Käytöshäiriöinen nuori
Vertaistukea kaipaisin. Olen kohta 15-vuotiaan nuoren äitipuoli. Olen nuoren elämässä ollut mukana 10-vuotta. Nuori oli jo lapsena haastava. Mieheni joutui tekemään raskaan päätöksen reilu vuosi sitten ja nuori otettiin avohuollon sijoitukseen lastensuojelulaitokseen. Paljon on tarinaa takana, alkanut jo ennen minua, enkä niitä ala ruotimaan. Itsellä on jo tarpeeksi paha olla tuon sijoituksen vuoksi ja nyt tuntuu, että nuori syyttää minua kaikesta. Tuntuu, että hänellä on aikeena vain minun ja isänsä erottaminen. Olen aina tullut hyvin toimeen nuoren kanssa, jo lapsesta saakka. Nyt minua ahdistaa niin tämä nuoren mielen muutos minua kohtaan.
Saisinko ajatuksia, jos jollain on ollut samanlainen tilanne?
Mun poika joutui sijoitukseen juurikin ollessaan n. 14 vuotias. Hänellä todettiin kongitiivisen ymmärtämisen laajaalainen vaikeus psykiatrisella hoito jaksolla. Hän hakeutui itse sairaala hoitoon kun ei kestänyt enää perhekodin liian tiukkoja sääntöjä ja jatkuvia tapaamisien peruuntumisia esim tupakoinnin vuoksi.
Nyt hän on 23 vuotias ja hänellä on kaksi ihanaa lasta.
Muuta en voi sanoa kuin että olisi hyvä vähän tutkia, josko jokin diaknoosi löytyisi käyttäytymiselle.
Hänellä on ADHD, johon lääkitys, sekä käy tapaamassa säännöllisesti psykoterapeuttia. En huomannut sitä aloituksessani mainita.
Kaikki olemme koittaneet, hän on ollut osastohoidossa/tutkimuksissa kuusi viikkoa, käynyt terapiassa, vaihdettu lääkitystä ym. Olemme myös vanhemmat olleet terapiassa keskustelemassa pojasta.
Alan olemaan vain niin väsynyt tähän taistelemiseen.
Voimia sinulle. Tiedän tunteen varsin hyvin. Ainut asia on se että hylätäkkään ei voi. Olisiko mahdollista ottaa pieni loma? Järjestää hetki aikaa vain itselle.
Käydä vaikka itse yksin esim sukuloimassa jne.
Kiitos! Pitää kyllä ottaa omaa aikaa.