Koitan mahdollisimman lyhyesti kertoa tilanteeni, kysykää jos jokin jää epäselväksi. Tässä on kuitenkin ollut.. pitkä aika kaikennäköistä ylämäkeä suhteessa, siis vaikeuksia. Tuntuu, että osalle on tullut jo jotenkin ”sokeaksi”, katson läpi sormien tilannetta, enkä enää jaksa tuohtua asioista kuten ennen. Luulen, että on parempi aloittaa siitä miten koko juttumme alkoi ja miten siitä eteenpäin..

Olen siis yli 20 vuotias nainen ja ikäeroa meillä on 8 vuotta.. mies on vanhempi. Olemme olleet yhdessä hieman yli 6 vuotta, joista kihloissa&saman katon alla 4 vuotta.
Meillä oli yhteisiä tuttuja, ja pyörimme samoissa viikonloppujuhlissa kuin nykyinen mieheni ja hänen silloinen tyttöystävänsä.
(Heillä oli mennyt pitkään jo huonosti, ja jälkeenpäin ajatellen luulen, että mieheni oli hänen kanssaan koska sai katon pään päälle ja ruokaa pöytään. Karkeasti sanottuna..
Koska hänellä oli tuolloin jo luottotiedot menneet, ja jälkeenpäin olen saanut tietää että hän oli saanut häädön edellisestä asunnosta maksamattoman vuokran takia. Ja tämän edellisen tyttöystävänkin kanssa oli ilmeisesti jäänyt vuokria maksamatta, ja häätölappu oli ollut tuloillaan. Tiesin tästäkin vasta paljon jälkeenpäin.)

No, molemmat erottu ja käytiin sen jälkeen syömässä (ainut kerta kun mies on vienyt minut ihan ravintolaan ja ostanut jopa torilta kukkia!) ja muutamia kertoja kahvilla. Hyvin pian alettiin näkemään useammin.
Mies pohti silloin, että haluanko olla sinkkuna vai aloittaa jo uutta suhdetta. Muistan vastanneeni, että katsotaan mitä tästä tulee.
Toisaalta, minulla ei ollut kokemusta oikeastaan mistään. En ollut koskaan viettänyt sinkkuaikaa, ja luulen että minun olisi pitänyt pitää tauko ennen tätä uutta suhdetta. Koska minulla meni melkein 2 vuotta, että pääsin oikeasti yli entisestäni. Ja toin suhteeseen sen loukkaantuneen tunteen, mustasukkaisuuden, jonka exäni minulle aiheutti. Tämä nykyinen suhteemme kesti sen kyllä.. mutta se sai minut miettimään, oliko tämä nyt sellainen ”laastarisuhde”, johon olen vain jäänyt lopulta kiinni, koska välitän tästä miehestä…?

Miehelläni on ollut määräaikaisia työsuhteita muutamia, pisin kesti 1,5vuotta. Kun hän on töissä, hän todellakin tekee töitä.. ehkä hieman liikaakin. Viime työpaikassa hän painoi pitkää päivää, vaikka ei todellakaan olisi tarvinnut.
Nyt ollut miltei vuoden työttömänä. Itse olen koko ajan ollut töissä painanut 2 tai 3-vuoroa. Ja ylitöitä kun on ollut tarjolla. Silti rahat aina tiukilla.

Kolme tai neljä vuotta sitten kuvioon astui alkoholi, eri tavalla kuin ennen. Tai ehkä samalla tavalla, mutta itse ”heräsin” todellisuuteen. Suhteemme alkuaika oli viikonloput baarissa viettämistä ja muutenkin olin silloin vasta päässyt ”juhlimisen makuun” ja tykkäsin viettää viikonoput kosteasti. Kuitenkin se into laantui jonkin ajan kuluttua, ja tajusin että siihen menee liikakin rahaa sekä ei se niin järkevää ole. Muutama juoma riittää, jos niitäkään tarvitsee joka viikonloppu.

No, mieheni tarvitsee joka viikonloppu. Hän jäi työttömäksi ja määrät vain kasvoivat. 12x 0,5l siideriä perjantaina oli normijuttu, välillä se oli 24x 0,33l tölkkiä. Sitten se alkoi rönsyillä perjantaista myös lauantaille. Välillä vaikka tiistaina ja torstainakin. Ja aina se 12x 0,5l tölkkiä. Hän on isokokoinen ja ylipainoinen mies, mutta nuo määrät olivat jo aivan liian suuria. Syitä alkoi olla jo vaikka ja mitä, ja ihmettelin eikö mies itse tajua miten naurettavalta homma alkaa kuulostamaan: ”vituttaminen, vanhemman valitus, jokin asia meni pieleen, jotain hajosi, on vaa semmonen fiilis, pelatessa mukava juoda samalla, on tylsää, ei saa nukuttua muuten, ei saa rauhoitettua itseä, rentoutuminen… jne jne”

Siitä riideltiin. Jossain kohtaa määrät tippuivat, ja nyt ne on olleet tasaisesti sitä mäyräkoira tai mäyräkoira + 2 tlk… Ja se on ainakin joka perjantai. Ilman EI voi olla.
Ja mua ottaa päähän, etten ollut aiemmin jyrkempi. Mutta mulla on aina ollut hankalaa sanoa ”ei”, ja suutun harvoin. En tiedä edes, osaanko suuttua. Uskallanko. Miksi en?

Lukuisia lupaksia tuli jossain kohtaa tyyliin ”juon tänään ni en viikonloppuna”. Mutta eihän se pitänyt.
”Juon viel tänään, ni en sit ens viikolla”. ….eikä sekään pitänyt.
Hän yritti olla ilman 2 viikkoa.. kesti kai 4 päivää? Olen väsynyt ja kyllästynyt lupauksiin. Suorastaan kimmastun kun kuulenkin tuon kuuloisen lupaksen nykyään, ja totean tyyliin ”älä lupaa mitään. Se on sun oma asia, mitä teet. Mä olen mielipiteeni sanonut asiasta.”

Järkytyin suuresti kun juttelin muutamien miespuolisten tuttujen kanssa, ja tajusin ettei kaikki miehet juo mäyristä illassa. Jotkut juovat tyyliin kerran viikossa pari kaljaa, toiset ei välttämättä ees joka kuukausi. Ja muita variaatioita. Mutta määrät ei ole samanlaisia, ellei kyse oli ”ryyppyillasta”. Se järkytti, koska exä ei ollut juonut.. no, oltiin ala-ikäisiä silloin.
Joten tämäkin taas oli uutta minulle, ja luulin jonkin aikaan että iso mies voi juoda paljon juomaa. Koska ei hän ikinä humalassa ole ollut väkivaltainen tms. Ei siitä silleen ole ollut ongelmia, paitsi että hän on sitten seuraavan päivän ”poissa pelistä” ja rahaa menee tollaseen juomiseen. Ja se tunne, ettei me koskaan vietetä viikonloppua/yhteistä ”laatuaikaa” ilman alkoholia. Se tuntui pahalta.

Nyt olen kuitenkin ollut jyrkempi, ja sanoin että jos tämä viimeisin ”olen kuukauden ilman” ei pidä, mennään vaikka johonkin AA kokoukseen, jossei mies lääkärille suostu. Terapiaa koitettiin, mutta mies ei suostu myöntämään siellä että juo enemmän kuin on normaalia. Tai terveellistä tai miten se sitten määritelläänkään. Olen miettinyt pitäisikö itse käydä..

Mutta en tiedä suostuuko tonne AA paikkaankaan, en edes tiedä miten siellä toimitaan. Kai siellä saa vain kuunnellakin? Hän kuitenkin tiedostaa ettei juominen ole normaalia, mutta… kuitenkaan kai ei. En oikein tiedä.

No.. alkoholi on siis aika ongelma ollut tässä. Tai ainakin minulle. En enää osaa hahmottaa kuinka ”paha” juttu tämä on. Toinen asia mikä on ollut ”mörkönä” jo.. 3 vuotta? Seksin puute. Alussa sitä on tottakai paljon jne jne.
Mutta kun.. sairaus josta kirjoitin aiemmin, estää tottakai intiimit toiminnat. No, suihinotto onnistuu. Ihmettelen vain, miksei mies ikinä voi tehdä samaa minulle? Tai sormilla? EI IKINÄ. Itse kyllä voin ottaa suihin, mutta.. jotenki se tuntuu oudolle miksen saa vastapalvelusta koskaan. Olen kysynyt. Vastaukset on ympäripyöreitä. Ei hänellä ole mitään sitä vastaan, muttei silti tiedä miksei tee sitten niin minulle. Mitä siitä sitten voi päätellä?

Kun mies juo, ei harrasteta seksiä. Kumma kyllä, että suhteemme alussa se asia luonnistui vallan hyvin. Joskus pari vuotta sitten selvisi, että mies kittaa illalla kaljaa siksi, että voi kieltäytyä ”nätimmin” seksistä. Olin aiemmin päivällä ehdotellut että olis kiva jos illalla vaikka… ja sitten yhtäkkiä halusikin kaljaa. Lipsautti sen syyn siinä hiprakassa. Suutuin todella kovasti, miksei sitä voinut sitten suoraan sanoa?
Lopetin ehdottelun ja sanoin, että kertoo sitten kun on semmonen fiilis.

..joka johti siihen, että aikaa meni helposti viikkoja. Kuukausi.. toinenkin. Ei mitään. Joskus väitti, että porno ei kiinnosta. No, sitähän se kattelee kun olen poissa. Yhdessä vaiheessa oli töissä niin, että otti mun läppärin lainaan. Hetken kuluttua sinne ilmestyi kansio, missä oli aika mittava määrä pornoa. Siitäkin vedin suhteen alussa pultit, koska tuntui että seksi mun kanssa ei kiinnosta, mutta käteenveto niille videoille kyllä. Kai se, että edellinen suhteeni päättyi miehen pettämiseen, jotenkin nousi sieltä mieleen, ja rinnastin jotenkin tätä siihen.

Nyt jälkeenpäin porno on ok, mutta toiset ihmiset on ehdoton ei. Itsekin olen katsonut jo välillä pornoa.. mutta eihän se nyt sama ole kuin oikea seksi. Tai rakastelu. Ainakaan naisille se ei kyllä toimi niin.. ☹️

…nyt on viimeksi ollut seksiä tämän vuoden alussa. Okei, sen jälkeen oli suihinotto kuukausi sitten, mutten laske sitä seksiksi kyllä… Sekin oli sen ansiota, että mies kävi ottamassa testosteronipiikin. Hänellä todettiin yli vuosi sitten, paha hormonivajaus. No, sekin on taas terveydellinen juttu. Saanko mä tosta sitten valittaa? Seksin puutteesta? Läheisyyden puutteesta? Pitäiskö mun olla vaan kärsivällinen ja ymmärtää? Mulla alkaa loppua mun pitkä pinna, ja se tuntuu pelottavalta. Mitä sitten tapahtuu….? En ole koskaan kokenut. Miksei mies tee enemmän asian eteen, että homma korjaantuisi?

Välillä tuntuu, että ollaan kämppiksiä, jotka suukottelee ja halailee välillä. Mies skarppasi nyt taas kun huomasi, että olen pahoittanut mieleni jostain. Yhdessä kohtaa kotihommat oli vain mun tehtävänä, vaikka olin se meistä, joka on vielä töissäkin. Siitäkin nostin meteliä. Hetkellisesti skarppaantui mies silloinkin.

Olen avautunut kaikesta lähimmälle ystävälleni, ja hän on seurannut tätä hommaa sivusta koko ajan. Kävin hänen kanssaan juuri kahvilla pari viikkoa sitten, jolloin hän totesi ”sun miehes on tosi hyvä tyyppi, mukava ja kaikkea. Mutta sä olet onneton.”
Niin.. kaikki muut asiat onkin ihan ok. Mutta seksi on mulle tärkeä asia. Sanoin sen jo silloin kun alettiin seurustella. Ja mies oli silloin samalla linjalla, että tykkää seksistä ja siitä, että sitä on useastikin. Oliko se vain sanoja…?
Ystäväni sanoi myös ”miehesi on usein tehnyt skarppauksen, mutta se on kestänyt aina vain tietyn aikaa.. kunnes palaatte saman tilanteeseen.”

Nyt kuitenkin tässä syksyllä olen tajunnu miten paljon tämä seksittömyys, alkoholista stressailu ja kaikki on alkaneet vaikuttaa minuun itseeni.
Olen viimeiset pari vuotta suhannut lähinnä työ-koti-työ väliä, koska olen tehnyt pitkää päivää yms. jottai saisi vähän enemmän rahaa. Olisi mukava joskus ostaa jotain kivaa itselle. Tai mennä ulos syömään tai vaikka vähän juhlimaan kaverin kanssa.
Mutta ei. Rahat on aina lopussa.. vaikka olen se, joka laskut huolehtii, niin silti.

Olin isommissa juhlissa, jossa oli paljon ihmisiä ja myös mieheni sukulaisia. Jännitin aivan kamalasti, että tekisin mahdollisimman hyvän ensivaikutelman. Olen aina ollut hieman ujo, mutta tuntuu että jostain syystä itsearvostukseni on täysin nollissa nykyään. Ja itsetunto. Tajusin sen siellä vieraiden ihmisten keskellä, ja siinä tilanteessa kun pitäisi olla sosiaalinen ja small talkia. Olin hämmentynyt ja hieman paniikissakin: mitä mulle on tapahtunut..?

En vain saanut itsestäni irti sitä mitä ennen, ja päädyinkin sitten juomaan hieman ronskimmin. Aloin jutella ihmisten kanssa, ja huomasin että asiat soljuu ihan hyvin.
Mieheni ei pitänyt minulle oikeastaan ollenkaan seuraa, mutta olen tottunut siihen juhlissa.. ne harvat kerrat kun semmoisissa käydään.

Miehen sukulainen sanotaan että ”teppo”, vei minut tanssimaan. En ollut tanssinut ikuisuuksiin ja pelkäsin että kompuroin. Mutta tämä mies osasi tanssia, viedä, todella hyvin. Tykkäsin todella paljon tanssimisesta, se tuntui hauskalta ja kivalta. Mieheni ei tanssi.. eikä haluakaan opetella. Mut kai se on normia nykymiehille?

Teppo saattoi minut sitten takaisin pöytään, ja ihmetteli, ettei mieheni istu samassa pöydässä. Hän huikkasi miestäni tulemaan istumaan ”naisensa viereen”, ja lopputulos oli se, että mies nousi sieltä pöydästään ja tuli… viereiseen pöytään jossa oli jotain kavereita ja jäi siihen juttelemaan. Teppo tuhahti ja huokaisi ettei ymmärrä miksei mieheni ole lähelläni koko ajan. Ettei joku vain nappaa minua. Tuli hieman surullinen olo, miksi mieheni tosiaan ei ole lähelläni?

No, ilta jatkuu.. lopputuloksena alkaa porukka mennä jo nukkumaan ja osa keikkuu yhä. Minulla oli todella mukavaa, ihmiset olivat upeita. Kävin välillä ulkona viilentymässä, ja siinä porukka kävi tupakallakin. Olin tullut juttuun yhden kaukaisemman sukulaisen kanssa, joka on minua muutaman vuoden vanhempi. Sanotaan että ”Joni”.
Joni pisti vaihdetta silmään ja ilmeisesti koitti iskeä minua, mutta pistin sille stopin jämäkästi ja totesin että olen varattu, ei tipu. Onneksi se tehosi, ja mies pyysikin anteeksi. Juteltiin hieman, ja kävi ilmi että hänenkään suhteessaan ei asiat olleet ihan hyvin. Joni kuitenkin hetkenpäästä heitti hieman härskimpää juttua, ja vitsaili asioista.. sanoin suoraan, että normaalisti mulla on huumorintajua, mutta tää asia on nyt hieman turhan arka aihe. Totesin siitä, ettei ole seksielämää. Tai miten sen sitten sanoin, kuitenkin että on ollut aikaa, kun viimeksi ollut mitään säpinää.
Joni oli järkyttynyt, että miten voi olla niin pitkään. Ja sanoi, että olen niin kauniskin, miten voi olla haluamatta. Tuntui pahalle, koska olin jo ajatellut että ehkä olen tosiaan epämiellyttävä jotenkin. (Olen kyllä lihonut 10kg, ollut liian keskittynyt kaikkeen muuhun kuin itsestäni huolehtimiseen..)

Nojasin selin ulko-oveen ja suljin silmäni, etten alkaisi itkeä. Kuulin Jonin äänen ”saanko mä piristää sua” ja hymähdin jotain ”enpä tiedä voiko mua piristää täl hetkellä”. Mun ajatukset pyöri siinä, että mitä ihmettä mä teen tilanteeni kanssa. En ollut nähnyt miestä pariin tuntiin, enkä löytänyt kun olin etsinyt. Lopputulos oli että oli kuulemma jo sammunut jokin aikaa sitten.
Yhtäkkiä ne mun ajatukset katkes ku seinään, koska tunsin huulet mun kaulalla. Kädet laskeutui mun olkapäille, ja suudelma kaulalle vasemmalle puolelle, ja sitten oikealle.
Se oli niin hellä ja pehmeä suudelma etten oo semmosta kokenut ikinä aiemmin. Tyyppi oli kuitenkin myös aika tukevasti juonut, olisi luullut että tulos olisi ollut joku kamala kuolaaminen tai jotain..?
Ja mulle on kaula muutenkin herkkä paikka. Kontrasti sen kylmän ulkoilman ja lämpimien huulien välillä oli myös aivan liikaa: multa meinas lähtee jalat alta.

Onneks jokin aivosolu heräs todellisuuteen ja asetin kädet Jonin rintakehälle ja työnsin hänet kauemmas, sanoen jotain ”..lopeta.. tää ei käy.” Joni hymyili mulle ja sanoi, etten kyl aluks laittanut vastaankaan. Tunsin miten punastuin, koska sehän oli ihan totta. Mä hymyilin sille ja sanoin jotain ”haista paska, kuvittelit omias.” Joni nauroi ja huokaisi, pyysi taas anteeksi luvaten käyttäytyä kunnolla loppuajan. Se sanoi, että oli tosiaan tarkottanu ton vaan piristykseksi, koska olin niin onnettoman näkönen. Totesin, että sanat riittää kyllä. Ja tarkoitinkin sitä. Sanat olisivat olleet paljon parempi, koska nyt olin täysin hämmentynyt.

Ja sitten se avautuikin sen omasta tilanteesta, melkeen meinas jopa iteki itkeä. Mulle tuli fiilis, että se suudelma oli tarkotettu sen tyttöystävälle. Ei kukaan ole noin hellä tuntemattomalle.. ja sillä olikin ikävä sen tyttöystävää, ne oli eronnu keväällä. Loppuilta meni hienosti, ilman mitään jännitteitä tai muutakaan. Olin helpottunut.

Avauduin ystävälleni tuosta. Hän kuunteli ja olin silloin aivan paniikissa. Tuntui että olin pettänyt miestäni, koska myönnettäköön että se suudelma, vaikkakin kaulalle, tuntui todella hyvälle. Eikä se saisi tuntua, koska olen varattu.
Ystäväni sanoi ”ei se sun vika ole, luulen että oot vaan säikähtänyt omaa reaktiotasi.”
No, säikähdinhän minä. Enkä olisi kyllä tehnyt mitään enempää, tiedän sen etten kykenisi pettämään. Ja tiedän, miten pahalle se tuntuu, exäni ansiosta..

Kuitenkin toi hetki sai mut ajattelemaan taas kaikkia asioita. En mä muista milloin tommosta hellyyttää olisin kokenut, ja tajusin sen vasta tossa. En ole. Aikoihin.
Sitten tuntuu tosi kamalalle, että kun joskus viime vuonnakin sitä seksiä on ollut, niin ei mua enää… huvita. Koska teen kaiken työn. En tiiä onko se sit ylipainosta miehen osalta, olen siitäkin sanonut että ois mukava jos mies ottais ohjat käsiinsä välillä.
Kamalaa on, että mua ei tälläkään hetkellä nyt enää edes haluta mun mies. Silloin kun jaksoin yrittää ja kokeilin kaikkea, antaa huomiota paljon jne.. ehdotella leikkisästi jne.. aina tulin torjutuksi. Aina oli joku syy. Jos ei muuta niin mies oli väsynyt. Eikä hän tiennyt syytä mihinkään, eikä puhuminen asioista mitenkään edistänyt ratkaisun löytöä.

….en vain tiedä enää mitä ajatella. Mitä mä tunnen. Tuntuu, että ollaan kämppiksiä. Nyt mies on taas skarpannut, sanoo joka aamu ”rakastan sua” jne. Halaa välillä. Mutta eilenkin oli kaljaa taas. Välillä huomaan, että jos on päivä milloin mies on erityisen ihana.. tekee ruokaa, puhuu kauniita ja vaikka mitä.. niin ilta päättyy siihen että ”saa luvan” ostaa kaljaa. Vaikka en mä sitä lupaa koskaan anna. Oma päätöshän se on, enkä todellakaan halua mitään että kysellään lupaa. En ole mikään äiti, jolta kysytään lupa asioihin.

Olen koittanut nyt panostaa itseeni, omaan hyvinvointiin. Olen alkanut kuntoilla ja tehnyt asioita joista nautin. Olen käynyt kaverien kanssa kahvilla ja elvyyttänyt vanhoja harrastuksia. Tuntuu vain kurjalle, että kauanko mä vielä odotan.. että muuttuuko ne asiat semmosiksi, kun mies lupailee ja suunnittelee.
Uusi hormonipiikki otetaan keväällä. Ajattelin, jos sinne asti sinnittelen. Jos asiat vielä paranee, jos tämä kaikki on oikeasti kiinni vain terveydellisistä asioista.

Onko mulla oikeutta valittaa tilanteesta? Ei suhde ole vain seksiä ei.. mutta tärkeetä se ois kuitenkin. Alan olla henkisesti loppu.
Nyt olen huomannut, että olen alkanut hieman lipsua raha-asioissa, vaikka ennen olin tosi tarkka. Koska mies ei ole ollut, hänellä luottotiedot edelleen poissa.
Välillä luulin että mies on kanssani vain koska minun ansiosta hänellä on asunto, auto, moottoripyörä, puhelinliittymä….. mutta hän ei ole sitä mieltä. En tiedä tiedostaako hän mitä mieltä edes on mistään.
En myöskään uskalla juoda paljoa enää, koska huomaan että jos olen hiprakassa ja joku tarjoaa vaikka shotin tms kovempaa.. niin juon kyllä. Ja sitten lähtee mopo käsistä.
Olen aina ollut se, joka on sen verran sopivassa kunnossa, että katson muiden perään ja huolehdin muista. Nyt tuntuu, että mopo lähtee turhankin helposti käsistä ja kukaan ei huolehdi minusta. Sekin tuntuu pahalle, enkä senkään takia uskalla ottaa ”enempi”.
Ehkä mulla on vääränlaista juhlimisseuraa. Ja tosiaan, muutama siiderikin riittää..

Tulipa pitkä kirjoitus… mutta kylläpä helpotti. Voisin saada muokattua tästä tekstistä lyhyemmän ja selkeämmän, mutta en suoraansanottuna jaksa.

Kiitos kaikille, jotka jaksavat lukea tämän ja toivoisin saavani näkökulmia ja kommentteja asiaan. Voi olla, etten kaikkea tarpeellista kirjannut tonne, tai jätin jotain pois.. kyselkää ja vastailen. Kiitos kaikille.

Ihanaa, että löysin tämmöisen paikan.. ei mulla ole ystäväni lisäksi ketään, kelle voisin tästä avautua. Tuntuu vain, etten enää itse tajua mitään.. mikä on oikein mikä väärin, mikä asia on hyvä ja mikä huono. Meillä on yhteiset mielenkiinnon kohteet ja harrastukset, mutta sitten taas muutama iso asia jotka mättää ja pahasti. 😭