Hei!
Joskus vuosia sitten chattailin mutta en koskaan tavannut ketään vaikka
treffiehdotuksia satelikin. Pidän nettituttavuuksia kuitenkin hyvin epävarmoina
kun toisesta ei tiedä puhuuko edes totta. Harrastatko tanssimista, on paljon
kivoja tansseja varsinkin isommissa ravintoloissa ja kesäaikaan lavoilla.
Face to face -tutustumiselle ei vedä vertoja mikään. On uskoakseni hyvin sattumanvaraista jos netin kautta löytää ihmisen joka on kaikin puolin mieleinen, ainakin uskon niin. En tuhlaisi aikaani sellaiseen. En kuitenkaan poissulje chattailua mutta
tapaamista lykkäisin, voihan ensin tutustua esim. sähköpostin kautta ja vaihtaa
kuviakin. Pidempiaikainen kirjoittelu auttaa toiseen tutustumisessa ja jos sitten
kolahtaa niin kolahtaa... Näin minä ajattelen ainakin. Tsemppiä joka tapauksessa 🙂👍

Heippa
No ei ole kyllä kokemuksia nettitdeittailusta.
Mutta minä tunnen paljon pareja jotka on tutustuneet netin kautta.
niin ehdottomasti suosittelen sinullekin.
Mutta ei pidä hölmöillä eli ei pidä mennä outoihin paikkoihin yksin vaan jos tapaa
toisen niin tavata yleisillä paikoilla.
Ihan pikkuasioista pystyy tekemään johtopäätöksiä esim onko raitis, savuton,
mitä tekee työkseen, sanat, teot, elämän katsomus jne
Eikä pidä lannistua jos tulee pettymyksiä vaan meille niin miehille kuin naisille
on satoja sopivia puoliso ehdokkaita niin myös sinulle.
Kaunista syksyä sinulle

Uskon, että puolison voi löytää netin kautta, mutta täytyy myöntää, että omalle kohdalleni sellainen onni ei ole osunut, vaikka vuosien varrella olen useampaan otteeseen luonut profiilin treffisivuille. Minullakin on sama kokemus kuin sinulla, Etsijä, että ihmiset antavat netissä itsestään liian siloitellun kuvan ja asettavat turhan suuria vaatimuksia sille toiselle puoliskolle. Pitäisi olla sosiaalinen, aktiivinen, puhelias, hyvätuloinen, korkeasti koulutettu, käsistään kätevä remonttimies jne. jne., mutta harva meistä on kuitenkaan mikään yli-ihminen.

Naisten treffi-ilmoituksia lukiessani aika harvoin tulee tunne, että tuossapa olisi kiinnostava ihminen. Tuntuu, että olisi luontevampaa löytää kumppani jostain live-elämästä - työ-, opiskelu- tai harrastusporukasta tai baaristakin... Paitsi että itselläni ei juuri nyt ole mitään sellaista porukkaa, jossa voisin tutustua naisiin... Itse koen, että treffiprofiileista on vaikea tietää, olisiko joku ihminen oikeasti samanhenkinen kuin minä, vaikka yhteisiä kiinnostuksen kohteita olisikin. Minusta olisi luonnollisempaa löytää kumppani niin, että live-elämässä vain tuntee vetoa johonkuhun, jonka kanssa on jo tekemisissä muutenkin, ja suhde syntyy kuin itsestään. Mutta aion kyllä itse pitää edelleen deittiprofiilin netissä, jos vaikka onni potkaisisi 😋 Toivotan onnea etsintään sinullekin, Etsijä!

Minulla on kokemus eräästä treffi-ilmoitukseeni vastanneesta.
Kirjoittaja joka vastasi. Aivan upea ihminen, ihanasti tutustuimme ja tuimme toisiamme etäisessä yhteydenpidossa, joka yhteydestä kehkeytyi, kolmisen vuotta.
Tapasimmekin pariin otteeseen.
Tuin häntä saamaan senhetkisen opintonsa päätökseen, hän minua omassa aivan päinvastaiseen teemaan liittyvässä opiskelussa.
Ilmoitukseni oli treffi-ilmoitus, mutta'haen ystäviä' mentaliteetilla.
Yhteydenpitomme päättyi kun hän aloitti suhteen naisen kanssa.
Se oli ainoa este, minkä takia ystävyyskin vuosien myötä hiipui tuohon hänen löydettyään itselleen sopivan naisen.

Mulla on kokemuksia nettideittailusta. Löysin nykyisen mieheni facebookin Are You Interested-sovelluksen kautta. Skypetin hänen kanssaan kolmisen viikkoa ennen tapaamistamme. Ensi treffeistä lähtien olemme olleet hyvin tiiviisti yhdessä. Voin siis valaa toivoa, että helmiäkin löytyy sieltä valtavasta joukosta ihmisiä. Olen kokeillut ennenkin nettideittipalveluja ja pettynyt monesti, koska en ole kaivannut varsinkaan ketään rahan perässä juoksevaa uraohjusta enkä myöskään samanlaista haahuilijaa kuin itse olen (se yhdistelmä ei toimi...). Mutta kannattaa ehdottomasti kertoa rehellisesti itsestään, miehenikin on uskaltanut alkaa seurustelemaan kanssani vaikka olen kertonut sekavasta parisuhdemenneisyydestäni ja masennuksistani. Hän on saanutkin kestää kaikenlaista...mutta silti meni kanssani naimisiin.

Täältä tulleekin sitten kaiketi hyvinkii erilainen mielipide kuin monilla täällä..

Olen deittaillut nyt 13 miestä suunnilleen parin kuukauden aikana ja ennen aviomiestäni deittasin 30, kaikki aivan ihania persoonia ja mukavia. Mutta itse voin sanoa olevani hieman ronkeli, mutten missään älyttömissä määrin. Miehen tulee vain olla minulle sopiva.

Todellakin siis suosittelen nettideittailua. Aviomiehenikin löytyi netistä ja aivan ihana mies onkin. Emme vain sitten hänen mielestään luonteiltamme loppupeleistä sopineet toisillemme. Mutta se on vain elämää 🙂

Mutta todellakin kannattaa kokeilla, ja olla ainakin itse mahdollisimman rehellinen. Itse olen erittäin rehellinen ja muutoinkin ilmoitukseni lienee hyvä kun saan viestejä todella paljon. Ja kaikki miehetkin likipitäen ovat aina olleet sitä mitä pitikin =) Tosin miulla on todella hyvä vainukin ihmisten suhteen, jos vähänkin jutut tuntuu oudoilta niin en näe toista. Ja jos näen, niin yleisillä paikoilla niin ettei mitään voi sattua.

Ja lisään vielä sen, että ilman kuvaa en koskaan näe ketään. Siis jos lähettää epäselvän kuvan niin en silloinkaan. Silmät pitää näkyä ja kasvot muutenkin kunnolla. Ulkonäöstäkin usein näkee onko ihminen luotettava ja muutoinkin siitä tavasta, miten suhtautuu jos kuvaa pyydetään. Jos kuvan lähettäminen on kovin vaikeaa toiselle niin silloinkaan en näe.

Myös miehen avoimuus on hyvä merkki. Esim kerran minulla oli sellainen joka ei ollut sitä mitä piti. Eli mies oli mukava ja halusi nähdä jne. Mutta pyysi minulta numeroa ja sanoin, että jos hän lähettää ensin niin sitten itsekin voin antaa numeroni. Mies vaihtoi puheenaihetta sanoen, että missä ja milloin sitten tapaamme. Haistoin palaneen käryä ja annoin olla. Sanoin, ettei hän tunnu luotettavalta ihmiseltä ja sitten hän sanoikin olevansa varattu. Eli minulla ainakin tuo vaisto aika hyvin on pitänyt kutinsa 🙂

Itsellänikin on kertynyt useampia kokemuksia nettideittailusta, koska ravintola ei ole minun paikkani tutustua vastakkaiseen sukupuoleen. Kaipaan sellaista arkisempaa ja rehellisempää tutustumista, ainakin alkuaikoina selvinpäin, jottei todellinen luonne sumennu puolin tai toisin.

Huomasin vasta myöhemmin, että netissä pyörii paljon sellaisia tapauksia, joilla on jokin rasite parisuhteen muodostumiseen. Usein rima saattoi olla hieman liian korkealla eli lopahtaa alkuinnostuksen jälkeen. Tai jotain yksityiselämässä esim. kertoo muuttavansa ehkä puolen vuoden päästä ulkomaille, muttei ole vielä päättänyt. Tai joku ei halua lasta. jne.
Samoin myös huomasin, että kun ikää tulee päälle 30v, niin puolin ja toisin tiedetään suht hyvin mitä elämältä halutaan ja sen mukana mitä halutaan (alitajunnallisesti) myös kumppanilta... olevan itsensä kaltainen. Kaikenlainen joustaminen toisen vuoksi on hankalempaa esim. ei suostuta jotain harrastus kertaa jättämään väliin (yhden kerran), jotta päästäisiin sujuvasti treffeille. Joutuu siis aika todennäköisesti käymään yli kymmenellä treffeillä (eri ihmisen kanssa) ennenkuin natsaa niin, että kiinnostus jatkuu molemmin puolin vielä 3kk kuluttuakin. Kolmenkympin kirous kun on siinä, että vanhemmalla iällä on vaikeampaa joustaa joistain kriteereistä kun nuorempana sitä oli vielä sinisilmäisempi sekä avarampi mieleltään ja jaksoi paremmin toivoa parasta.

Opin kantapään kautta, että OMA ILMOITUS pitää muotoilla mahdollisemman rehellisesti ja kertoa paljon itselleen tärkeitä asioita. Ei ole mitään hyötyä, että saa useita vastauksia, mutta pian käy ilmi, että elämän arvot eivät kohtaa. Ei siis kannata pantata itselleen tärkeitä asioita jos ne eivät kuitenkaan ole mitään "valtiosalaisuuksia" vaan kertoa mahdollisemman selvästi jo heti alussa.

Eniten opin tarkkailemaan ihmissä, että mitä puhutaan ja miten hyvin myös asioita tehdään kuten on puhuttu. Esim. jos toinen puhuu olevansa sporttinen ja käyvänsä silloin tällöin lenkillä juoksemassa, muttei juuri koskaan jaksa lähteä (pitkälle) juoksulenkille kanssasi, niin puheet ja teot eivät kohtaa. Parhaiten siis aika paljastaa KÄYTÄNNÖN TEKOJEN KAUTTA, että millainen ihminen oikeasti on, sillä monet haluavat varsinkin alussa antaa itsestään paremman kuvan kuin ehkä oikeasti ovatkaan. Tämä "kuoriutuminen" alkaa selkeämmin näkyä noin kuukauden (tiiviin) yhteydenpitämisen jälkeen, jolloin jätetään vähemmälle vieraanvaraisuudet ja uskalletaan olla enemmän oma itsensä. Se on sitä mielenkiintoisempaa aikaa kun alkaa "salaisuudet" vähitellen paljastumaan "arki minästä" ja se voi välillä lässäyttää mielenkiinnon yhteydenpidon jatkamiseen kun mahdollinen yhteinen elämä ei olekkaan kuin tivoli sekä sata hattaraa.

Joskus netissä voidaan (tekstinä tai testinä) olla yllättävän paljon samaa mieltä, mutta oikeassa elämässä ei sitten kemiat kohtaa millään. On niin monia asioita, jotka vaikuttavat kokonaisuuteen esim. ulkonäkö, vaatteet, puhetyyli jne. mitä ei ehkä tule ajatelleeksi, mutta alitajunta saattaa yllättävän voimakkaasti reagoida johonkin yksityiskohtaan... positiivisesti tai negatiivisesti. Sen takia mielestäni live tapaaminen tai puhelimessa puhuminen antaa enemmän tietoa puolin ja toisin, että kohtaako mielipiteiden lisäksi MYÖS KEMIAT.

Hyvän ehdokkaan tunnistaa siitä, että yhteydenpito on tiivistä ja laadukasta. Samoin käytännön teot tukevat puheita ja kohtelee huomioonottavasti sekä kunnioittavasti vaikka tulisi joskus hieman eripuraa. Oikotietä ei ole vaan tutustuminen pitää tehdä pitkän kaavan kautta jos haluaa tositarkoituksella löytää hyvän parisuhteen. Puhuminen avoimesti tunteista ja elämästä on paras työkalu sitä oikeaa etsiessä.

Vaikka monet asiat ulkoisesti natsaa esim. vetävä ulkonäkö, omaisuutta, rahoittaa tapaamisia (syöminen, matkat, liput jne), hyvä seksielämä (tai vihjailua siitä)... mutta käy ilmi, ettei teillä ole HENKISESTI juuri mitään yhteistä, niin vähitellen kaikesta kivasta juopuminen alkaakin muuttua krapulaksi kun kaikenlaista pientä eripuraa alkaa tulla teidän erilaisuuden (todellisen luonteen) takia. Silloin ulkoiset asiat eivät enään jaksakkaan lämmittää samallalailla kuin suhteen alussa vaan joutuu punnitsemaan sydänmen ääntä.

Voisin suositella netti deittailua paljon lämpimämmin kun toinen osapuoli ilmoitusta lukiessaan voi jo heti alkumetreillä puntaroida, että löytyykö samankaltaisuutta. Oikeassa elämässä tulee vanhemmalla iällä vähemmän luonnollisia tilanteita tavata hyviä ehdokkaita esim. harrastuksen kautta .... ja vielä vähemmän rohkeutta kysellä suoraan elämän arvoista heti alussa. ;O)

"Mene kiireesti naimisiin, niin saat rauhassa katua."

"Mene hänen kanssaan naimisiin, jonka kanssa tykkäät puhua."