Kiltteydestä selviäminen - apua kaivataan
Hei kaikki liian kiltit ja siitä normaaliin elämään selvinneet!
Olen yksi teistä ja aivan pääsemättömissä oman itseni kanssa. En osaa lainkaan suunnistaa pois tästä suosta, vaikka tiedän että muutos lähtee minusta itsestäni.
jos lakkaisin olemasta liian kiltti tuntisin:
a) syyllisyyttä
b) arvottomuutta
sitä paitsi mitä tekisin sen jälkeen sillä kaikella rahalla, jonka olen pannut menemään muiden ihmisten menoihin, sillä kaikella ajalla, joka minulle jäisi kun en enää ”auttelisi” muiden ihmisten töissä ja sillä yksinäisyydellä, joka täyttäisi elämäni kun kaikki ”parhaat” ystäväni jättäisivät minut käyttökelvottomana. Tosin moni heistä on hylännyt minut vaikka ovat saaneet rahaani, aikaani ja tunteitani yllin kyllin.
Kaikki neuvot ovat tervetulleita. Onko tukiryhmiä missään?
Terveisin
Lempeät Tuulet 😳
Ja P.S. siis mielellään kokemuksia muuttuneilta. Juuri nyt en kaipaa niiden ihmisten osallisuutta, jotka halveksivat kiltteyttä. Sen aika on ehkä myöhemmin.😟
Kiitos Erakoksiko 🙂🌻
Pari ensimmäistä terapiakertaa ovat tuntuneet kymmeneltä minuutilta. Tunti on niin lyhyt aika ja ainakin vielä tuntuu, että toistan vain jälleen kerran samoja asioita, mutta nyt vain uudelle ihmiselle. Toivon pääseväni jotenkin asioiden ytimeen; Selvittää sitä, miksi minä en ollut toivottu ja rakastettu samoin kuin muut perheessäni, sitä mitä muuta meni pieleen kuin se etten ollut toivottu poika.
Tiedän, että ongelma on syvällä minussa, minun täytyy muuttua, kun vain osaisin 🤔. Minäkin haluan nauttia elämästäni jonka sain, iloita ja tuntea kuuluvani joukkoon, tuntea varmuutta siitä mitä joka päivä teen. Haluan kasvaa aikuiseksi, joka en vieläkään ole.
😳
Terveisin Lempeät Tuulet
Lempeät tuulet kirjoitti 17.10.2011 20:40
Kiitos Erakoksiko 🙂🌻
Pari ensimmäistä terapiakertaa ovat tuntuneet kymmeneltä minuutilta. Tunti on niin lyhyt aika ja ainakin vielä tuntuu, että toistan vain jälleen kerran samoja asioita, mutta nyt vain uudelle ihmiselle. Toivon pääseväni jotenkin asioiden ytimeen; Selvittää sitä, miksi minä en ollut toivottu ja rakastettu samoin kuin muut perheessäni, sitä mitä muuta meni pieleen kuin se etten ollut toivottu poika.
Tiedän, että ongelma on syvällä minussa, minun täytyy muuttua, kun vain osaisin 🤔. Minäkin haluan nauttia elämästäni jonka sain, iloita ja tuntea kuuluvani joukkoon, tuntea varmuutta siitä mitä joka päivä teen. Haluan kasvaa aikuiseksi, joka en vieläkään ole.
Terveisin Lempeät Tuulet
Lyhyesti tuosta "kun vain osaisin".
Muuttuminen on ehkä enemmänkin oivaltamista, että alku lähtee halusta muutokseen, sen oivaltamisesta ja sen itselle hyväksi havaitsemisesta. Ilman tahtoa tehdä jotakin päästäkseen eteenpäin kysyy sitä että kysyy itseltään mitä haluaa, mitä toivoo, hahmottaa mihin kaikkeen on oikeus kuten muillakin - eli kaikki se minkä sallii tai suo toisille, saman voi hyvällä omallatunnolla suoda itselle.
Usein eteenpäin meneminen lähtee nykäyksellä taaksepäin, ensiaskelet voivat olla hapuilevia mutta mitä useammin askeleita ottaa, sitä sulavimmaksi muuttuvat liikkeet - ja liike nimenomaan on usein enemmän lääke kuin mikään medikaalinen kapseli tai tbl.
Eli vaikka konkreettisesti peilin eteen menemällä kohti itseä olemalla, saa sitä 'osaamista' muutokseen. Suomalla hyvää itselle on hyvä alku ja asenne jatkossakin.
Kiitos ajatustesi jakamisesta Lempeät Tuulet.
:-))