Kuinka hyväksyä miehen ystävätär?
Olen pähkäillyt tämän ongelman parissa pian puolitoista vuotta. Käyn myös terapiassa. Mieheni ei ole tunnustanut mitään vaikka onkin aivan selvät merkit olemassa, puolittaisia vihjailujakin on ollut. Kun toisen naisen olemassaolo tuli selväksi, mietin mitä minä haluan. Vastaus oli, että halusin jatkaa mieheni kanssa koska en voisi elää ilman häntä. Tai voisin, mutta en niin täysipainoisesti, eli jotain minusta puuttuisi. Tiesin myös, että hän tulisi pettämään minua toisenkin kerran jos tämä suhde päättyisi. Niinhän se menee kuitenkin, luonnekysymys. Kuitenkin tämä on vaikeaa, tämä mustasukkaisuus. Olen saanut jonkun verran apua mustasukkaisuudesta kertovasta kirjallisuudesta. Kertoisitteko te, ketkä myös elätte miehenne kanssa tietäen toisen naisen läsnäolosta, miten selviätte siitä. Ihan pienetkin vinkit tulisivat nyt tarpeeseen. Tärkeintä kai olisi panostaa suhteeseen ja olla välittämättä toisen naisen ajatuksesta. Mutta miten se parhaiten tapahtuisi niin, että joku päivä sille voisi naureskella. Nyt pystyn nauramaan asialle vasta joka toinen päivä. Tiedän, että mieheni ei minua jätä jos en asiasta välitä. Mutta mikäli epäluuloni jatkuu niin väistämättähän se lähtee omille teilleen. 😯🗯️