkaa miettimään että hetkinen. Silloin on jo myöhäistä alkaa "opettelemaan". Voihan sitä aina yrittää ja josko se toinen on suopea ja jälkiviisauden ymmärtää silloinhan on kaikki ok. On viisasta jo suhteen alkumetreillä sopia yhteiset tekemiset ja vastuu. Kukkia kuin kukkia silloin kun ne tuodaan oikealla hetkellä ja siivoaminen ja siisteydestä/puhtaudesta huolehtiminen se on jokapäiväistä. Välittäminen ja rakastaminen, tunteiden osoittaminen jokapäiväistä. Suhteen voi tehdä tuoreksi muullakin tavalla kuin vieraissa käymällä ja jos niin tehdään silloin ollaan metsässä.