Mulla on ollut koti jonka oon aina tervetullut. Mä oon ollut monenlaisissa onggelmissa, kaikki johtuu kun ei hyväksy itseään, eikä sitten hyväksy muitakaan. Minulla on ollut vaikeaa masennusta ja suurin onggelma on se kun mun isäpuoli ei oo hyväksynyt ikinä minua. En oo saanut kotona olla oma itseni. Yleensä ihmiset sanoo että olen ihana ja hyväntahtoinen ja nauravainen, mutta en oikein enään. Yleensä sanon mitä ajattelen, siitä on monesti kun tullut onggelmia. Kaikki katuu päälle, kotiasiat,ihmisuhtéet, oma jaksaminen, fyysinen kunto, ruokahalu, ei jaksa yksinkertaisesti tehdä mitään, eikä jaksa ajatella. Tiedän että täällä tukinetissä on paljon ihmisiä kun korona aika on ołlut vaikeaa, minulle se välillä on ollut jopa mahdotonta.. miettii jopa oma henkinen hyvinvointi kärsii korona aikaan+ mielenterveysongelmat kasvaa. Minun oma isäni on hylännyt minut olen hylätty lapsi ollut aina, se on ollut onggelma mutta kun äitin rakkaus on siinä kasvanut vähänkin liikaa, se pitää ehkä tai ei ehkä ehkäkään, kun se on niin ylisuojelevainen.  Meidän perhe on ołlut monta vuotta rikkinäinen, kun kaksi vuotiaana tipuin järveen ja siitä jäänyt aivovamma, ja lievä kehitysvamma. Olen toipunut siitä aika hyvin mutta mutta mietin minun onnettomuutta ja miten jaksoin olla niin sinnikäs kun en nytkään jaksa, olin silloin ihan pieni. Minulla on jäänyt siitä vakava masennus. Voisi vain nukahtaa vain ja olla heräämättä, joskus sitä miettii..