Puoli vuotta erosta…Näin tänään rakastamani ja vihaamani miehen tiukasti naisystävänsä vierellä. Ympärillä korkealentoista keskustelua rakkaudesta, elämän tarkoituksesta yms. Puristin pehvani penkkiin ja yritin pysyä kasassa. Luennon jälkeen juoksin nopeasti tieheni. Vasta pysäkillä iski paniikki ja hyperventilaatio. Kukaan ei huomannut, kukaan ei auttanut. No, eipä tietenkään. Eihän tämä elämä ole elokuva, jossa tapahtuu aina mielenkiintoisia käänteitä, jotta katsoja pysyisi hereillä. JOS tämä olisikin elokuva, keksisin kyllä jonkun jännittävän käänteen siihen, MUTTA…
En kykene jakamaan tätä taakkaa kenenkään kanssa. Olen väsynyt kaikkeen. Työ tuntuu typerältä, elämä tarkoituksettomalta. Minua on niin paljon lyöty Jumalalla päähän, etten enää jaksa siitäkään innostua, vaikka periaatteeessa olenkin filosofi. Mitä se hyödyttää? Uskonto ja filosofia tuntuvat merkityksettömiltä, kun sielu on täynnä vihaa.
Kuunnellessani luennoitsijan kauniita ja viisaita sanoja näin itseni roikkumassa hirttosilmukassa luentosalin katosta…Mahtavaa! Kukaan ei voi auttaa minua. Autan itse itseäni. Teen työtä pakonomaisesti. Kun tulin kotiin, siivosin, paistoin, leivoin, pesin pyykkiä, ompelin, hypin pitkin seiniä jotta en olisi kiivennyt ylös seinää pitkin.
Ystävä lupasi tulla käymään illalla, mutta ei tullutkaan. Eikä soittanut. Ei niin väliäkään. Minun on selvittävä tästä yksin. Olen tosin paskaterapiassa, mikä on suunnilleen sama kuin huorissa kävisin. Maksettua rakkautta à 73 euroa kerta.
Eipä silti, en ansaitsekaan parempaa. Olen musta enkeli, jolla on puukko piilossa siiven alla. Nyt tiedän senkin, miksi henki pullossa uhkaa tappaa miehen, joka meni avaamaan korkin. Kun tarpeeksi kauan odottaa pullossa, niin sekoaa.
Ilma oli ihana. Ihmiset nauttivat kauniista ja kuulaasta syyspäivästä. Tällainen musta enkeli kulkee heidän keskellään ja levittää pimeyttä ympärilleen. Menin kotiiin. Pidän kiinni sovitusta, järjestän oman pienen maailmani parhaimmalla mahdollisella tavalla.
Kukaan ei rakasta minua. Olen itse syypää tähän tilanteeseen. En halua kuulla mitään lässytystä, että rakasta itse ensin. En kykene.
Mutta hei, huomenna tapaan erään miespuolisen kollegan työasian merkeissä. Haluaisinpa nähdä hänen ilmeensä, jos piruuttani pamauttaisin, että unohdetaan koko juttu. Sinä miellytät minua, joten eikö rakasteltaisi…Unohdetaan koko työjuttu, se hoituu kyllä myöhemminkin. Huh huh, juoksisipa tuokin pakoon ja kertoisi kaikille, millaisen hullun himokkaan eukon hän kohtasi ja tee itse projektisi loppuun.
Siispä mitään tuollaista ei tapahdu.
Huonolla onnella voin elää vielä kolmekymmentä vuotta…No, eihän se ole paljon. Mutta mitä sitten tapahtuu, kun kuolen? En kai näine ajatuksineni voi päätyä kuin helvettiin. Joten ihan sama, ihan sama mitä tapahtuu! 😭😯🗯️
Kipu hellitti vähän, kun tapasin tämän mukavan miehen ja juttelimme projektista. Ikävä kyllä, hän taitaa olla naimisissa. Yleensä kaikki mukavat miehet ovat. Mutta ainakaan ei ole yhtä hirvittävä olo kuin eilen.
Elämä yleensä kantaa... jos sille jaksaa antaa. Vaikka toisinaan, siis aina vaan se yhtä kliffaa kuin loisi lantaa.
Ystävä kertoi tulevansa käymään tänään ja tuovansa tuliaisia, ei ollut ehtinyt eilen. Oloni on jo paljon vähemmän rikkonainen. Tämä viikko on lomaa ja se tarkoittaa sitä, että ehtii tehdä omia hommia ja hoitaa vähän itseään. Työ ja aika ovat ne parhaimmat lääkkeet sydänsuruun. Kyllä tiedetään ja kaikkea käytetään.
Voisiko sydämensä rikkoneille olla joku oikea kerho, samanlainen kuin AA-kerho? Jossa rakkaudessa pettyneet voisivat lohduttaa toisiaan, juoda kahvia, haukkua vastakkaista sukupuolta ja sommitella uusia deitti-ilmoituksia? Sekä yrittää selvittää päitään ja kehua toisiaan: ei haittaa, vaikka oletkin vähän dorka/läski/vanha/tylsä tai mitä tahansa, OIKEASTI olet hieno ja haluttava ihminen, vaikka nyt onkin käynyt tähän asti vähän huono säkä, mutta ihan totta: huomenna voi kaikki olla jo toisin.
Ihana mies on jo kulman takana! heh heh. Kelpaisiko pumpattava Ken-nukke, jos sen vatsa olisi varustettu nauhurilla, joka toistaisi mantraa, kuinka hurmaava nainen olet juuri sinä ja kaikki minussa on valmista juuri sinua varten? Keski-ikäisen naisen unelma: robotti-imuri ryystää pölyä, jotta minä voisin kehittää itseäni henkisesti, syödä suklaata juoksumatolla ja ottaa pikku nokoset päivällä kuvitellen heräävänsä hurmaavan halukkaan miehen vierellä...
Tai niin kuin Eeva Kilpi sen mehukkaasti kiteytti:
"Sais yöllä syödä, aamulla naida ja päivällä nukkua." Miten suurenmoista! Ei tarvitsisi etsiä lohtua Jumalasta eikä pilleripurkista, olla vaan oma itsekäs pikkumainen itsensä.
Ehkä juuri se etäisyys mahdollisen ja kaipauksen välillä on se lataus, joka käynnistää koneiston. Puolet maailman rakkauslyriikasta olisi jäänyt kirjoittamatta, jos jokainen olisi saanut juuri sen haaveilemansa puolison.
Minulla on kirjoja, lauluja, ideoita, tekeillä olevia teoksia, projekteja, ideoita... ja kilpailijattarellani on Hänet. Vaihtaisinko todella kaiken omistamani tuohon impotenttiin määkyjään?
(Vaihtaisin.)
Ei kun elämä jatkuu. Pakko jaksaa. Ylämäki on vasta edessä.
Kuulostaa todella vakavalta masennukselta. Ansaitsisit parempaa elämää. Koska et ilmeisesti jaksa kuvitella itsellesi mitään parempaa, kuvittelen sitä sulle sun puolesta:
Toivon, että jaksat paremmin jo ihan pian. Jaksat löytää "huumoria" tämän koettelemuksen keskeltä (projektimies juoksemassa karkuun 😉). Olet melkoinen pakkaus kun jaksat käydä ja touhuta. Et ehkä itse huomaakaan, miten hyvä ulospäin olet ja siksi sun ystävät ei näe sun avuntarvetta. Anna itsellesi joskus lupa olla heikkokin.
En tiedä oliko tästä mitään apua, mutta tunnistan sun kivussa monta tuttua kuviota.
Ehkä huomenna on parempi päivä, aina kannattaa katsoa sekin. 🙂🌻
Etsijä kirjoitti 11.9.2011 23:17
... sielu on täynnä vihaa ... näin itseni roikkumassa hirttosilmukassa luentosalin katosta...Mahtavaa! ... en ansaitsekaan parempaa. Olen musta enkeli, jolla on puukko piilossa siiven alla. ... Tällainen musta enkeli kulkee heidän keskellään ja levittää pimeyttä ympärilleen. Olen itse syypää tähän tilanteeseen. ... millaisen hullun ... eukon hän kohtasi ... En kai näine ajatuksineni voi päätyä kuin helvettiin. Joten ihan sama, ihan sama mitä tapahtuu!
Hei Etsijä! Tuntemuksesi ovat tuttuja. En tiedä, miten ilmaisisin ajatukseni, joten tiivistin kirjoituksestasi sen, mikä minusta näytti olennaiselta. Olen näkevinäni, että tunnet suurta vihaa ja siitä suurta syyllisyyttä ja käännät siksi vihan itseäsi vastaan. Olen itse ollut paljolti samanlaisessa tilanteessa ja tiedän, miltä se tuntuu. Vihaamme niin paljon siksi, että meitä on lapsena kohdeltu kaltoin, eikö totta? Siirrämme sitä paljon nykytilanteisiin - vaikka nytkin voimme olla tilanteessa, jossa viha on aiheellista. Lapsuuden vihamme on oikeutettua eikä nykyvihammekaan tapa ketään. Sitä voi katsoa suoraan silmiin ja sitä voi uskaltaa tuntea täysillä - ainakin, jos on terapeutti, joka auttaa siinä eikä tuomitse. - En osaa selittää...
Aivan, aivan. Kiitoksia teille, Desper ja Lempeät tuulet. Olette viisaita ja näette asioiden ytimeen. Olin tänään terapiassa ja terapeutti sanoi samansuuntaisia asioita. Hän sanoi huomaavansa, miten syvällä vihan tunteissa nyt vellon ja miten hirveä tarve minulla on rangaista itseäni, ruoskia kaikesta. Annoin pisteitä. Hän todella osasi käsitellä minua eikä sanonut mitään tyhmää. En siis maksa tyhjästä.
Minä todellakin vaadin itseltäni paljon enkä hevin anna mitään itselleni anteeksi. Terapeutti neuvoi aloittamaan tästä.
En kylläkään ole vakavasti masentunut, koska kykenen työskentelemään normaalisti, tosin voimia se vie. Pystyn sekä rutiini- että luovaan työhön, henkiseen ja fyysiseen. Mutta silti olen rikki ja ajoittain vähän psykoottinen. En kerta kaikkiaan pysty käsittelemään sitä asiaa, että minut hylättiin, mahdollisesti myös epätasapainoisuuteni vuoksi.
Loppujen lopuksi sellaista piirrettä on vähän vaikea salata suhteessa, joka jatkuu vähänkin pidemmän aikaa. Yritin kestää, annoin toiselle vapautta, luin henkeviä kirjoja ja yritin ajatella positiivisesti ja mies sen kun petti... Tai oliko se pettämistä, kun ei hän alun perinkään ollut luvannut mitään?
Rakensin linnan hiekalle. Mutta ilman tätä rakkauden illuusiota en olisi selvinnyt äitini kuolemasta. Menetin kerralla niin paljon, että oli pakko rakentaa epäjumalan kuva, jota palvoa ekstaasissa, joka auttaa hukuttamaan tuskan alleen. Äitini kuolinvuoteella itkin hysteerisesti ja haaveilin seksistä. Seksistä sellaisena pelastusrenkaana, jonka sisällä estin itseäni hukkumasta. Aina aiemmin kun olin ollut hukkumassa, äitini oli jollain lempeän humoristisella tavalla kiskonut minut ylös, tehnyt kaikkensa. Nyt tiedän, että kun seuraavan kerran todella painun pinnan alle, peli on pelattu eikä KUKAAN tule auttamaan.
Siksi ei ole varaa epäonnistua. Tiedän, että on todella naiivia kuvitella, että joku mies voisi rakkaudellaan vetää minut kuiville. Ensinnäkään ketään miestä ei ole. Ja jos olisi, niin takuulla kaikkoaisi, kun tietäisi minusta totuuden. Voin olla vaikka kuinka hyvä ruoanlaittaja, kuuntelija ja innokas petikaveri, mutta kun alan oirehtia, mies nostaa kytkintä. Siis 99 % miehistä tekee näin ja se yksi prosentti on itse jotenkin vialla päästään.
Sitä paitsi kaikki mukavat miehet ovat naimisissa. Tämä ei ole eikä ole ollut, koska pelkää sitoutumista ja naiselle seksi on sitoutumista, syvimmällä tasolla. Tilanne on siis toivoton.
Mutta okei, kyllä minulla huumorintajua on, hetkittäin. Pohjalta voi nousta, olen tehnyt niin ennenkin. Olen ollut paljon huonommassakin kunnossa kuin tänään.
Olipa kerran lammas, joka pukeutui sudeksi, joka naamioitui lampaaksi, joka heittäytyi sudeksi. Halusi raadella riistaa, mutta onnistui vahingoittamaan vain itseään. Kumpi hän siis oli todella? Lammas tietenkin, joka rakasti toista lammasta, joka oli sittenkin tahtomattaan susi.
Lampaita on laumassa vaikka millä mitalla. Enhän minä edes tiedä, olenko musta vai valkoinen. Eiköhän joku minullekin löydy... kunhan ensin vähän saan taas koottua itseäni. Tätä menoa istun lopulta pyörätuolissa ja käkätän yskänkohtausten välissä, että hei, uskokaa tai älkää, mummoillakin on seksielämä...sillä oli jotain tekemistä sen kanssa, että jotain pistettiin jonnekin, mutta en ole nyt ihan varma, että minne...😋
Mummoilla on seksielämää, ja jopa pyörätuolipotilailla.
Toki. Mutta kuinka moni löytää kumppanin? Todennäköisyys pienenee, mitä enemmän ikää ja kremppoja tulee. Miehilläkin on aika paljon vaatimuksia. Niin myös naisilla. Odotukset eivät aina kohtaa.
Kaloilla on seksielämä myös. Onkohan se monipuolisempi kuin omani? 😉
Voi kuinka tuttua tekstiä ...voisinpa itsekin kirjoittaa lähestulkoon samoja sanoja ja ymmärrän niin tuon sarkasmin tuolta joukosta. Itse tässä nyt valvon ja mietin miten raahautua huomisille luennoille, kun on sitten näköjään vielä sydänmyllerryksen aikana jäänyt näköjään parikin tehtävää palauttamatta... Mutta ei auta siellä se luentosali odottaa aaamulla jo innokasta opiskelijaa joka ensin lauantain leijui vaaleanpunaisella pilvenhattaralla, mutta joka TAAS tänään pudotettiin kovalla rytinällä verenpunaiselle kivilattialle... 🙄
Olipa kerran kriittinen kompleksi.
Tavattuaan kompleksisen kriitiksin, alkoi tyrky-hylky -metaforamainen vellonta?
Komppaan sinua 'kympillä', parhain Etsijä, olet todella mahtava!<3
Jotenkin uskon, että sinua varten on todella Joku, johon kolahdat 'satasella'!
Onnea ja varjelusta alkavaan viikkoon.
Myös meille kaikille muillekin etsijöille.
Eikun rinta rottingille ja uusia pettymyksiä kohti!
Oi kiitos Sinulle, Erakoksiko! Ehkä vielä löydän kadonneen tasapainoni. Olen päivittänyt deittisaittini ja yritän käydä nyt silloin tällöin katsomassa, löytyisikö sieltä minulle sydänystävää. On näistä kipeistä kokemuksista ainakin se hyöty, että osaa hyvää ihmissuhdetta ainakin arvostaa, jos sellaisen sitten joskus löytää.
Terapeuttini sanoi minulle, että on surullinen siitä, että yhtä mittaa arvostelen ja haukun itseäni. Aloin ajatella asiaa... Kuinka rakastaa itseään olematta itsekäs? Arvostaa muita olematta arvostelevainen? Voittaa katkeruutensa ja sen ainaisen harhaluulon elämän epäoikeudenmukaisuudesta?
Sanotaan, että tie miehen sydämeen käy vatsan kautta. Minä osaan tehdä herkullisia ruokia. Kunhan vain saisin jonkun houkuteltua maistamaan niitä. Osaan myös lirkutella. Minulla on sellainen hyväilyääni, olen kuullut kehuttavan.
Olin tosi tyytyväinen itseeni ainakin siinä, että työtoverini, jonka kanssa aloin tehdä yhteistä projektia, oli tosi kiva ja huomasin ajattelevani useamman kerran, että tuon kanssahan voisi olla mutkatonta mennä sän- niin, siis, me vasta tapasimme ja meillä on töitä. Mutta olin onnellinen siitä, että pystyin edes tuntemaan sellaisia tunteita jotakuta muuta kuin minut rikkonutta Satuprinssiä kohtaan. Että olin edes elossa, heräsin talviunestani hetkeksi kuuntelemaan talitintin laulua. Tarjoilin hänelle itsetehdyn puolukkaleivoksen... tuskinpa hän kiinnitti siihen mitään huomiota. Mutta okei, siis yritin. Yritin. Tunsin jään sulamisen rasahduksina korvassani.
Seksi ei ole ainoa tapa torjua kuolemaa, mutta se on kieltämättä tehokkain. 🙂
Samaan aikaan hoin itselleni, että älä nyt täti hyvää sössi tätä juttua. Tästä voisi tulla hyvä projekti, mutta älä tyrkytä itseäsi, ei tuo toinen kuitenkaan sinua huoli. Enkä todellakaan halua pilata kenenkään avioliittoa.
Mutta onko hän edes naimisissa kun ei ole sormusta? Hei, elämä on yllätyksiä täynnä.
Syyssade vihmoo lempeästi ja huvitan itseäni kuvittelemalla, että ehkä en ole yksin enää ensi jouluna... Joulut ovat pahimpia. Joulu on Suuri Illusioni siitä, että kaikilla muilla on hauskaa paitsi minulla. Sitä paitsi piparkakut lihottavat. 😉
Hyvä Etsijä, miksi et arvosta itseäsi? Olet hyvä ja lämmin ihminen. Tiedän tunteen, kun ihminen kaipaa läheisyyttä. Luulisi sulla olevan joku mukava vapaa mies lähistöllä. 😳
Etsijä kirjoitti 19.9.2011 18:21
... Sanotaan, että tie miehen sydämeen käy vatsan kautta. Minä osaan tehdä herkullisia ruokia. Kunhan vain saisin jonkun houkuteltua maistamaan niitä. Osaan myös lirkutella. Minulla on sellainen hyväilyääni, olen kuullut kehuttavan. ... kuin minut rikkonutta Satuprinssiä kohtaan. ... Että olin edes elossa ... Mutta okei, siis yritin. Yritin. ... Samaan aikaan hoin itselleni, että älä nyt täti hyvää sössi tätä juttua. Tästä voisi tulla hyvä projekti, mutta älä tyrkytä itseäsi, ei tuo toinen kuitenkaan sinua huoli. ...
Kirjoituksesi ovat varmaankin tarkoitetut kommentoitaviksi, joten et kai pahastu niistä?
Ei kai tuosta kuulu seireenien laulua? Haluavatko seireenit repiä miehet kappaleiksi siksi, että heidät on rikottu - joskus pienenä? Liittyykö miehiseen voimaan joku kauhu, jonka takia rakkauden mukana on vihaa? T. nimim. Itsekin asiaa mietiskelevä
Jos haluan repiä miehen kappaleiksi, johtuu se siitä, että minut revittiin. Tai ehkä vain annoin itseni repeytyä-? On raskasta, kun ihminen, jota rakastit yli kaiken, ei enää ole huomaavinaankaan sinua, hän kohtelee sinua kuin olisit ilmaa... ja siksi kuristava viha ja oman aggression pelko sulkee pois muitakin ihmissuhteita. Näin minulle on käynyt.
Aggressio on energiaa, joka tässä tapauksessa yrittää sitoa hajoavan minän palaset yhteen. Kun rakentaa linnansa ilmaan, putoaa korkealta. Minä kehittelin kaikenlaisia romanttisia kuvitelmia tämän yhden ihmisen ympärille, näin hänessä oman Korkeimman Itseni. Realismi ei ole koskaan ollut vahvin lajini. Ja kas, tässä on tulos. Olen kuin enkeli, josta vangittuna vihan pulloon on tullut demoni.
No, pullosta puheen ollen, kerronpa tässä vitsin, joka on jäänyt mieleeni.
Olipa kerran nainen, joka löysi pullon ja avasi sen. Pullosta pulpahti esiin henki, joka oli majaillut siinä vankina viimeiset tuhat vuotta. "Mitä haluat", jylisi mahtava henki. Mieti tarkkaan, sillä toteutan yhden toivomuksesi, mutta vain yhden."
Nainen mietti tarkkaan ja sanoi:" Katsopa tätä Lähi-Idän karttaa. Tämä on täynnä sotapesäkkeitä. Tuolla on sodittu ja tuolla... joka puolella tuhannen vuoden ajan. Nyt kerron toivomukseni. Loihdi rauha Lähi-Itään, joka kestää seuraavat tuhat vuotta!"
Henki mietti aikansa ja pudisteli sitten päätään. "Ei, tuohon en pysty. Toivo jotain helpompaa."
Nainen mietti jälleen ja sanoi: "Loihdipa sitten minulle mies, joka on kiltti ja uskollinen, hellä ja huomaavainen. Hän pitää puoltani aina, on ystäväni, kumppanini ja petitoverini. Siivoaa ja tiskaa, vie joka päivä roskapussin ulos. Sellainen, johon voin luottaa ja jonka varaan voin rakentaa elämäni."
Henki mietti hetken ja irvisti sitten. "Näytäpä tänne vielä sitä s-marin karttaa!"
Ja sen pituinen se.
Etsijä kirjoitti 20.9.2011 21:21
Nainen mietti jälleen ja sanoi: "Loihdipa sitten minulle mies, joka on kiltti ja uskollinen, hellä ja huomaavainen. Hän pitää puoltani aina, on ystäväni, kumppanini ja petitoverini. Siivoaa ja tiskaa, vie joka päivä roskapussin ulos. Sellainen, johon voin luottaa ja jonka varaan voin rakentaa elämäni."
No ei ole paljon vaadittu. Minäkin olen sellainen, ja tunnen vaikka kuinka monta muutakin.
Taidat kuitenkin haluta mieheltä jotain muutakin? Onnea etsintään! 😉
Vaihteeksi on taas kipu hellittänyt. Kun ei sen aiheuttajaa näy, on helpompi olla.
Paiskin töitä ja netistä on koetettu etsiä heilaa. Mukava työtoverinikin on tietysti naimisissa. Sääli, hänen kanssaan olisi voinut olla suhteelle jotain pohjaa, mutta tietysti kaikki luonteikkaat miehet ovat jo varattuja.
Ehkä ainoa tapa päästä irti kipuilusta on hyväksyä olemassaoleva tilanne ja yrittää katsoa toiveikkaasti tulevaisuuteen, vaikka se onkin vaikeaa juuri kaltaiselleni pessimistille. Muuten, netissä etsitään aina nuorta, kaunista, omillaan toimeentulevaa ja itsenäistä naista, joka jakaisi miehen kaikki harrastukset eikä sitoisi liikaa. Ja jolla olisi positiivinen elämänasenne. Heh.
Onpa vaikeaa täyttää niin monenkirjavia vaatimuksia. Onneksi elämä on muutakin kuin miehen miellyttämistä. Tärkeää on osata myös miellyttää itseään. Ole itse itsellesi kylliksi, kuten Peer Gynt mahtaili aikanaan.
Yritetään. Harrastuksia minulla ainakin on riittävästi kuin hedelmiä korissa. Niillä ei tosin saada miestä, mutta ehkä janoonsa voi sammuttaa myös mehevillä syötävillä. Ja kukkuraista koria kantaen ei eksy niin helposti houkutusten metsään...
Etsijä kirjoitti 20.9.2011 21:21
Jos haluan repiä miehen kappaleiksi, johtuu se siitä, että minut revittiin.
Niin juuri kirjoitin....