Kiero valehtele, pettäminen ja vaimon uskottelu takaisin paluusta
Huoh…mistähän aloittaisin. Oltiin yhdessä noin 2 vuotta ja tunnettu yhteensä 5 vuotta. Tiesin hänen historiansa ja entisensä. Mies oli juuri sitä mitä olin miehestä halunnut. Rakastuttiin ja oltiin onnellisia. Haluttiin yhteinen lapsi joka syntyikin 8/2012 ja mies halusi naimisiinkin kahden vuoden sisään. Näin tehtiin! Toinenkin lapsi oli puheissa häiden jälkeen. Näin tehtiin ja olen raskaana, la 14.1.2014.
Häät olivat toukokuussa 2013 ja pari viikkoa ennen sitä mies käyttäytyi oudosti ekan kerran. Oli viihteellä ja ei tullut kotiin yöksi. Tämä laitettiin silloin stressin piikkiin ja kysyinkin mieheltä vielä haluaako naimisiin. Sanoi haluavansa. Mies ei siis ennen tätä juuri käynyt baareissa eikä juonut alkoholia.
Häistä kuukausi, kesäkuu meni hyvin ja sitten kaikki taas muuttui. Mies aloitti sillä ettei juuri koskaan ollut kotona töiden takia. Lähti aikaisemmin töihin ja tuli vasta yöllä ( työt loppuivat 23.30). Joskus saattoi olla tullut viesti että lähtee kaljalle kavereiden kanssa eikä näkynyt aamullakaan! Ei vastaillut viesteihin eikä mitään selityksiä tullut mihinkään. Pyysi aina vain aikaa. Tätä jatkui muutaman kerran ja aina kysyin onko jokin vialla ja yritin saada hänet puhumaan. Kysyin myös pettämisestä ja ei muka ollut sitäkään. Oma outo tunne vaan jatkui ja ajattelin että joskus vielä jää kiinni.
Olin niin sanotusti jo yksin heinä ja elokuun kun mies oli paljon poissa kotoa. Syyskussa sain hänet sen verran sitten puhumaan että tunnusti pettämiset jne kun sanoin että asiat selvitetään. Sovittiin asumuserosta ja tiesin että suhde jäi eloon. Oletin kuitenkin että mies katkaisee suhteen ja yritetään uudelleen, niinkuin antoi ymmärtää!
Kun suhteeen katkaisu tuntui olevan vaikeaa niin pistin mieheni ja minun välini jäihin ja pyysin avioeroa. Mulle selvisi myös niiiiin paljon kaikkea kieroa valhetta mitä mieheni oli minulle selitellyt. Kirkkain silmin on selitetty kaikkea sontaa päin naamaa! SElvisi myös ettö he ovat SEURUSTELLEET tämän kolme kuukautta!
Kyseinen ”nainenhan” on just syyskussa 20vuotta täyttänyt tyttönen! Mieheni on 35vuotias! Tyttö oli hänen opetuksessaan töissä ja mieheni on hänen piiriesimiehensä!!
No kaikkea mitä tässä välin tapahtui en jaksa ees selittää! Mutta mieheni antoi koko ajan kuitenkin ymmärtää vielä että palaa kotiin ja että minun pitäisi odottaa. Idioottina uskoin rakkauteen kun hän sanoi ettei rakkaus ole missään vaiheessa kadonnut minua kohtaan. Ja menen aina heikoksi hänen edessään, en voi olla vihainen!! MIKSI..? Yritin myös puhua miehelleni järkeä että suhde ei tule toimimaan etenkään kun nainen varmasti haluaa joskus omia lapsia. Miehelläni on syntyvän jälkeen niitä jo 4 eikä ole huolehtinut entisistäkään. Kaksi poikaa ovat jo isompia, lähes teini iässä. Toinen vain 5 vuotta tätä nuorikkoa nuorempi!
Eilen kuulin taas lisää valheita. Mieheni oli esitellyt tytön naiselle, kenen kanssa hänellä nämä kaksi ekaa lasta ovat. Asiasta olin kysynyt suoraan että esitteleekö tytön hänelle ja toisaalta niin pieni asia että miksi siitä piti lähteä valehtelemaan! Sit mulle riitti. Pesin käteni pois tästä sonnasta ja laitoin myös nuorikolle facebookin kautta asiallista viestiä jossa kerroin että ollaan nähty heidän yhdessä olo aikana, odotan vauvaa ja mies lupaili kotiin paluuta jne..no tuskin minua uskoo mutta olen kertonut totuuden.
Miksi miehen piti pitää minua varalla eikä halunnut avioeroa jos seurusteli koko ajan tämän toisen kanssa ja esitteli yhdelle exälle vaikka ero ei ollut vielä julkinen! ? Vastuuta ei ole otettu mistään vaan asioiden hoitaminen on jätetty toisten vastuulle.
Mietin että miten jaksan synnytyksen jälkeisen ajan yksin, saati loppuraskauteen asti :/
olenko vielä heikko mieheni edessä kun hän tulee joskus poikaansa katsomaan.
Hei 🌻🙂🌻
Kuulostaa tosi järkyttävältä kertomuksesi. Millaisissa olosuhteissa teidän suhteenne alkoi?
Tarkoitan tällä sitä, että oliko mies reilusti eronnut entisestään???
Te olette menneet vasta naimisiin, vauvakin tulossa ja pettäminen kuvioissa mukana?
Minua on petetty tässä 30 yhteisen vuoden ajan 4 kertaa ( tiedossa olevat). Parin vuoden seurustelun jälkeen mies oli käynyt ulkomaanreissulla maksullisissa naisissa. Asia paljastui vasta kuuden vuoden kuluttua.
Reissuhommissa oli yhdellä paikkakunnalla vakituinen tanssikaveri, näin kerrottiin siitä. Soittelivat kuitenkin toisilleen välilläkin, joten jonkun sortin suhde se oli.
Kolmas kerta oli hyvin eroottissävyisen joulukortin saapuminen firman pikkujoulun jälkeen. Se, mitä firman pikkujouluaikaan oli tapahtunut, on edelleen pimeäm peitossa.
Neljäs tapahtui vuosi sitten, tuttavamme antoi empatiaa ja seksiyritykseen päädyttiin kaksi kertaa. Nainen miestä vanhempi...Näet tarinaani useissa ketjuissa täällä.
Meillä on 7 yhteistä lasta ja ihan onnellisen tuntuinen perhe- elämä. Hyvin seesteistä ja fyysistä sairastumistani lukuunottamatta mitään ongelmia ei ole, paitsi miehen käytös.
Miksi en ole eronnut: mies oli alkuaikoina väkivaltainen; uhkasi sillä, että elävänä en tästä suhteesta lähde. Kai sitä jotenkin turtui ja oppi olemaan hiljaa vaikeista asioista, ettei toinen hermostu.
Nytkin on niin, ettei näitä menneisyyden tapahtumia saa tuoda julki. Mies väittää tehneensä vain yhden virheen: tämän viimeisimmän pettämisen. Muut hän on jo haudannut mielessään kokonaan, niinkuin väkivallan teotkin minua kohtaan.
Kovin on nuori miehesi uusi ystävätär. Parikymppinen on tuuliviiri...voi lähteä hyvinkin pienestä vastoinkäymisestä pois suhteesta.
Se, miten mies voi hyljätä raskaana olevan vaimonsa tuntuu ihan käsittämättömältä🤔
Onkohan miehesi psyyke nyt ihan kohdallaan?
Meillähän oli ehkä mania/masennus, joka lopulta päätyi syvään masennukseen.
Voimia Sinulle...tiedän sen, miten pahalta sinusta nyt tuntuu. Oletko harkinnut ammattiauttajaa??? Itse kävin jonkun kerran juttelemassa, tai itkuksihan ne kerrat oikeastaan meni. Myös luottoystävät ovat hyviä, mikäli niitä on. Varmasti lähipiirikin on järkyttynyt tuosta kaikesta, mitä Sinulle on tapahtunut😳
Suhteemme alkoi ihan normaalisti. Olimme tunteneet toisemme reilu pari vuotta ja hänen edellinen suhteensa oli kariutunut. oli helppoa aloittaa yhdessä kun tunsi ja tiesi toisesta jo entuudestaan jotain. Aika äkkiä oltiin saman katon alla asumassa mutta se tuntui oikealta. Hän oli niin erilainen mies keitä olin ikinä tavannut. Ei käyttänyt juuri alkoholia ja viihtyi perheensä parissa. Piti huolta minusta ja olin hänelle se tärkein.
Hän kertoi avoimesti menneisyydestään. sitä en ajatellut silloin että hän ei ole missään välin ollut kauaa yksin ennen seuraavaa suhdetta. Saati asunut yksin. Eihän varmaan edes osaa??
Voiko heidän suhteensa tämän parikymppisen kanssa oikeasti kestää. Ovat olleet nyt 4kk yhdessä, alkanut jo ennen ku oon ollu tietoinen asiasta! Kun vauva syntyy olisivat olleet yhdessä sen reilu 6kk. mies lähti ns pakoon arkea ja ajautui tuohon suhteeseen. He tuskin ovat ajatelleet hetkeä edemmäs, ARKI seuraa perässä ja lapset myös. Voiko suhde kestää sen että miehen lapset ovatkin siellä usein ja on yöheräilyjä. Täytyy hommata isompi asunto ja tehdä se lapsille turvalliseksi. Entäs synnytys? Itse en voisi olla miehen kanssa jonka ex saa vauvan! Kestääkö nainen sen että mies todellakin saa lapsen toisen kanssa.
Olen varmaan hullu mutta toivon että yhteenpaluu olisi mahdollista joskus ja aloittaa vaikka terapia. En vain pääse eteenpäin elämässä näin raskaana ollessa:/
Mies kuitenkin rakasti mua, tuskin se hetkessä katoaa? Miksi ei halunnut eroa tai muuta jos seurusteli jo toisen kanssa? Miksi puhui mulle mahdollisesta paluusta kotiin? Voisi olla paljon helpompaa jos saisin kysymyksiini vastaukset. Kaikki on tapahtunut niin äkkiä ettei kerkeä edes tajuta..
Itse ikävä kyllä rakastan häntä vielä syvästi ☹️
Mies ei ollut valmis kirjoittaa avioero paperia. sanoi että yrittää välttää kaikkea lopullista. tänään on tulossa käymåän ja kysyn onko rakkautta vielä ja tuntuuko paperin kirjoittaminen oikealle. pelkään jos vastaa että tuntuu oikealta..minusta se ei tunnu. kaikki oli kuitenkin hyvin ennen kuin mies ajautui tähän pisteeseen. Vituttaa ja suututtaa kun ei saa asioihin selvityksiä.olis helpompi jatkaa jos asiat puhuis läpi.
Tarinasi on todella surullinen. Huomaan paljon samoja piirteitä kuin omassanikin. Olen ollut mieheni kanssa yhdessä 10 vuotta. Meillä on reilu pari vuotias lapsi. Mieheni kärsii kroonisesta masennuksesta. Hänellä on välillä parempia kausia, mutta masennus on silti läsnä oikeastaan ihan päivittäisessä elämässä. Pettäminen astui miehen puolelta kuvioihin oltuamme yhdessä muutaman vuoden. Tämä ensimmäinen kerta oli lähinnä vain ihastuminen kaveriin ja kerran pientä pussailua. Tiesin naisen olleen ihastunut mieheeni, mutta mieheni ihastuminen ja pussailu selvisi minulle vasta vuosia tapahtuman jälkeen. Ensimmäinen varsinainen fyysinen pettäminen tapahtui oltuamme yhdessä 5 vuotta. Yhdenillan juttua seurasi muutaman viikon kestänyt intensiivinen viestittely ja soittelu. Nainen lopulta katkaisi suhteen, koska mieheni ei ollut valmis sitoutumaan saman tien. Itselleni suhde paljastui ihan sattumalta muutama kuukausi sen loppumisen jälkeen. Tämä tuli minulle täytenä shokkina. En olisi ihinä uskonut mieheni pettävän, sillä luotin häneen täysin. Päätimme kuitenkin jatkaa ja saimmekin suhteemme taas kuntoon. Rakkautta oli kuitenkin vaikka muille jakaa. Pari vuotta kului taas ja mieheni oli syvän masennuksen kourissa. Tämä johti ensin ihastumiseen harrastuksen parissa, tapailua muutamia kertoja, intensiivistä viestittelyä ja ehkä pussailua. En tiedä. Mieheni kuitenkin lopulta katkaisi yhteyden naiseen. Samaan aikaan hän oli kuitenkin ihastunut itseään 20 vuotta nuorempaan (20v) nuoreen naiseen. Tämä suhde oli täyttä hullaantumista ja suoraa hulluutta. Suhde eteni myös fyysiseksi. Suhde kesti puolisen vuotta tosin fyysistä kontaktia oli vain muutaman kerran tilanteen vaikeuden vuoksi. Voisin jopa sanoa, että olivat toisiinsa hieman rakastuneita kaiken hulluuden keskellä. Itse olin tietoinen kaikesta, sillä mies oli ilmoittanut halustaan erota, vaikka samaan aikaan puhui myös yhteisestä tulevaisuudesta. Miehellä on myös teini-ikäinen tytär joka on minulle kuin oma lapsi joten ero tuntui meistä molemmista vaikealta. Päädyimme lopulta pariterapiaan joka tuntui auttavan ja saimme suhteemme solmukohtia selvitettyä. Pian tulin myös sattumalta raskaaksi ja päätimme pitää lapsen, vaikka hän ei suunniteltu ollutkaan. Tämä vuosi jolloin miehelläni oli 6kk kestänyt suhde ja tulin raskaaksi on ollut elämäni rankin ja hirvittävin. Olin täysin rikki. Tsemppasin kuitenkin eteenpäin sen voimalla, että olin edelleen syvästi rakastunut mieheeni. Hellyyttä suhteestamme ei ollut missään vaiheessa puuttunut, vaikka varsinainen seksielämä olikin hyvin satunnaista. Viimeisen vuoden aikana jokin on kuitenkin muuttunut pääkopassani. En ole varma rakastanko miestani enää ja haluanko jatkaa suhteessa. Tämä on ollut itselleni todella vaikea asia käsitellä, koska olen jaksanut käsitellä uskottomuuden ja jatkaa eteenpäin kaikesta huolimatta rakkauden turvin. Mihin se rakkaus on voinut hävitä edes minun huomaamattani? Kaikki hellyys myös katosi kuin varkain suhteestamme. En edes osaa sanoa milloin näin kävi. Muistan vain ajan jolloin sitä oli ja nykyisen ajan jolloin sitä ei ole. Mitä tapahtui tässä välissä? Tänä keväänä mies taas ihastui harrastusten parissa uuteen naiseen tosin tämä ei johtanut tietääkseni pussailua pidemmälle. Ensimmäinen reagtioni oli kuitenkin tarrautua mieheeni, vaikka en ollut enää varma tunteistani. Jotenkin ne kuitenkin taas palasivat ja luulin vielä rakastavani miestä. Oli ihana taas tuntea jotakin miestäni kohtaan, vaikka tunteet olivat raastavia hänen ollessaan ihastunut toiseen naiseen. Nyt kun aikaa on kulunut ja kaikki ei ole niin pinnassa olen taas alkanut epäillä tunteitani. Jotenkin tuntuu siltä, että en enää miestäni rakasta ja olemme oikeastaan yhdessä vain lapsen takia, sillä yhteishuoltajuus olisi vaikeaa (asumme kahdessa eri maassa). Jonkinlaisia päätöksiä tässä on kuitenkin kohta tehtävä. Haluan suhteen jossa voin taas tuntea jotakin, rakastaa. Haluan suhteen joka on vastavuoroinen eikä minun tarvitse pelätä jatkuvaa pettämistä. Haluan suhteen jossa tunnen olevani haluttu ja seksielänä toimii. Tuntuu jotenkin hullulta katsoa taaksepäin ja huomata kuinka paljon paskaa olen ottanut mieheni puolelta vastaan. Kuten sanotaan, rakkaus tosiaan taitaa olla sokea. Nyt kun rakkaus on alkanut rapistua niin asioita osaa tarkastella vähän selvemmin. Tunteeni kuitenkin ovat hyvin ristiriitaiset. Lykkään (kuten myös mieheni) päätöksen tekemistä, sillä se on kovin vaikeaa. Olemme kuitenkin myös puhuneet pysyvästi Suomeen muuttamisesta, mutta jotenkin en usko edes tämän uuden alun muuttavan asioita. Voiko kuolleen rakkauden vielä herättää henkiin? Kannattaako edes? Onko mieheni kykenemätön muuttumaan? Olisiko vain paras repäistä itsensä irti suhteesta nyt, kun tosiaan tunteet ovat aikalailla kuolleet muutenkin eikä edes yrittää herättää niitä enää eloon? Oikeastaan ainoa asia joka estää meitä eroamasta tällä hetkellä on lapsi. Ero mitä luultavammin tarkottaisi sitä, että toinen vanhempi olisi hyvin vähäisessä tekemisessä lapsen kanssa. Itse luultavasti asettuisin Suomeen pysyvästi ja mies omaan maahansa. Eihän lasta voi kahden maan välillä jatkuvasti lennättää. Minua kuitenkin pelottaa, että mies vaatii lasta itselleen. Osaan helposti kuvitella tulevaisuuteni ilman miestä, jopa haluan tulevaisuuden ilman miestäni, mutta lapsestani en luonnollisesti luovu. Mutta en myöskään halua hänen elävän ilman isää, sillä mieheni on todella hyvä, läsnäoleva vanhempi. Vanhempina olemme hyvä tiimi, mutta pariskuntana tuskin. Tilanne on vaikea, mutta kuten sanoin ei päätöksiä voi ikuisesti lykätä. Kauhea ahdistus on kuitenkin päällä tilanteen vuoksi.
Tulin kertomaan nykytilanteeni.
Kun kirjoitin tänne tuon ihan ensimmäisen viestin olin todella rikki ja hirveässä tunnemyrskyn vallassa. Mitä enemmän asioita selvisi minulle sitä helpompi mun oli olla Ihme kyllä!
Mieheni kanssa jatkoin säätämistä ja hän petti tätä tyttöä sit mun kanssa. Yhä edelleen mies puhui ettei. tiedä mitä haluaa. Kaikkea tällaista tässä välissä ja yritettiin lopettaa ja erota kokonaan.
Viikonloppuna kuitenkin mieheni sanoi että haluaisi tulla yöksi. No hän tuli ja sovimme että palaamme yhteen. hän ei halua erota minusta ja rakastaa mua edelleen. Tiedän itsekin etten pysty hänestä eroamaan. Vauvakin on syntymässä 5vko päästä..😍
Voin sanoa että luottamus ei heti palaudu mutta tiedän mihin tekoihin hän kykenee. Eikö pääasia ole että on onnellinen itse ja lapset voivat elää isän kanssa.