Heippa kaikille!

Ajattelin aloittaa tällaisen uuden keskusteluketjun, koska mietityttää moni asia tuoreessa seurustelusuhteessani. Mitään ongelmia meillä ei oikeastaan ole, mutta mietin olenko esimerkiksi liian alistuvainen jo tässä vaiheessa miesystävälleni (olen nainen). Mieheni on kotoisin Euroopasta ja hän on asunut Suomessa yli viisi vuotta. Hän osaa todella hyvin suomea ja hänellä on hyvä asema työelämässä. Suurin osa hänen ajastaan meneekin työn parissa, mutta hänellä on myös yksi harrastus, joka on eräänlaista vapaaehtoistyötä. Hänellä on täällä Suomessa hyviä ystäviäkin, mutta he ovat lähinnä muita hänen kotimaastaan Suomeen muuttaneita ihmisiä. Miesystäväni ei ole koskaan seurustellut pidemmin, vaikka hänellä on jo ikää. Hän kuitenkin haluaisi naimisiin ja lapsia. Hän tulee paljon Suomea konservatiivisemmasta kulttuurista ja voimakkaan uskonnollisesta perheestä. Hän on itsekin uskonnollinen, mutta hän ei silti noudata kaikkia uskontonsa määräyksiä. Todettakoon, että miesystäväni ei ole muslimi. Minäkin olen uskonnollinen, mutta minulla on eri uskonto kuin miesystävälläni. Meidän uskonnot kuitenkin sopivat hyvin yhteen, eikä meillä ole juurikaan uskonnollisia erimielisyyksiä. On pikemminkin niin, että meitä yhdistää se, että olemme molemmat uskonnollisia ja arvomaailmaltamme konservatiivisia.

Tähän mennessä on tullut muutamia asioita, jotka hieman häiritsevät minua. Ensinnäkin tämä miesystäväni on voimakkaan mustasukkainen ja suojeleva. Hänen mielestään en saisi esimerkiksi liikkua yksin pimeän aikaan. Minä taas olen tottunut lenkkeilemään ulkona, koska pidän ulkoliikunnasta. Ja Suomessa pimeä tulee aikaisin syksyisin ja talvisin. Miesystävä on ehdottanut minulle lenkkikaverin hankkimista tai sisäliikuntaan siirtymistä. Minua tuo ärsyttää. Miesystävä on myös haluaisi minun huolehtivan täysin kodinhoidosta ja ruoanlaitosta. Toisaalta hän on valmis yksin elättämään perheen ja hänen tulonsa siihen riittäisivätkin. Minulle on kuitenkin jonkinlainen arvo sinänsä, että mieskin osaa ja suostuu tekemään jotain ns. naistentöitä. Haluaisin myös lasten saavan tällaista mallia, jos lapsia joskus tulisi. Kun olen puhunut asiasta, niin mies vaan ehdottaa, että ostetaan siivousapua, ruokien kotiinkuljetusta ja muita palveluita, jos en jaksa kaikkia kotitöitä tehdä. Hän kyllä pitää itsestään selvänä, että miehenä hän huolehtii autoon liittyvistä asioista ja sen sellaisista ns. miestentöistä, joskin hän varmaan joutuisi niihin ostamaan apua, koska ei ole kovinkaan osaava käytännön töissä. Minua tämä kuvio arveluttaa, sillä minullakin on yliopistotutkinto ja pidän työelämästä. Tuntuisi oudolta olla vaan kotirouvana ja -äitinä. Vai tottuisiko siihen? Mietimme kyllä sellaistakin, että tekisin jossain vaiheessa osa-aikatöitä tai vaikka pyörittäisin jonkinlaista yritystä. Tällä hetkellä opiskelen mieheni äidinkieltä, mikä on kyllä haastavaa, mutta kiinnostavaa. Olen myös tutustunut hänen kulttuuriinsa mm. lukemalla ja elokuvia katsomalla. Me molemmat arvostamme toinen toistemme kotimaita ja kulttuureja, mikä lienee hyvä asia.

Mietin sellaista asiaa kuin avioituminen ja yhteisen kodin hankkiminen. Mieheni haluaisi mennä pian naimisiin ja olemme aika paljon puhuneet siihen liittyvistä asioista. Itse vihkitilaisuus ei tuota meille ongelmia, sillä ajatuksemme siitä ovat hyvin yhtenevät. Mies haluaisi minun ottavan hänen sukunimensä, mutta hän hyväksyy yhdistelmänimen, jonka itse varmaan haluaisin. Testasin häntä kyllä ja sain hänet suostumaan siihenkin, että pysyisin vain omalla sukunimelläni 😉 Yhdistelmäsukunimi olisi kuitenkin varmaan minulle mieluisin. Asumisen suhteen olimme kovin eri linjoilla eli toiveemme asumisen suhteen olivat aluksi ihan erilaiset. Sittemmin asumiseen liittyvät ajatukset ovat lähentyneet, mutta oikeastaan vain niin, että minä olen alkanut kallistua miehen toiveiden suuntaan. Raha-asiat minua mietityttää, erityisesti jos mies olisi perheen ainoa ”tienaaja”. Miehen kulttuurissa on kuitenkin ilmeisesti sellainen kulttuuri, että rahojen käytöstä päättäminen kuuluu naisen tehtäviin eli niihin kotitöihin. Mies jopa haluaisi minun huolehtivan hänen vaateostoistaan…? Minä olen luonteeltani hyvin säästäväinen, mitä mies arvosti suuresti, kun hän sen huomasi. Toisaalta olen myös varsin ekologinen, mikä on ainakin toistaiseksi vielä ongelma, sillä mies ei ymmärrä kierrätyksen merkitystä, ei arvosta käytettynä ostettuja vaatteita/tavaroita, inhoaa kasvisruokaa jne. Olen kuitenkin saanut häntä näissä asioissa hieman koulutettua ☺️❤️ ja joistain asioista hän on jopa innostunut (esim. sähkön säästäminen säästää rahaa) ja kasvisruokiakin on hän välillä luullut liharuoiksi 😀 Kasvatusperiaatteissa olemme aika samoilla linjoilla, eikä lasten nimien keksiminen olisi vaikeaa. Hieman minua ahdistaa, että mieheni kulttuurissa arvostetaan tavaraa ja ns. luksuksen näköistä ympäristöä. Minä olen pikemminkin avaraa ja minimalistista skandinaavityyliä rakastava ihminen, enkä haluaisi kotiini yhtään turhaa tavaraa. Olemme puhuneet siitä, että saattaisimme pyytää ammattiapua eli sisustussuunnittelijaa auttamaan meitä yhteisen kodin laittamisessa sellaiseksi, että se sisältäisi meidän molempien toiveita ja olisi kuitenkin harmoninen kokonaisuus. Mistään linnasta en todellakaan haaveile, vaan pikemminkin tavallisesta ja mahdollisimman helppohoitoisesta sekä toimivasta pikkukodista. Ehkä salaa toivon, että sisustussuunnittelija puolustaisi minun ajatuksia kovin vähätavaraisuudesta…

Tällä hetkellä yksi ”kuuma ongelma” on suhteen eteneminen vakavammaksi eli toisaalta juuri tämä mahdollinen avioituminen, avioitumiseen liittyvät asiat, seksi ja ehkäisy. Me emme ole vielä harrastaneet seksiä, joka kuuluu meidän molempien vakaumuksien mukaan vasta avioliittoon. Toisaalta olemme puhuneet siitä, että olemme molemmat sen verran liberaaleja, että voisimme seksiä ehkä ennen avioliittoa harrastaakin. Silloin ongelmaksi tulisi kuitenkin ehkäisy, joka on meille molemmille hankalampi eettinen ongelma. Uskontomme nimittäin suhtautuvat ehkäisyyn joko kokonaan tai osin kielteiseksi, eikä meille oikein siinä paletissa löydy hyvää ehkäisykeinoa. Meistä kumpikaan ei kylläkään ole enää neitsyt eli seksistä on kokemusta aiemmin. Jos avioituisimme, olisi meille kummallekin täysin selvää, että lapsi on tervetullut ihan heti. Olemme tosin puhuneet siitäkin, mitä tekisimme, jos emme lasta omin avuin saisi. Olisimme valmiita muihinkin ratkaisuihin, mutta me olemme puhuneet myös siitä, että hyvää elämää voisi elää lapsettomanakin. Miesystäväni kulttuurissa vaikuttaa olevan sellainen tapa, että yhteiselämän pelisäännöt sovitaan jo etukäteen eli ennen avioitumista ja/tai yhteen muuttamista. Minusta tuntuu, etten oikein osaa etukäteen miettiä moniakaan mahdollisia asioita. Mieheni on erittäin vastuullisissa tehtävissä työelämässä ja hän olisi varmasti paljon pois kotoa, jolloin kodin arki ja mahdollisista lapsista huolehtiminen jäisi minun harteille. Kun olen pohtinut, että minäkin tarvitsisin jonkinlaista omaa aikaa tai kodin ulkopuolisen harrastuksen, on mies ihmetellyt, mihin minä sellaista tarvitsisin. Minua mietityttää myös miehen kulttuurin runsas sosiaalisuus ja alati toistuvat juhlat. Olen tottunut yksityisempään perhe-elämään. Toisaalta miehen suku on siellä hänen kotimaassaan, joten jatkuvasti he eivät meillä vierailisi emmekä mekään siellä. Myös varallisuusasiat mietityttävät. Meille on molemmille karttunut varallisuutta ja minä olen saanut jonkinmoisen perinnön. Haluaisin todennäköisesti tehdä avioehdon, minkä mies kokee jonkinlaisena erosuunnitelmana. Hänen kulttuurissaan ero on erittäin epätoivottavaa. Miehellä on kyllä paljon kivoja ajatuksia kuten hän haluaisi viettää kahden kesken parisuhdeiltaa kerran kuussa (se on perinne hänen kulttuurissaan) ja myös erilaisiin avioliittokursseihin ja vastaaviin hän suhtautuu myönteisesti. Hän ei siis ole mikään macho, vaan aika pehmokin mies.

No tässä nyt tuli tarinaa omasta tilanteestani. Jaksaisikohan joku ottaa kantaa näihin asioihin? Tai olisikohan jollain omakohtaisia kokemuksia kahden kulttuurin parisuhteesta. Mitä mieltä olette esimerkiksi seksistä, ehkäisystä, nopeasta avioitumisesta ja avioehdosta?