KERTOKAA PETTÄJÄT OMAA TARINAA

KERTOKAA PETTÄJÄT OMAA TARINAA

Käyttäjä purppuraenkeli aloittanut aikaan 25.09.2014 klo 21:07 kohteessa Parisuhde, koti ja perhe
Käyttäjä purppuraenkeli kirjoittanut 25.09.2014 klo 21:07

On ihana rakastua, löytää oma ihminen. On ihana jakaa arki ja juhla. Tehdä asioita yhdessä ja erikseen. Tuntea olevansa oikeasti vapaa sillä onhan vierellä se oikea ja valittu. On keskinäinen luottamus ja onnellisuus.
Mutta mikä saa unohtamaan? Sekö että on niin ihanaa?

Käyttäjä unikko14 kirjoittanut 27.09.2014 klo 13:24

En tiedä minkälaista tarinaa odotit mutta tässä yksi erilainen. Uskoisin ettei hyvinvoivaan ja eheään parisuhteeseen kukaan koskaan pääse väliin eli aina on jotain pielessä, jos joku jollain tavalla pettää.
Omassa elämässä oli pitkä aika jolloin olin vain työssä ja kotona lasten kanssa. Ei omaa aikaa eikä yhteistä aikaa puolison kanssa. Kaipa se alamäki siitä lähti. Mies reissussa viikot ja muissa jutuissa viikonloput. koin yksinäisyyttä. Ja kaikki ne Kaksi kertaa vuodessa jolloin olimme yhdessä liikkeellä ilman lapsia olivat jotain muuta kuin olin toivonut (käytännössä istuin yksin illan katsellen muiden hauskanpitoa). Siinä pikkuhiljaa kasvaa suuri tyytymättömyys (en osannut avata suutani ehkä se olisi jotain auttanut silloin en tiedä ehkä ei). Tuli hetki jolloin kävin pohtimaan eroa ja pyöritin sitä ajatuksissani usean vuoden (liian paljon asiaa kirjoitettavaksi se tähän kaikki auki). Lopulta päätin ettei minun elämä ole tätä ja lähdin BILETTÄMÄÄN syntymäpäiviäni muutaman kaverini kanssa ja kerroin että tää loppuu tähän. Sillä reissulla tapasin yhden kaverin jonka kanssa tanssin ja juttelin (Sattui tuntemaan mieheni hyvin itse tunsin hänet vain ulkonäöltä ). Keskustelua jatkettiin läpi yön välillä muutama halaus ja kevyt suukko ei muuta. Hän sai puheillaan minut vielä miettimään ja sen jälkeen keskustelinkin asiasta mieheni kanssa ja yritimme korjata tilannetta. Kesti noin pari kuukautta ja ajautuminen taas entiseen elämään. Yksinäisyys ja paha olo tekivät tehtävänsä ja otin yhteyttä tähän kaveriin. Keskustelimme muutamia kertoja ja puhuimme puhelimessa. Ja koska hän tunsi mieheni hän tuli käymään meillä ja siitä se pikkuhiljaa lähti ystävyydestä. Eli aina kun minulla oli paha olo pyysin häntä kylään joskus johdattelin puheet kotona niin että kutsuja olikin käytännössä mieheni ja joskus hän vain tuli (minun kutsustani ilman että kerroin miehelleni). Eli tavallaan hänestä tuli ihminen joka piti minut kiinni perheessäni sillä tiesin että jos lähtisin menettäisin hänetkin. (Tätäkään en tarkemmin halua nyt selittää se ei ole oleellista). Eli vuosien myötä tunteideni kohde vaihtui vaikka olin naimisissa. Myös tunteiden näyttäminen ja niistä puhuminen oli melko avointa eli pari viimistä vuotta mieheni tiesi tunteistani kuten tiesi tämä kaverikin. Emme koskaan ole rakastelleet vaan lähinnä halailtu, suukoteltu ja oltu toistemme lähellä (siihen meillä molemmilla oli ja on omat syymme). Keskusteltu todella paljon yms. Tätä olisi voinut varmaan jatkua vielä vuosia mutta itselleni tuli niin ahdistava olo koska koin että petän henkisesti todella paljon miestäni vaikka hän asiasta tiesi ja katsoi sitä vierestä. Miehelleni olisi kelvannut kulissiaviliittokin(kera mustasukkaisuuden) Eli lopulta tein ratkaisuni ja "jätin kaiken" jos asian noin voisi ilmaista tai niin useimmat sen sanoisivat. Eron jälkeinen kesä oli kamala eikä sen takia että erosin miehestäni vaan sen kaiken muun takia. Tavallaan jouduin luopumaan niin paljosta minulle rakkaasta mikä satutti ja satuttaa vieläkin ajoittain. Ero miehestä ei tunnu(suunnaton helpotus ja hyvä olo) sillä sen tein ilmeisesti jo aikoja sitten sen olin käsitellyt jo niiden vuosien aikana joka oli lapsille lisäaikaa.
Nyt minua ei ahdista eikä ole paha olo. Nyt en kohtele läheisiäni "julmasti". Nyt rakennan ehjää minää ja uskon että joskus kohdalleni osuu ihminen jolle en ole tavara kaikkien muiden tavaroiden joukossa jota voi tarvittaessa esitellä. Vaan joka haluaa olla lähellä joka osoittaa kiinnostuksensa ja jota voin rakastaa ilman pelkoa.
Eli kyllä se pettäjä voi olla melkoisen rikkikin vaikka muulta pinta näyttäisi.
Minulla on hyvät välit niin ex- mieheeni kuin tähän yhteiseen ystäväämmekin. Jatko näyttää mitä vuosien saatossa tulee tapahtumaan. Tämä kyseinen prosessi kesti kohdallani kaikkineen lähes 10v. joista puolet oli aikaa jolloin tämä toinen kaveri oli kuviossa mukana. Ex-mieheni kanssa olimme yhdessä noin 30v. Mutta jos itse on hajoamassa niin on vaan pakko lopulta tehdä jotain elämälleen sillä olemme täällä vain yhden kerran ja sitä hetkeä emme tiedä.