No mistäs tätä nyt alottaisi kertomaan?
Olen 16-vuotias lukion tokalla opiskeleva tyttö. Kotiväkivaltaa on meillä ollut jo siitä lähtien kun muistaa osaan. Olen viime vuosina ymmärtänyt että sopiva ratkaisu tähän ei olisi itsemurha/itseään satuttaminen (esim. viiltely), koska eihän se minun ongelmani ole miten vanhempani (/välillä sisarukset) käyttäytyvät minua kohtaan. Niinpä nähdessäni isosiskoni lähtevän kotoa 19 vuotiaana (n. 3 vuotta sitten) ja oman opin jälkeen, huomasin että ehkä minunkin kannattaisi ns. karata kotoa turvakotiin tms. Mutta miten? Se ei ole helppoa ainakaan minun tilanteessani.
Olen saanut myös koulupsykologilta apua tähän ja hän vain odottaisi että tekisin aloitteen. En ole ikinä väittänyt että rakastaisin perhettäni sillä en tee sitä, mutta kun tiedän että äitini on vakavasti sairas ja pelkään pikkusiskoni tulevaisuudesta, en uskalla lähteä. Tai oikeastaan tunnen ihan kuin edessäni olisi iso muuri joka estäisi lähdön. Joten voisitteko auttaa minua? En kestä enään henkistä-/fyysistä väkivaltaa. Ei minulla siihen ole enään voimaa. Ja poikaystävänikin rukoilee joka päivä etten tulisi hänelle joskus kuolleena. Hän rakastaa minua kuten minä häntäkin ja hänhän yrittää myös auttaa, mutta hänkään ei tiedä kuitenkaan miten/milloin olisi parasta minulle lähteä..? Voisin mennä hänelle väliaikasestikkin asumaan, sitä haluaisinkin, mutten tiedä miten. (Ikänsä on muuten 26).😑❓