Hei,

Meillä lapsella ollut kouluun menon/siellä olemisen kanssa hankaluuksi koulupelon ja ahdistuneisuushäiriön vuoksi nyt 1,5 vuotta ja siitä ajasta on ollut kotiopetuksessa suurimman osan aikaa. Tästä pystyn siis jotain kokemuksia kertomaan...

Kotiopetus on ihan hyvä vaihtoehto siihen pahimpaan vaiheeseen jos koululta saa edes jollain tasolla tukea, mutta raskasta se on ja vaatii vanhemmilta paljon. Sinä tunnet lapsesi parhaiten ja tiedät, olisiko kokonaan kotiin jääminen hänelle hyvä vaihtoehto kokonaisuuden valossa ?

Kokemuksesta voin sanoa, että meillä rauhotti kyllä huonon tilanteen hetkellisesti ja antoi lapselle tarpeellisen hengähdystauon, mutta pahensi sitten osaltaan taas niiden vaikeiden asioiden kohtaamista myöhemmin.

Monesti tämä tuntuu menevän niin, että vanhempi pakotetaan tekemään lapsen edun nimissä se ratkaisu, ettei kouluun enää mene ja sitten pikkuhiljaa sen jälkeen joku herää miettimään, että pitäisiköhän sittenkin rakentaa jonkinlainen verkosto tukemaan lapsen koulunkäyntiä. Eli jos suinkin saat koululta ja esim. sosiaalitoimesta/hoitavalta taholta tukea, niin paras ratkaisu varmaankin olisi kotiopetuksen ja porrastetun koulussa käynnin välimuoto. Näin lapsi ei täysin pysty välttämään niitä vaikeita tilanteita, mutta saa niihin tukea eikä kuormitu liikaa. Meille olen monen mutkan jälkeen saanut mm. tukihenkilön tekemään kouluhommia lapsen kanssa ja koululle avustajan porrastettuihin tunteihin.

Kotikoulun osalta selvittelin itse pahimmassa vaiheessa asioita ja sen huono puoli todella on se, että koulu pesee kätensä silloin sopasta kokonaan eli maksatte itse kirjat, hoidatte terveydenhuollon, hammashoidon ja vastaatte opetuksen järjestämisestä täysin itse. Kuntien/kaupunkien välillä tuntuu olevan myös hurjan suuria eroja siinä mitä kotiopetukseen jäävien lasten vanhemmilta vaaditaan ja mitä tukea tarjotaan.

Sanoisin silti, että kotikoulu lienee ihan ok vaihtoehto, jos lapsi pitää opiskelusta ja se ei aiheuta itsessään ongelmia eikä oppimisvaikeuksia ole (Jos tällainen lapsi niin myös feeniks-koulun sivut netistä kannattaa tsekata). Vaatii tietysti myös vanhemmilta aikaa ja panostusta hurjan määrän, mutta tässäkin asiassa kannattaa koittaa saada apua, mikäli omat voimavarat eivät riitä ja koulun taholta ei ole pystytty tukea tarjoamaan eli kotikouluun jääminen ei ole sinällään ollut oma valinta vaan pakollinen toimenpide. Tiedän ainakin tapauksia, joissa näillä perusteilla apua kotikouluun ja tilanteeseen muutenkin on sitten saatu esim. tukihlö vastaamaan enemmän opettamisesta.

Tiedän toki realismin siitä, että raha puhuu ja joka paikassa saa kuulla miten resurssit ovat rajalliset, mutta eipä tässä äiteinä voi muuta tehdä, kun silti vain yrittää ja yrittää ja yrittää.

Voimia sinulle ja lapsellesi ! Toivottavasti saatte tukea ja apua asiaan mahdollisimman paljon.

🌻🙂🌻

Kiitos, vastauksestasi.
Mietitään ja keskustellaan hoitavan tahon kanssa seuraavalla käynnillä. Onneksi kesäksi olemme saaneet terapian kerran viikossa. Ja toivottavasti syksyllä ryhmään mahtuu, jotta terapia jatkuisi. Nämä on niitä hankalia asioita mihin ei ratkaisua ole heti nähtävissä vaan kokeilun kautta. Pelkään myös kotikoulussa sosiaalisten tilanteiden etääntymistä liikaa, kaverisuhteiden hiipuminen jne. Niin moni asia vaikuttaa moneen.