Keskivaikea masennus
Vaimolla on todettu vuosia sitten (ennen minua) keskivaikea masennus ja oli tämän takia osastolla sekä terapiassa niin kauan kuin pystyi. Lääkitys oli tuolloin myös josain vaiheessa.
Minun aikanani eli reilu kaksi vuotta, ei ole käynyt keskustelemassa kenenkään kanssa eikä käytä muuta kuin luontaistuotteita.
Paha olo on ollut aika säännöllistä, suurinpiirtein kerran viikossa. Nyt loppuvuoden jälkeen on tuntunut, että huonoja päiviä on viikossa enemmän kuin hyviä. Huono olo ilmenee mykkäkouluna. Ei ole väliä että onko syynä jotain mitä olen tehnyt väärin vaiko hankala asia koulun kanssa, paha olo ilmenee aina puhumattomuutena, koska ei sanojensa mukaan osaa mitään muuta tapaa eikä ihmiset ole ehdottaneet mitään muuta vaikka olisivat sanoneet että tuo on huono tyyli käsitellä asioita. Minun suhteen tämä on todella huono, koska olen saanut lapsuudenkodista isot puhumattomuustraumat; pisimmillään isä oli puhumatta äidille n. 1,5 vuotta. Asiasta ei ikinä puhuttu enkä tiennyt että mistä on kyse.
Jos yritän keskustella että mikä on hätänä, tulee riitaa ja se kestää tuntikausia. Tuntuu, että en aina osaa sanoa tai tehdä oikeita asioita, enkä erota että koska kyseessä on masennus paha olo, vai paha olo ”muuten vaan”. Kuulemma sen pitäisi pystyä erottamaan jo näin pitkän ajan jälkeen. Jos paha olo kohdistuu minuun, vaimo osaa olla todella ilkeä ja sanoa ikäviä asioita. On pyytänyt niitä jonkin verran jälkeenpäin anteeksi.
Silti välillä tuntuu että seksialoitetta tehdessä mieleen tulee kaikkea ikävää mitä on sanonut. Seksiä on liian vähän. Teen töissä jatkuvasti 2-3 ihmisen työt joka päivä ja olen usein todella väsynyt, kun tulen kotiin. Monta kertaa on ollut niin, että tekisi mieli, muttei jaksa. Tästä tulee vaimolle pitemmässä juoksussa paha mieli, koska alkaa tuntua ettei hän kelpaa minulle. Hän ei tee enää aloitteita periaatekysymyksestä, ”teki alkuaikoina niin paljon että nyt on minun vuoro”. Jos on ollut varsinkin useamman päivän riita, ei silloinkaan aina huvita koska minulla kestää vähän aikaa ”toipua” riidasta. On pahassa olossaan myös uhannut pettää. Olen täysin tietoinen että on polyamoriaan päin, mutta on hyvinä päivinä sanonut ettei kaipaa muuta.
Paha olo tuntuu menevän usein tietyn kaavan mukaan. Paha olo alkaa asiasta x, kirjaimellisesti kaikki on huonosti, sellainen asia mikä ei liity alkuperäiseen ollenkaan tulee myös esiin. Itseinho on ihan järkyttävää. ”Kukaan ei pysty auttamaan häntä, kaikki menee pieleen ja aikaa menee hukkaan turhaan”.
Tilanne saattaa mennä ohi sillä että saa vähän itkettyä tai sitten vaan itsestään ajan kanssa.
Välillä tuntuu että minulla on paha olo liian vähästä, asia voisi olla huomattavasti paljon pahempikin. Tuntuu vaan että ei tiedä mitä pitäisi tehdä ja ottaa voimille jos puolet viikosta on puhumattomuutta (ellen itse kysy tai sano jotain) ja sitä että riidellään. Hyvät päivät on parasta aikaa mitä minulla on ikinä ollut. Tahdon jaksaa vaimon vuoksi ja olla tukena. Etenkin nyt tuntuu taas siltä että ei vaan tiedä mitä pitäisi tehdä ja että oma jaksaminen loppuu kesken.
Pahaa oloa on nyt jatkunut jo kolmatta päivää. Perjantai-illasta asti ollaan tapeltu siitä että vaimosta tuntuu pahalta että on niin vähän seksiä. Joka kerta tappelun jälkeen lupaan että asiat paranee, mutta sitä ei tapahdu. Haluan parantaa asioita, mutta tuntuu että ei ole itsevarmuutta ja voimia siihen.
Tänään otti esille taas sen, että pitääkö hänen ottaa joku toinen mukaan kuvioihin, että tajuaisin. Aikaisemmatkin suhteet on päättyneet siihen, ettei ole tuntenut itseään halutuksi.
Minuun sattuu ihan järkyttävällä tavalla joka kerta, kun näen että vaimolla on paha olla. Joka kerta haluan tehdä asialle jotain, mutta paha olo tulee hänelle uudestaan. Nyt sain rivien välistä kuulla että olikohan virhe mennä naimisiin. En tiedä kuinka paljon pahaan oloon tuo masennus omaa lisää. Tuntuu että voimat on tällä hetkellä lopussa ja sanoin ääneen että miksi olen elossa. Sanoi ettei halua kuunnella tuollaista ja jos seksi on noin vaikea asia, ollaan kokonaan ilman. Olen itkenyt jo kolmatta päivää. Miksi minusta ei ole hyväksi puolisoksi? Seksin puute vaikuttaa hänen mukaansa kaikkeen. Töihin, harrastuksiin ja kaikkeen. Vaimon paha olo kestää nykyään päiväkausia. Ei puhu ellen kysy. Kun kysyn, niin tapellaan. Onko oikeasti minun vika se, että hänen paha olo kestää niin kauan?
Tämän lisäksi työkaveri uhkaili minua tällä viikolla kun uskalsin sanoa ääneen siitä kuinka kohtelee muita huonosti. Maanantaina tulee ylemmältä taholta tuomio, että mitä hälle tehdään. Sanoin jo, että haluan siirron jos kyseinen henkilö jää töihin.
Kuulostaa aika kauhealta, kumpikin tarrautuu toiseensa ja omat pahanolontunteet tulevat ulos ja projisoituvat toiseen, ainakin puolisollasi. Eihän tommosessa riitatilanteessa voi haluta seksiä, paitsi jos se on se oman seksuaalisuuden ilmentymismuoto, jollaiseksi se on "oppiutunut"...
Tässä sivustakatsojana tulee mieleen tällaisia asioita, itse tiedät mitä merkitystä näillä on, jos on.
1. Jotenkin kuulostaa siltä, että olette umpisolmussa toisiinne ettekä oikein näe ja kuule itseänne ja omia tarpeitanne, ehkä tuossa olisi hyvä miettiä omaa itsellisyyttä, vastuuta oman elämänsä onnellisuudesta, eikä sen sysäämisestä toisen päälle.
2. Agressiivisessa lähestymistavassa voi hyvinkin olla takana toive ja halu tulla rakastetuksi, otetuksi tosissaan ja toiveesta päästä ja antaa päästää lähelle, mutta välissä on jokin oma tiedostamaton käyttäytymiskaava tai tunne, joka panee raivoamaan sen sijaan, että sanoisi, että mulla on sua ikävä, tuutko lähelle, pidätkö musta kiinni.
3. Ja,... enpä tullut ajatelleeksikaan, lääkkeillähän on omat sivuvaikutuksensa aina. Kannattaa lukea se kumppanin lääkepaketin sisällä oleva selitysosa.
Kyllä mä hakisin sinuna apua ainakin itselle, jos ei kumppani halua lähteä hakemaan apua, ennenkuin asiat kärjistyy pahemmiksi. 🙂👍