Kyllä hiljaisuuskin on vallankäytön väline, jopa hyvä sellainen!
Minun on joskus sanottu, sanovan kaikkein eniten kun olen hiljaa, jota tapahtuu äärimmäisen harvoin 😳, olen hiljaa, mutta myös OLEN HILJAA ja niillä on iso ero.😉
Älä ajattele, mitä mies tahtoisi sinun olevan, vaan mitä sinä itse haluaisit olla.
Jotenkin tuntuu, että koetat ahtaa itseäsi johonkin muottiin, johon et sovi, sillä se ei ole sinun muottisi!

Empä tiedä, voisihan se jurottaminen olla vallan käyttöäkin. Tai sitten se voisi olla silkkaa oman pahan olon osoittamista sinulle, joka olet kaikkein lähin. Olisiko tuossa syy siihen, ettei kavereille näytetä pahaa oloa, vain sinulle.

Sanot, ettei miehesi kerro, että haluaisi sinun olevan muutakaan, joten miksi yrität sitten muuttua? Ethän voi olla onnellinen, ellet ole oma itsesi sellaisenasi. Tietysti loukkaavia käytöskuvioitaan voi yrittää muuttaa, mutta ei sitä pidä muuttaa, mikä on olennainen osa itseä. Sillä kadotat kosketuspinnan itseesi, ja sitten vasta alatkin voida pahoin. Mutta rohkaisisin sinua - sen sijaan, että miettisit, kuinka sinä tai miehesi voisitte muuttua - miettimään, mitä uutta tai piristävää voisitte arkeenne tuoda. Oletan, että tunnet kuitenkin miehesi mielihyvän aiheet ja innostuksen kohteet, kuten omasikin. En tarkota mitään isoja juttuja, vaan ihan niitä arkipäivän kivoja juttuja. Kuten sanoitkin, miehesi on väliin kivan huomaavainen yksityiskohtia myöten. Entäpä jos miettisit sellaisia asioita sen sijaan, että tuskailisit, miten te voisitte muuttua. Mikä voisi tuoda iloa arkeenne, molemmille.

Tiedätkö blue moon, että aina ajatellessani sinua, näen mielessäni sellaisen ison tuskan möykyn, joka painaa sinua koko ajan. Toivoisin voivani murentaa sen pieniksi palasiksi, niin että voisit koota elämäsi uudelleen kukkimaan 🌻🙂🌻 Ehkäpä täällä onnistut sen nakertamaan muru murulta palasiksi. Sitä sinulle toivon 🙂👍

Varmasti sisälläni on paljon sellaista, mikä ahdistaa. Toivoisin vain, ettei mies pystyisi tähän:saamaan minua ahdistuneeksi. En haluaisi kenelläkään ihmisellä olevan minuun sellaista valtaa. Ja sitä nimenomaan mies haluaa:valtaa. Valitettavasti en ole luonteeltani helposti alistettavissa.
Nyt muutaman päivän mies oli hieman lämpimämpi minua kohtaan, mutta kas, sitten tuli seinä vastaan. Häntä kuulema alkoi suututtamaan se, ettei meillä ole taaskaan siistiä. Tämä on luonnollisesti täysin minun vastuullani, onko meillä siistiä vai ei.On aina ollutkin.Lienee tarpeetonta mainita, ettei hän itsekään pidä huolta omista sotkuistaan.Minä olen hoitanut lapsia kauan kotona ja hän on tällä hetkellä työtön. Olen melkein aina hoitanut kaikki kotityöt, mutta siivous on se, mikä on minulle vaikeinta eli haastavinta. Kyllä minä siivoankin ja siis käyn kaupassa,pesen pyykit,hoidan laskut,laitan ruuat(lapsetkin laittavat jo joskus). pieniä poikkeuksia on, mitä mies hoitaa, nyt kotona ollessan tiskit ja lasten kuljetuksia kerran tai kaksi päivässä.Hoitaa lapsia, jos käyn kaupassa tai lääkärissä tms.pieniä lasten hoitoja voi tehdä. Ja on kuulema palvelu huonontunut, kun pitää laittaa valmiiksi pestyt ja viikatut pyykit itse kaappiin. Olen kyllä sanonut, että itse sotket vaatekaappisi sellaiseksi, että sinne on vaikeaa laittaa vaatteita. En voi väittää olevani mikään siivousintoilija, mutta jotenkin tuntuu, että hän yrittää aina saada minun syyksi omatkin puutteensa. Hänen ei kuulema kannata enää edes tiskata, kun minä en hoida hommiani. Toisaalta en jaksaisi välittää siitäkään niin paljon, kunhan en tarvitsisi aina olla syyllinen ja tuomittu. Minä kyllä kysyin, että tekeekö hän mielestään täällä enemmän, johon hän vastasi, että ei.

Lyhyesti sanoen minä ajan kuulema parisuhteemme tähän tilaan. Aloin siis korjaamaan sitä, että puhun liikaa. Nyt pitää alkaa siivoamaan. Enkä saanut oikein vastausta, kun kyselin, että mikä oikein riittää.
Eli nyt vain siivoamaan, niin kyllä tämä elämä tästä paremmaksi muuttuu.En ole voinut olla ajattelematta sitä, kuinka ehdollista miehen rakkaus on...hänen mielestään rakkaus on kyllä sama, mutta keljuttaa vain niin paljon. Taisin minäkin sanoa, että hänen epäoikeudenmukaisuutensa lisää vihaani häntä kohtaan.

..joku tuttu sanoi kerran, miehen naristessa siivoamisesta että aloittaa oikein suursiivouksen ja siivoaa ensimmäisenä miehen ulos.
Miksi miehesi ei sitten siivoa itse, jos jokin häiritsee? ei siinä miehen arvo alene, jos siivoaakin, kun kerran muutenkin tuntuu elelevän viiden tähden hotelissa.

Sanos muuta Helemi.Olen sanonutkin miehelle, etten ole kaikesta samaa mieltä kuin hän, mutta koetan muuttaa asioita, kun hän haluaa.Ja siksikin yritän tehdä muutoksia, että nähdään onko tämä oikea syy, minä kun en usko siihen.
Myönnän toki, että minussakin on muutetttavaa, mutta luulen, että toisessakin on yhtä paljon.Ja on kaiketi reilua, että jos minä yritän tätä muuttumista, niin toinenkin huomioisi minun toiveeni.Ja ehkä hän tietää, että vaikka yritän muuttumista niin kapinoin sisälläni häntä vastaan ja hänen epäoikeudenmukaisuuttaan.
Ja kuten sanoin, en ole alistuva ja hiljainen, joten hänen työnsä minun muuttamiseksi ei ole helppo😉.
Olen miettinyt, mitä se rakkaus on. Tiedän, ettei se ole vain tunne, mutta mitä se sitten on?Tietääkö sen aivan varmaksi itse, rakastaako vai voiko se jäädä kaiken tämän"kakan"alle niin, ettei enää itsekään tiedä?

Niin, mitähän se rakkaus mahtaa olla? Olisin minäkin miljonääri jos tuohon osaisin vastata, oikein. Onhan niitä oppeja ja korkeaveisuja siitäkin, mutta jos itse koetat elää niiden mukaan, niin toinen vetää maton alta että heilahtaa.
Nyt heitän herjaa, rakastutaan ja ensin tuntuu kuin pää olisi pilvissä ja jalat puoli metriä maasta irti, kaikki on maanmahtavan ihanaa ja se rakkauden kohde on niiiin ihana ja kaikki, mitä hän tekee, on niin mahtavaa ja ihanaa ja sinäkin olet ihana ja muuta lässynläätä...siinä pilvessä on mukava myllätä...mutta viikossa on kuusi arkipäivää ja vain yksi sunnuntai ja kaikkien rakkaus ei kestäkkään arkea.
Kyllähän sitä sunnuntaita elää vaikka itsensä pääpirun kanssa, mutta tavallinen arki, tavallisen ihmisen kanssa tuottaa ongelmia ja siinä punnitaan se oletettu rakkaus, jos se sen kestää, niin lujalla pohjalla on...mutta miksi se ei sitten kestä? Meillä jokaisella on unelmamme ja toiveemme elämästä, jotka olisi saatava kohtaamaan sen toisen ihmisen unelmien ja toiveitten kanssa ja niistä tehtävä sellainen kestävä ja onnellinen kompromissijolla, joka purjehtii elämänmeren satamasta, rohkeasti kohti uusia seikkailuja, myrskyjä, vastoinkäymisiä, karikoita, myös niitä tyyniä vesiä, ihania auringon nousuja ja viimein kohti auringonlaskua.

Minä melkein uskallan väittää, etten ole kulkenut kovin paljon pää pilvissä. Minut on kyllä muistettu palauttaa maanpinnalle aika usein. Jo silloin alussa. Tosin paljon on voinut unohtuakin yli 15 vuodessa😉.
Tämä vain on niin vaikea laji tämä rakastaminen.Pitäisi rakastaa ehdoitta ja kuitenkin kohdata toisen ja omatkin tarpeet.Lisäksi jokaisella on omat painolastinsa lapsuudesta ja muista ihmissuhteista.Syviä haavoja ja täyttymättömiä tarpeita.Minun on vaikeaa kokea itseäni rakastetuksi ja eriarvoisen lapsuuden koettuani kaikki eriarvoisuus on todella vaikeaa.Mieheni tulee kodista, missä ei juuri puhumisen/pussaamisen mallia näytetty.Minut on jo lapsena leimattu kotona jollakin lailla pahaksi tai mahdottomaksi, joten en kestä syyllistämistä(johon mieheni usein sortuu).Toisaalta olen tottunut,että minua syytetään, mutta kapinoin sitä vastaan.Olen jopa mieltänyt asian niin, ettei minusta kuitenkaan tykätä, joten ihan sama.

🙂 paljonhan sitä ajansaatossa unehtuu, muistatko mikä sai sinut ihastumaan mieheesi tai toisinpäin?
..ja minkähän ihmeen takia sinun pitäisi hyväksyä syyllistäminen?? Ihanko ottaisit syyksesi, vaikka tamma vennäällä huorin tekis?
Ei kenenkään tarvitse niin jalo olla ja sinä voit kasvaa ulos niistä lapsuuden kaavoista ja mieskin voisi hieman suuntaa muuttaa.

Heippa Blue moon
Kaikissa asioissa ei pidä eikä voi olla samaa mieltä sillä se ei ole normaalia eikä mahdollista
jokaisella meillä ihmisillä on erilaisia näkökulmia ja se on kyllä rikkaus
eikä sinun missään nimessä pidä itseäsi muuttaa miehesi mieliksi pidät vaan sulle tärkeissä asioissa oman ajatukset.
Et sinä ole paha / mahdoton ihminen kaikilla meillä on omat heikkoutemme / vahvuutemme
ja jokainen ollaan omia persoonia itsensä pitää vaan hyväksyä sellaisena kuin on.
Rakkaus on sitä että toista kunnioittaa, arvostaa kumpikin tekee 110% onnellisen parisuhteen / perheen eteen lujasti töitä sillä väitän että kaksi ihmistä pystyy elämään
onnellisena loppuelämän mut vaatii lujasti halua ja tahtoa.
Rakkaus on. sanoo toiselle minä rakastan sinua, suukko poskelle, halaus, kiittää, kehuu toista
myös makkari hommat jne ei aina niin helppoa mutta on onnellinen
parisuhde antoisaa ja palkitsevaa kun nuo asiat oivaltaa ja paljon muuta.
kaunista kevättä sulle

En kyllä ole jalo ihminen, valitettavasti.Ja en ota syykseni kaikkea,se kai tässä vaikeaa onkin.On kaksi suhteellisen vahvaa ihmistä😉Ja vaikka itse onkin monista asioista ajatellut, että toimii juuri toisin kuin lapsuudenkodissa, niin ajan myötä huomaa että on myös paljon sellaista, missä ei ole tajunnut lapsuudenkodin vaikutusta.
Olen myös taitava syyttämään itse itseäni.Ja vaikka tajuaisin, että jokainen on itse vastuussa virheistään, niin silti saatan kaivaa itsestäni sitä, että jos minä olisin tehnyt jonkin asian toisin, niin olisiko toisen virhe jäänyt tekemättä.

😉..oletko kuullut sanottava, älä jätä aivoja narikkaan??? Nyt minä yllytän sinua heittämään ne hattuhyllylle ja lopettamaan liiallisen ajattelun ja asioiden pohtimisen.
Annat niiden asioiden olla, joille et mitään voi ja pakollisten kanssa koetat tulla jotenkin toimeen.
Olen itse tehnyt elämässäni niin paljon virheitä, jos olisi joku virheitten oppiarvo, niin liki tohtori jo olisin.
Muista aina, ettei ihminen niinkään tekemisiään kadu, vaan tekemättä jättämisiään, joten virheiden pelossa ei tarvitse jättää mitään tekemättä.

Tätä juuri toivoin, huomaatko blue moon, että olet alkanut purkaa kerää pikku hiljaa 🙂 hienoa!!! Kun kirjotit ekoja kertoja, kaikki sanatkin tuntuivat olevan solmussa. Huom puhun vain siitä, miltä tekstisi minusta kuulosti, kun vertaan ketjun alkua ja viimeisiä kommenttejasi. Todelliset tuntemuksesi voivat olla hyvinkin eri.

Joka tapauksessa en voi välttää ajatusta, että kaikki puoliskot, jotka pitävät toista itsestään selvyytenä kotona ansaitsisivat yllärin. Voisitpa kadota kotoa vaikkapa pariksi viikkoa ja jäisi kuningas itse hoitamaan juoksevat asiansa. Saattaisi ääni muuttua kellossa. Muistan kuinka kärkäs exäni oli valittamaan, kun hotellipalvelut eivät olleet toimineet. Hänenkin oli pakko muuttaa äänensävyä, kun alkoi tajuta, että olin romahtamispisteessä, enkä enää kyennyt hoitamaan sekä ylipitkiä työpäiviä töissä, että painaa kotitöitä kotona, kun toiselta ei tukea herunut edes roskapussin viemiseen. Mutta ei hän silti koskenut imuriin, lattialuuttuun, silitysrautaan tai pyykkivuoreen. Taisi peräti kaksi kertaa erehtyä pesemään ammeen. Ja miehisillä voimilla sekin sujui sukkelammin kuin minulta 😎 Ja voi pojat kuinka ahkera hänkin oli sotkemaan 😋 Mutta ei ole exäni tästä syystä. Syyt olivat suuremmat ja julmemmat eikä niistä tässä sen enempää.

Mutta siivoustakin suurempi asia on tuo syyllistäminen. Se on kurja kierre ja tapa. Siihen ei kyllä meidän kenenkään pitäisi suostua. Ja jos jollakin se on tavaksi tullutkin, meidän pitäisi oppia omat vastalääkkeemme sille. Ex-pomoni kanssa minulle se oli se, että väliin tuuletin ja annoin tulla ulos se mitä hampaankoloon oli jäänyt. Tapojaan hän ei koskaan muuttanut, ja syyllisti minua useammin muiden tekemisistä ja tekemättä jättämisistä kuin omista mokistani saati aiheesta. Syy siihen oli se, että valitettavasti olin aina paikalla, kun en matkustellut työkaverieni tavoin. Mutta vuosien mittaan opin myös piruilemaan rivien välissä ja siten viestittämään, etten ole hyväksynyt hänen käytöstään. Sillä jos sen tyypin kanssa olisi puuttunut jokaiseen vääryyteen, työnteko olisi jäänyt sivuseikaksi. Hänen kultainen osansa kun oli aina haukkua alaisensa päivittäin. Ja kerran heikkona rehellisyyden puuskassaan hän lipsauttikin, että niin meitä pomoja pitää ojentaa aina väliin tarpeen mukaan. En olisi voinut olla enempää samaa mieltä 😉 Mutta moisen hepun kanssa siihen tarvittiin aimo annos siviilirohkeutta ja päättäväisyyttä. Onneksi itselläni oli niin nurja kokemus edellisistä kahdesta työpaikastani siitä, mitä tapahtuu, kun ei puolusta omaa tonttiaan, että olin päättänyt ettei koskaan enää sellaista pyöritystä. Joten onnistuin puolustautumaan huomattavasti paremmin kuin monet työkavereistani. Työrauhan takia kuitenkin nielin monet monet kerrat kiukkuni, kun tiesin, että pomo oli toivoton tapaus. Vaikka voissa paistaisi 😟

Tiedän, että parisuhteissani olen oppinut konstikkaita käytöskuvioita. Pelkään aina, että toistan niitä muissakin ihmissuhteissani, kun ne ovat kuitenkin olleet pari viimeistä elämäni vuosikymmentä. Ajattelen kuitenkin, että hyvän ihmissuhteen tunnusmerkki olisi se, että molemmilla on siinä hyvä olla ja tarpeeksi tilaa. Yritän pyrkiä siihen aina, kun tapaan ihmisiä. Aina ei sitä jaksa, kun itsellä on paha olla.

Kun ajattelen blue moon pahaa oloasi muistan, kun itse sain puukon rintaan eräänä päivänä töissä. Työkaverini puhui parisuhteista ja sanoi, että eikös sitä sen takia olla parisuhteessa, että sen ihmisen kanssa on hyvä olla. Hän ei ollut mikään uskollisuuden malliesimerkki, mutta tuo lause satutti itseäni silloin valtavasti. Elin parisuhteessa, jossa jokainen perjantai oli tuskaa. Jokainen loman alku oli tuskaa. Tiesin, että yhteiset hetket oli arvaamatonta helvettiä. Työ oli pakopaikkani. Olin turvassa siellä. Tiesin vapaahetkien alkaessa, että oli tulossa kaikenmuotoista väkivaltaa. Ja tajusin, että elämässäni oli jotain pahasti pahasti pielessä. Se lause konkretisoi sisäisen pahanoloni.

Olen siinä mielessä hyvässä asemassa, ettei minun tarvitse pelätä fyysistä väkivaltaa.Ongelmana on kaiketi tämä kommunikoinnin hankaluus ja toisen huomioonottamisen vaikeus.Toisaalta hän jopa myöntää omat puutteensa ja on niitäkin kertoja, että on voinut olla syyllistämättä minua niistä.Mutta sellaista onnistunutta keskustelua on jotenkin vaikeaa saada aikaan.Niin usein se ajautuu väärille urille ja syyttelyyn jne.Hän vierastaa ajatusta siitä, että asioista pitäisi sopia.Asioiden kuuluisi sujua kuin itsestään.No,näinhän asiat ei kuitenkaan mene.Hän mielellään siirtää ikävät ja hankalat asiat tulevaisuuteen, ettei niihin tarvitsisi heti puuttua.Olen mielestäni oppinut hänen kanssaan kärsivällisyyttä siinä, ettei asioita saa aina heti selväksi, mutta kun jotkin asiat venyvät jopa vuosia niin se on kyllä liikaa.Eikä ne asiat ole tainneet useinkaan odottelemalla ratketa.
Toki minussakin on puutteeni.Olen sitä mieltä, että pääpiirteittäin me ihmiset olemme yhtä hyviä tai huonoja luonteenpiirteidemme osalta.Kenellä on mikäki kohta vinossa😉Eri asia on nämä itseaiheutetut asiat, kuten uskottomuus,väkivalta tai alkoholismi,vaikka olisivatkin jollain tavoin sairauksia nekin.Mutta eivät kyseisiä huonoja ominaisuuksia, mitä tarkoitan.
Minua on sanottu vahvaksi ihmiseksi,mutta toki mies tietää , mistä narusta nykäistä,että saa heikkouteni näkyviin.Mielestäni olen vahvistunut viime vuosina,vaikka olenkin ollut aika herkkä ihminen.Toivottavasti tämä pakon edessä vahvana oleminen ei sekin sairastuta tai entä jos väsyn, enkä jaksakaan olla enää vahva.

...siis, sinun vahvuutesi on sinun heikkoutesi..taipuu, taipuu vaan ei taitu, mutta kerran katkeaa.
Mietippä noita.

Pitäisikö minun suostua siis heikoksi jälleen?Ymmärsinkö oikein, että vahvana oleminen kuitenkin sairastuttaa tai murtaa ihmisen?
En oikein tiedä, ymmärrämmekö tämän heikkouden ja vahvuuden samalla tavalla.Minun heikkouteni näkyi suhteessamme aiemmin niin, että riidat veivät mielenrauhani täysin ja pelkäsin niitä, en kestänyt erimielisyyksiämme, olin välillä todella ahdistunut ja halusin kaiken aina heti selväksi. Olin ehkä jollain lailla läheisriippuvainenkin. En voi sanoa, että olisin nyt eri ihminen kuin silloin, mutta minua ei ahdista samalla lailla kuin ennen eikä masennus ole vallitseva olotila. En ajattele kaiken aikaa suhdettamme ja olen yrittänyt hyväksyä sen, että asiat eivät selviä hetkessä. Yhäkin kyllä pelkään hylkäämistä.
En haluaisi enää tulla kenestäkään ihmisestä niin riippuvaiseksi, että hänellä voisi olla minuun sellainen vaikutus, että hän voisi jollain teollaan esimerkiksi masentaa minut täysin.Olen varmaankin rakentanut muurin sisimpäni ympärille, ettei minua voisi enää satuttaa niin kuin on satutettu.Haluaisin suojella itseäni pettymyksiltä, koska en halua enää vajota syvälle masennuksen suohon.Menetän varmaankin jotain oleellista tässä parisuhteessa, kun suojelen itseäni näin, mutta oli se vuosien masennuskin niin raskasta, että en tahdo sitä takaisin.Toki en itsekään osaa eritellä masennuksen kaikkia syitä tarkasti.En voi vain sanoa, että masennukseni oli jonkun toisen syytä.Varmasti moni asia vaikutti siihen.
Olen yrittänyt oppia hyväksymään, ettei kaikkea voi saada ja että asiat voisivat olla paljon huonomminkin. Aina tuo ajatuskuvio vain ei oikein toimi.😟
Voin olla välistä aika rasittava pohdiskeluineni, mutta teidän kanssanne on mukava pohtia asioita eri kantilta ja saada uusia näkökulmia asioihin🙂Kiitos että jaksatte kommentoida!