Kokemuksia lasten psykiatrisesta osastohoidosta ja sairaalakoulusta?
Minulla on 11 -vuotias poika, joka ei mene kouluun. Poissaoloja on kertynyt kokoajan enemmän syksyn mittaan ja nyt viimeiset kaksi viikkoa hän on käynyt ainoastaan vuotta vanhempien käsityötunneilla, että saisi työnsä valmiiksi ja numeron todistukseen. Kyse ei ole pinnaamisesta. Lapsi on ahdistunut ja kouluun lähteminen saa aikaan lähes paniikkikohtauksen. Kiusaamista koulussa ei pitäisi olla. Kyseessä on pieni koulu ja asiaa on selvitelty. Psykiatrin mielestä kyse on eroahdistuksesta. Pojan isä kuoli tapaturmaisesti 3 vuotta sitten. Lapsen isä ja minä olimme eronneet jo pian lapsen syntymän jälkeen ja poika näki isäänsä epäsäännöllisesti. Meille on tarjottu vaihtoehdoksi sairaalakoulua ja kahdeksan viikon osastojaksoa. Ajatus tuntuu radikaalilta, mutta en tiedä mitä muutakaan voisin tehdä. Lasten psyk. pkl:lla ollaan käyty, mutta poika ei suostu siellä puhumaan tai osalllistumaan tutkimuksiin. Sama juttu perheneuvolassa, poika ei suutaan avaa. Onko kenelläkään kokemuksia lasten psyk.osastohoidosta ja sairaalakoulusta? Entä terapioista?
Meillä poika oli 8-vuotiaana sairaalakoulussa. Täällä se toimii niin, että taksi hakee osastolle aamulla, sieltä hoitajat vievät koululle ja iltapäivällä taksi tuo takaisin. Meillä poika ainankin tykkäsi. Siellä on opettajilla ja hoitajilla aikaa, koska osastolla on vain muutama lapsi kerrallaan. Sairaalakoulussa on opettajilla aikaa keskittyä lapseen, toisin kuin normaalissa koulussa. Itse kyllä suosittelen, ei se lapselle välttämättä niin jännittävää ole kuin äidille. 🙂🌻
Meillä poika on mahdollisesti menossa keväällä sairaalakouluun uudelle jaksolle. Meillä on kyse ADHD:sta ja käytöshäiriöistä.
Täällä myös 8 vuotiaan äiti. Olemme yrittäneet saada lasta sairaalakouluun koko syksyn, nyt tilanne ihan kriisiytynyt ja meidän koko perhe väsynyt tilanteeseen. Byrokratian portaat ovat hankaloittaneet hoitoon pääsyä. Kriteerit eivät ole riittäneet vaikka kuvioissa on väkivalta, itsetuhoisuus, varastelu, valehtelu ja täysin mielikuvitusmaassa eläminen. Nyt vihdoin ensi viikolla lasten ja nuorten psykiatrisen työryhmän lääkäri. Itsellä on voimat ihan loppu, parisuhde kriisiytynyt ja muut lapset sairastavat kokoajan. Olen niin epätoivoinen, etten saa nukuttua muuta kuin nukahtamislääkkeiden avulla... yritän epätoivoisesti etsiä netistä vertaistukea ja olen kirjoittanut mannerheimin lastensuojelu liittoonkin... mistään ei vain tunnu löytyvän apua. Perheneuvolassa käymme kyllä... tänään aamulla sanoin heille että tilanne meidän perheessä on se, ettemme näe enää mitään toivoa asiassa. Asiantuntija sanoi minulle, että he näkevät kyllä toivoa meidän perheessä... tällä lauseella olen elänyt tämän päivän... kokoajan on itku kurkussa, mutta yritän pinnistellä lasten vuoksi...
Kokemusta on vain perheneuvolasta, josta ei apua olla saatu. Toivoisin, että 9-vuotias tyttäreni pääsisi lasten psyk. osaston hoitojaksolle. Oireina vasta unettomuus ja hiusten repiminen, mutta välillä ahdistus kuuluu, tuntuu ja näkyy monin tavoin...
Koulu ei suju. Sairaalakoulua olen valmis harkitsemaan, jos sellaista tarjotaan.
Toivottavasti olette jo saaneet apua!