Nyt on vaimo muuttanut, oli viime yön kotoa pois. Vanhempi tyttö kysellyt pitkin päivää että miksi äiti ei ole kotona. Vaikka vaimo on itse ero perheestä niin tuntuu ettei hän halua ymmärtää pientä tytärtään ollenkaan. Mutta näillä on mentävä, en voi enkä saa pakottaa vaimoani mihinkään. Kyllä hän itse vastaa teoistaan, minun pitäisi vain jaksaa tukea häntä.
Saan olla viikon tyttöjeni kanssa ja sitten he ovat viikon äitinsä luona.

Kertokaa nyt hyvät ihmiset varsinkin naiset että onko tämä lopun alku vai onko tässä jokin väli etappi?

Voiko olla että vaimoni on vain kyllästynyt lapsiperhe arkeen?

Olen kertonut tarinaani "en tiedä jaksanko enää" ketjussa

Olen todella surullinen tilanteestanne. Oma tilanteemme voi hyvinkin ajautua samaan kuin teillä. Koen sen lasten kannalta ihan hirvittäväksi! Miten voi vastata asiallisesti kysymykseen missä isä/äiti on vahingoittamatta lapsen kuvaa omasta vanhemmastaan? Olen myös miettinyt sitä, onko mieheni vain kyllästynyt tavalliseen arkeen. Teillä ei ole ilmennyt kuitenkaan uskottomuutta, jos ymmärsin oikein? Joten uudelle lähestymiselle perhe-eloon ei sellaisia häiriötekijöitä vielä ole ilmestynyt?

Itse olen päättänyt puhua puhua ja puhua. En edes kaikkina aikoina tiedä, mitä ajattelen tai tunnen, mutta puhun. En enää missään nimessä halua jäädä yksin ja padota ajatuksiani sisälleni.

Voimia sinulle!

mariahilkua kirjoitti 3.11.2014 12:15

Olen kertonut tarinaani "en tiedä jaksanko enää" ketjussa

Olen todella surullinen tilanteestanne. Oma tilanteemme voi hyvinkin ajautua samaan kuin teillä. Koen sen lasten kannalta ihan hirvittäväksi! Miten voi vastata asiallisesti kysymykseen missä isä/äiti on vahingoittamatta lapsen kuvaa omasta vanhemmastaan? Olen myös miettinyt sitä, onko mieheni vain kyllästynyt tavalliseen arkeen. Teillä ei ole ilmennyt kuitenkaan uskottomuutta, jos ymmärsin oikein? Joten uudelle lähestymiselle perhe-eloon ei sellaisia häiriötekijöitä vielä ole ilmestynyt?

Itse olen päättänyt puhua puhua ja puhua. En edes kaikkina aikoina tiedä, mitä ajattelen tai tunnen, mutta puhun. En enää missään nimessä halua jäädä yksin ja padota ajatuksiani sisälleni.

Ei ole uskottomuutta ollut emmekä halua satuttaa toisiamme sillä tavalla. Alkoholikaan ei ole meillä ongelmia aiheuttanut.
Suurin ongelma meillä on varmasti tuo puhumattomuus, vaikka olen kysynyt vaimoltani että onko hän onnellinen? Hän on vastannut aina että on, nyt sitten sanoo ettei ole ollut onnellinen pitkään aikaan.
Kyllä tämä lasten kannalta on kauheaa, koko ajan vanhempi kyselee että miksi äiti ei ole kotona tai missä äiti ja miksi...
Kyllä meidän pitäisi vanhempina saada asioihin ratkaisu pian. Ei tämä varmastikaan ole viimeinen kerta kun on vaikeaa, lapset kasvaa ja heillä tulee vielä ties mitä vastaan. Enkä usko että ero on ratkaisu asiaan, jos ajattelee että erottaisiin ja siihen tulisi uusi kumppani, niin miten lapset hyväksyy tilanteen? Miten uusi kumppani hyväksyy lapset? Pysyykö välit lasten äitiin riittävän hyvinä yhteishuoltajuuden ylläpitämiseksi?
Me kuitenkin tiedämme toisemme vahvuudet ja heikkoudet, en näe järkeä erota.
Mutta pahalle se tuntuu kun toinen sanoo ettei rakasta ja itse tuntee rakkauden voimakkaana.

Voimia sinulle!

Itsellä hieman vastaavan kaltainen tilanne tai itse olen viimeisen vuoden aikana havahtunut miettimään omaa onnellisuutta ja sitä, että rakastanko. Tällä hetkellä tuntuu, että tunteet on kuollut eikä paluuta ole, mutta yritetään nyt vielä.

Itsekin olisin varmasti aiemmin vastannut, että kaikki on hyvin ja totta kai olen onnellinen. Vaikka merkit ovat olleet pitkään ilmassa niin ainakaan itse en osannut niihin pysähtyä. Ohitin epävarmat ajatukset nopeasti ja jatkoin elämää eteenpäin. Ehkä vaimosi on toiminut samoin? Ja nyt kun hän on kenties pysähtynyt asiaa enemmän miettimään tunnistaa hän ongelmat jo kauempaa. En tiedä, mutta näin ainakin itselle kävi.

surutytölle

nämä kysymykset esitin vaimolleni.
aiotko paeta pahaa oloa ja puhumattomuutta nyt ja jatkossa?
miten aiot löytää onnen jatkossa jonkun toisen kanssa jos et nytkään pysty puhumaan vaikeista asioista?

Näihin kysymyksiin en ole vastausta vielä saanut. En toivo muuta vaimolleni kuin onnea ja rakkautta. ja tilaa ja aikaa annan niin paljon kuin hän tarvii. mutta rakkauden tähden toivon että hän kykenee ongelmansa selvittämään.
Itse toivoisin häneltä samaa jos minulla olisi ongelmia. Rakkaus on joskus enemmän tahdon ja halun asia kuin se kutittava tunne mahan pohjassa.

täällä taas, kolmas viikko menossa erillään asumista. lapset ovat suhtautuneet yllättävän hyvin tilanteeseen, onneksi.
oma pääni on täynnä ajatuksia laidasta laitaan, mutta kun en voi muuta tehdä kuin odottaa ja antaa vaimolleni aikaa selvittää omat ajatuksensa ja sen että mitä hän tahtoo.
kyllä hän sanoi minulle että on ollut onnellinen kanssani, ja kokenut olleensa rakastettu. mistään ei ole moittinut.
hän ei myöskään usko että voisi kenenkään muun kanssa olla yhtä onnellinen kuin kanssani.
itse tahdon antaa tätä aikaa hänelle ja toivon että hän sitä osaisi arvostaa, teen tämän rakkaudesta, tahdon hänen tuntevan etten hylkää häntä vaikka hän ei itse tiedä mihin on matkalla.
kyllä kaikkein vaikeinta on yrittää pitää ajatukset mahdollisesta erosta poissa, kaikki se muutos, ei enää ihmistä vieressä jonka kanssa jakaa ilot ja surut. ihminen johon luottaa kaikessa, oppia olemaan ihan yksin. se pelottaa.
kuitenkin vanhemmuus jatkuu, olemme äiti ja isä vaikka mitä tapahtuisi. ja siinä olisi työmaata riittävästi kahdestaankin. entä sitten jos tulee ero ja uusia ihmisiä???
tiedän että erosta voi selvitä onnelliseen elämään, mutta kyllä tämä pelottaa.

olemme kuitenkin siitä hetkestä kun naimisiin päätimme mennä, pitäneet toisistamme huolta, tehneet kodin perheellemme. tehneet kaksi ihanaa tyttöä rakkaudella.
Tuntuu pahalta jos toinen ei enää rakastakaan, olo on jotenkin niin petetty.

nyt sen taisin tajuta.
ehkä suhteemme kopastuskivi on ollut seksi. ennen lasten syntymää se oli molempia tyytdyttävää ja intohimoista. ensimmäisen lapsen synnyttyä vaimollani oli ns. kuiva kausi kun paikat olivat kipeänä ja kuivana. yritimme vaikka mitä ja seksi ei onnistanut.
kun hänen halunsa hiljalleen palautuivat niin sokeana vonguin lisää lähes päivittäin ja tottakai tulin torjutuksi. siitä seurasi että murjotin ja olin äreä.
miksi en voinut olla onnellinen siitä että hän on vieressäni ja rakasti minua.
miksi ajoin hänet haluttomaksi?
tajusin syynkin tähän.
minulla oli aikoinaan suhde jossa joskus riideltiin railakkaastikin ja seksillä soviteltiin.
kun tuolloin kävi niin etten halunnutkaan sovintoseksiä niin silloinen kumppanini petti minua parhaitten kaverieni kanssa.
huomaan nyt että olen jatkanut tuota käyttäytymis mallia tässä suhteessa. ja tajuan nyt tehneeni hirvittävän väärin.
seksi ei asioita korjaa, vaan se antaa mahdollisuuden nauttia kahden onnellisen ja toisiaan rakastavan ihmisen toisistaan.
voi kumpa vaimoni ymmärtäisi tämän ja uskoisi että tahdon jakaa elämäni hänen kanssaan. ja nimen omaan että hän tahtoisi jakaa elämänsä minun kanssani. kumpa rakkaus voittaisi.

Moi Kis

Olen pahoillani tapahtuneesta. Huomasin tarinasi ja se kuulostaa ihan kuin omaltani. Omaa tarinaani olen tälle palstalle kirjoitellut vuosi sitten, jolloin kaikki alkoi. Löytyy ketjusta "minua on petetty". Niin, oma vaimoni kertoi noin vuosi sitten, ettei tiedä rakastaako minua. Kuukausi tämän jälkeen sain kuulla omalta lapselta, että olivat äidin kanssa käyneet katsomassa uutta setää. Halusin ihan samalla lailla yrittää suhteen korjaamista ja kävimmekin perheneuvolassa 4 kertaa. Vaimolla ei ollut halua alkaa korjailemaan mitään, vaan uusi suhde houkutti enemmän. Kaiken tämän keskellä odotimme lapsemme leikkausta. Huomasin myös omasta vaimosta tarvetta käydä kavereiden kanssa yhä enemmän ulkona bilettämässä, ennen kuin uusi suhde tuli julki. Helmikuussa vaimoni muutti pois kotoa ja sovimme, että lapsi on vuoroviikoin kummallakin. Ero laitettiin vireille keväällä ja vaimoni halusi sen vahvistaa puolen vuoden harkinta-ajan jälkeen. Kaiken kaikkiaan 9 yhteistä vuotta joista 5 naimisissa.

Niin kannattaa varmaan varautua ihan mihin hyväänsä. Huolehdi itsestäsi ja huolehdi lapsistasi. Pidä huoli myös omista oikeuksistasi vanhempana. Hanki tarvittaessa itsellesi apua esim Miessakkien eroryhmästä. Kertomasi puhumattomuus on ihan sama mitä meilläkin oli ja se jatkuu edelleen. Lapsen asiat kyetään hoitamaan jotenkin, mutta muuten ei ole mitään. Näin jälkikäteen ajateltuna puhumattomuus taisi olla meillä se mihin kaikki lopulta kaatui. En edes ymmärtänyt, että jotain oli vialla. Olisi tietty jotain pitänyt aavistaa toisen käytöksestä.

En tiedä kuinka paljon voit tällä hetkellä tehdä suhteellesi. Parishde ongelmiin on saatavilla apua, mutta siinä täytyy olla molemmat täysillä mukana. Yksin et voi korjata mitään. Myöskään lasten takia ei kannata väkisin jatkaa. Luottamus, joka merkitsee minulle paljon, niin en voisi jatkaa suhteessa jossa sitä ei olisi toiseen. Oikeastaan ero oli ainoa ratkaisu. Kannattaa valmistautua ja otta selvää eroasioista ja oikeuksistasi. Voisit vaikka googlata julkaisun "Mitä miehen täytyy tietää - ja sietää?".

Toivotan sinulle parempaa tulevaa ja jaksamista.

kiitos sammy75 vastauksesta ja tuesta.

kirjoittakaa te muutkin jotka luette tätä, vastauksia saa olla mitä vain, se antaa tukea ja näkökantaa lisää.
kaipaan näkökantoja asiaan teiltä tuntemattomilta, en tahdo tehdä läheisistäni puolueellisia tässä asiassa koska he kuitenkin joutuvat olemaan lasteni kanssa tekemisissä tulevaisuudessa.
KIRJOITTAKAA

Sain kuulla tänään yhden syyn vaimoni pahaan oloon. Olen tehnyt liikaa kotitöitä. Hän ei ole saanut tehdä juuri mitään. Voi kumpa olisin tiennyt tämän niin en olisi väsyttänyt itseäni liikaa ja muuttunut äreäksi. Puhumattomuudella on monenlaisia seurauksia, tässä yksi. Osaampa olla jatkossa, jos sitä on, niin tekemättä liian paljon. 😑❓

Moi kaikille.kiss itse uskon siihen,että ei tulisi niin paljon eroja,kuin niitä tulee,jos puhuttaisi ja juuri niistä vaikeista asioista.Ei voi tietää mitä toinen ajattelee,jos ei itse kerro sitä.Oma liittoni meni umpikujaan juuri puhumattomuuden takia ja,kun ei huomattu,että molemmat voivat huonosti.Itse väsyin siihen,kun tein paljon kotitöitä, melkein kaikki itse ja toinen kävi töissä ja teki töitä paljon.Kumpa nämä asiat huomattaisiin ajoissa niin voisi korjailla ja parannella.🙂👍 tsemppiä ja jaksamisia sinulle.Toivon,että te saisitte asiat korjattua.Minä olin lukossa ja väsynyt sen takia en pystynyt puhumaan.Ihmettelin aikoinaan,että mitä tarkoittaa "kasvettiin erilleen"Nyt tiedän mitä se tarkoittaa.Meillä oli paljon vaikeita asioita joista olisi pitänyt pystyä puhumaan.Me emme käyneet missään keskustelemassa.Itse ehdotin kaikkea ja kävin muuten yksinkin parisuhde illassa.sielä näytettiin miten keskustellaan,jos molemmat puhuu samaan aikaan.Se oli hyvä ja opettavainen kurssi ilta.Kaikkea hyvää ja mukavaa päivää🌻🙂🌻

kuten viimeksi kirjoitin että liika kotitöiden tekemiseni on ollut yksi syy vaimoni pahaan oloon. paha olo tulee myös itselle kun olen tehnyt asioita olettamukseni perusteella. miksi en ole kysynyt häneltä että mitä voin tehdä että voit paremmin??
olen väsyttänyt itseni tekemällä liikaa, olen vain pakottanut itseni jaksamaan että toisella olisi helpompaa. en ole niin vahva kuin luulin.
tänä aamuna vaimoni kävi hakemassa puhtaita vaatteita, näin hänestä että hänen on todella paha olla. minä koetin puhua omista tuntemuksistani mutta en saa mitään vasta kaikua. vain ynähdyksiä. sanoin että olen tässä vain häntä varten ja voit puhua vaikka sanasi satuttaisivat. hän sanoi ettei ole mitään puhuttavaa. javascript:void(0);
hän sanoi viime viikolla että hänestä tuntuu ettei palaa enää, kuulemma liikaa asioita hampaan kolossa. mutta ei ole vielä miettinyt asioita loppuun.
kyllä tässä joutuu jo miettimään noita ero asioita ja varsinkin lapsien asioita tosissaan. mutta vaikeaa se on, kumpa hän kertoisi ne hampaankolossakin olevat asiat.

tämä on kertakaikkisen kestämätöntä huomata että kaikkensa antaneena on tehnyt vain lähes kaiken väärin.javascript:void(0);

vielä on pieni toivonkipinä jäljellä, jos se hiipuu niin toivottavasti kaikki menee siitä eteenpäin lasten kannalta hyvin. ettei he joutuisi enempää kärsimään meidän virheistä.

Moi Kis.

Huomaan, että olet ajatellut paljon suhdettasi ja mikä siinä on mennyt pieleen. Tietynlainen itsetutkiskelu onkin ihan hyvä juttu, mutta ei kannata itseä syyttää ihan kaikesta. Puhumattomuus on varmaanyksi juttu missä on mennyt pieleen. Olette molemmat tehneet asioita olettamuksen perusteella. Liika kotitöiden teko taas kuulostaa hieman erikoiselta. Viekkaan, ettet ole vielä päässyt perimmäisen kysymyksen tai syyn äärelle. On varmasti jotain muuta, minkä takia puolisollasi on paha olla ja halusi muuttaa pois.

Tällä foorumilla on paljon luettu Bruce Fisherin kirjaa jälleenrakennus. Olen itsekkin tuon kirjan lukenut muutamaan otteeseen ja kyllä siitä on ollut apua tuohon tutkiskeluun. Suosittelen sen lukemista. Yritä saada se vaikka kirjastosta lainaan.

Paljon jaksamista sinulle.

sammy 75

moi vaan, olen lukenut ton kirjan kaksi kertaa läpi ja uusia ajatuksia tulee kun ajatuksella tavaa. ja totta se on ei saa syyttää kaikesta itseään, enkä syytäkkään.
tosi asia on että minun olisi pitänyt järjestää itsellenikin enempi omaa aikaa jotta voin paremmin enkä olisi niin kireä ja väsynyt.
ja vaimoni olisi pitänyt sanoa että on paha olla jo silloin kun se sille on tuntunut, on varmaan kasvanut paha olo epärealistisen suureksi kun on vain pitänyt kaiken sisällään.

ja tosi asia on että perimmäinen syy on vielä hakusessa, vaimoni sanoi että on ollut noita pahan olon tunteita mutta ei ole kuitenkaan niistä kertonut tai yrittänyt käsitellä niitä. lähinnä paennut niitä tekemällä kaikkea "kivaa" itsekseen.

mutta kyllä se tosi asia minusta on ettei parisuhde voi toimia jos ei vaikeitakin asioita pysty puhumaan kumppanille, ja sittenkin ne pitäisi itse tai yhdessä käsitellä sille tasolle että niiden kanssa on hyvä olla.

Nyt on täysin suhteemme tulevaisuus vaimoni halusta ja kyvystä kohdata nämä vaikeat asiat. minä olen valmis tukemaan ja työstämään niitä hänen kanssaan.

moi.
sainpa tänään appi ukolta mahtavan palautteen.

kerroin hänelle aivan kaiken tilanteestamme, hän sanoi että on vaimonsa kanssa sitä mieltä että minä olen ollut hyvin epäitsekäs ja olen tehnyt kaikkeni perheemme hyvin voinnin eteen. ja että vaimoni olisi pitänyt pystyä paha olonsa tuomaan julki eikä kasata sitä sisälleen. ja jos ei kykene tuomaan tunteitaan julki niin sitä pitää opetella jos meinaa toimivan parisuhteen joskus saada.

olivat kumpikin sitä mieltä että jos ei kykene näkemään puhumattomuudessaan olevaa ongelmaa ja työstämään sitä niin heittää erittäin hienon miehen menemään omaa tyhmyyttään.

oli hienoa huomata että on samat ajatukset heilläkin, vaimollani on täysi tuki läheisiltään kun vain nyt itse huomaisi missä mennään.