On oikein ettet ole alkanut seurustelemaan jos se ei ole hyvältä tuntunut! Ethän olisi ollut onnellinenkaan jos seurustelet vaikka et haluaisi. Nykyään on pula ihmisistä joilla on vähän kokemuksia seurustelusta ja seksistä! Ei kukaan katso arvostavasti sellaista ihmistä joka tarvitsee seksikumppaneiden laskemiseen laskimen ja muistivihon tai on seurustellut lukemattomia, mahdottoman monia kertoja.🤔 Se ettet ole kokenut paljoa, kertoo mielestäni siitä että haluat jakaa elämäsi jonkun kanssa vasta sitten kun olet siihen valmis ja todella haluat sitä. Sä oot ainutlaatuinen ja löydät viel jonkun joka osaa myös arvostaa sitä. Ehdit kyllä vielä kokeilla monia asioita!🙂🌻

Tervehdys K83,
et ole ainoa laatuasi, itse ainakin tunnustaudun kuuluvani samaan kastiin. Itse aloin seurustelemaan nykyisen kihlattuni kanssa vasta ollessani 24-vuotias, ja sitä ennen pisin "suhteeni" kesti kokonaiset 3 kuukautta... 😉 Koin myös nuorempana jotakin ihme pelkoa miehiä kohtaan siinä mielessä, etten halunnut tai uskaltanut tutustua kehenkään kunnolla, vaan pidin kaiken melko pinnallisena. Pysyttelin visusti neitsyenäkin täysi-ikäiseksi asti, ja senkin jälkeen oli yli vuoden tauko siinäkin touhussa. Parikymppisenä kuvioihin tulivat salamasuhteet, yhden illan jutut ja kaikki ihmeelliset säätämiset missä ei päästy eteen eikä taaksepäin 🙄 Yhden illan suhteet totesin kuitenkin niin kuluttaviksi henkisesti, että päätin lopettaa ne kokonaan. Tyydyin elämään yksinäni ja humps 😮, elämääni astuikin kulman takaa tämä nykyiseni, jonka kanssa on jo monet suot tallattu.
En siis pidä itse lainkaan outona Sinun laistasi ihmistä, vaan tunnen jopa sielunsympatiaa. Älä siis itsekääm juutu miettimään seurustelemattomuuttasi, vaan pidä vain pääsi sen suhteen ettei seurustella kannata vain seurustelemisen takia: itse odotin miestä, josta todella kiinnostuin ja joka itse tiesi mitä halusi. En tiedä onko aivan järkevää tietenkään sitoutua heti ensimmäiseen varsinaiseen seurustelukumppaniin, mutta itselläni se ainakin tuntui oikealta ja kyllä niitä muita miehiä tuli jo nähtyä aivan tarpeeksi! Vaikka välillä tuntisitkin olevasi jokin outo lintu seurustelevien keskuudessa, niin kulje pää pystyssä ja silmät auki, seurustelemattomuus ei merkitse muuta kuin sitä, ettet vain ole vielä törmännyt sellaiseen tyyppiin, johon kannattaisi panostaa. Mitä sitä turhia haaskaamaan aikaansa ihmisiin, jotka eivät jaksa kiinnostaa tarpeeksi: nuoruuden innolla vain elämää kohti, häntä pystyssä ja pilkettä silmäkulmassa. Joku viisas on joskus sanonut jotakin sinne päin, että jos juoksee rakkauden perässä, se lähtee juoksemaan karkuun, mutta lähdepä itse juoksemaan pakoon rakkautta, niin voit olla varma että se etsii sinut käsiinsä 😉Sinun Tärkeä Ihmisesi saattaa löytää tiensä elämääsi vaikka jo huomenna 🙂👍

Mukavaa kevättä!

Itsekin seurustelin vain muutaman hassun kuukauden muutaman miehen kanssa joskus nuorempana. Ja ensimmäinen näistäkin suhteista taisi alkaa kun olin 20-vuotias. Ne suhteet ei oikein tuntunut miltään, siksi ne eivät kestäneetkään. Ja olempa minä aika vaikea tapaus silloin tällöin. Olin vähän liiankin itsenäinen. Sen se seurustelemttomuus kai teki. Yhden illan juttuja oli myös, ne vain tuntuivat jotenkin pahalta. Sitä kai yritti niillä paikata sitä mitä ei ollut.

Mutta sitten eräs mies kiinnostui minusta. Olin juuri eronnut tälläisestä turhasta suhteesta enkä ollut silloin kiinnostunut uudesta suhteesta. Olimme kyllä olleet tutun tuttuja pari vuotta ja sitten parempia kavereita jonkin aikaa. Hän oli ainut joka tuntui samanlaiselta. Meni muutama kuukausi ja taisin lähettää aika ristiriitaisia viestejä hänelle. Itsekin pidin hänestä kovasti, mutta jokin vain pisti vastaan. Sitten se pelko meni ohi, mutta luulin olevan jo myöhäistä. Mutta eräänä iltana hän tuli ja suuteli ja siitä alkoi ihana ja onnellinen suhde joka jatkuu vieläkin, neljättä vuotta. Avokkini oli aluksi huolissaan siitä, että hän oli ensimmäinen jota oikeasti rakastin, mutta ainakin toistaiseksi tuo huoli on ollut aiheeton. Ja hänen sanojensa mukaan ei ole ketään rakastanut niin paljon kuin minua.

Alku oli kyllä vaikeaa, kun piti opetella ihan kaikki.

Heippa!

Samassa liemessä ollaan. Itse olen 21-vuotias ja minulla on vain huonoja kokemuksia seurustelusta. Ensi rakkauteni tapasin yläasteella, mutta poika luikki lopulta karkuun. Sen jälkeen on ollut yksi virallinen seurustelusuhde ja taas poika luikki karkuun. Sitten kaksi säätöä, joista ei sitten sen enempää.

Suurin haaveeni on saada oma perhe, elämänkumppani ja lapsia. Olen ujo, enkä enään tiedä kuinka miehiä tulisi lähestyä, saatikaan kuinka seurustellaan. Olen romantikko, ehkä käsitykseni rakkaudesta ovatkin liian runollisia ja vaadin miehiltä liikaa. Voiko haaveeni koskaan toteutua tällä menolla, ihmettelen.

Toivotan kaikille onnea rakkauteen!

Masha