Käytöshäiriöinen mieheni
Hei kaikille! Olen uusi palstalla ja ajattelin kertoa tarinani, joka ikävä kyllä- vielä jatkuu samanmoisena.
Mieheni kanssa olemme olleet naimisissa kaksi vuotta ja meillä on 1½ -vuotias lapsi. Suhteemme alkuaikoina, vuosia sitten, kaikki oli hyvin. Hän oli huomaavainen, kiltti ja kohtelias. Hänen ystäviään en juurikaan tavannut, mutta silloin en siihen sen kummemmin kiinnittänyt huomiota. Hän selitteli tilanteen työkiireillä. On siis yksityisyrittäjä, joten töitä riittää. Raskausaikana tilanne muuttui; hänestä tuli kylmä, etäinen ja manipuloiva. Huomasin hänessä jo ennen tätä tietynlaisia piirteitä, hänellä oli tarve hallita kaikkia. Jälkeenpäin olen tajunnut, että jo ihan alusta lähtien hän teki oloni ensin huonoksi ja sitten riensi pelastavana sankarina paikalle. On ilmeisesti tehnyt tuota samaa muillekin. Koko raskauden ajan ihan viimeisiin päiviin asti hoidin kodinaskareet yksin, kävin kaupassa ja siivosin. Samalla auttelin häntä firman toimistotöissä. Viikkoa ennen synnytystä riitelimme; hän ei tiennyt tulisiko synnytykseen mukaan. Jos vaikka kivuissani sanoisin hänelle pahasti. Siitä alamäki sitten alkoi. Synnytykseen tuli mukaan, mutta samassa huoneessa ei juurikaan ollut. Milloin kävi kahvilla ja milloin nukkumassa. Sairaalassa kävi katsomassa kaksi kertaa viiden päivän aikana, toisella kertaa viipyi huimat puoli tuntia isänsä kanssa. Kotiin palattua sama meno jatkui, hoidin kodin, lapsen ja auttelin häntä työjutuissa. En ymmärrä vieläkään miksi tein kaiken niin kiltisti. Sairastin useamman rintatulehduksen, olin väsynyt ja siksi allapäin. Mutta yksin sain pärjätä.
Poika alkoi tulla lähemmäs vuoden ikää, kun heräsin tajuamaan, että kaikki ei nyt ole niin kuin pitäisi. Tutustuin mieheni ystävään ja hänen perheeseen. Sitä kautta vyyhti alkoi selkiytyä. Mieheni oli pitkältikin valehdellut kaikesta minulle. Olin vuosien varrella saanut kuulla, miten hänen ystävänsä eivät käy, koska minusta ei pidetä. Hän oli kuitenkin itse etäännyttänyt kaikki ystävänsä. Ehkäpä peläten, että saisin tietää hänen valheistaan. Sain selville, että hän on mm. käyttäytynyt väkivaltaisesti ex-kumppaniaan kohtaan. Hänen ystäviensä kertoman mukaan, hänellä on aina ollut hieman kummallisia juttuja, ehkä juuri rankan lapsuuden takia. Tällä hetkellä tilanne on kuitenkin se, että hän valehtelee ihmisille jatkuvasti, haukkuu ns. ystäviään selän takana ja sitten taas esittää hyvää ystävää. Saattaa sähköpostilla haukkua toisen pystyyn ja seuraavana päivänä tavatessa on niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Hän on laiminlyönyt lapsenhoitoa aika pahastikin välillä ja minua hän kohtelee huonosti. Olen saanut monenlaisia kommentteja ihan siitä lähtien, että en ole naisellinen tai seurallinen tai milloin ruoka on ollut huonoa tai koti siivottu huonosti jne. jne.
Hän on saanut kaikki lähellä olevat ihmiset voimaan huonosti. Hänen työntekijänsä ja ystävänsä siirtyi keväällä muihin hommiin, hän ei enää jaksanut. Niin monet muut ovat sanoneet ihan samaa. Olen yrittänyt miehelleni kertoa, että kaikki ei ole hyvin ja pyytänyt häntä lähtemään terapiaan. Mutta ei, hän ei omasta mielestään ole tehnyt mitään väärin. Minähän se olen kaiken pahan alku
Tilannetta on vaikea kertoa selkeästi. Suurin osa lähipiiristään on sitä mieltä, että hän tekisi mitä tahansa oman edun nimissä. Itse en oikein enää tiedä. En osaa purkaa tilannetta mitenkään. Kunnon keskustelua en saa aikaiseksi, hän ei ilmeisesti halua puhua. Jonkinlainen käytöshäiriö hänelle lienee on. En tiedä. Pelkään itseni, mutta myös lapsemme puolesta.
Aika jännä piirre tuo, että ensin tekee toisen elämästä helvetin ja sitten tulee pelastajana esiin. Tyypillinen persoonallisuushäiriöinen ihminen. En usko terapian auttavan, sillä eihän näillä ihmisillä ole tuntoa siitä, että ovat jotenkin erikoisia. Muissa aina vika, teit niin tai näin. Oma kokemukseni on, että tämmösen ihmisen luota on vain mentävä pois. Oma mielenterveys on tärkeä ja oma lapsi auttaa jaksamaan. Mitä ei tekisi niiden asioiden eteen, sanon minä. Pidä pää pystyssä ja ajatus kirkkaana.
Tervehdys. Niin, mitä terapiaan tulee - itse haluan uskoa sen auttavan. Mutta niin kauan kuin henkilöllä ei ole omaa sairaudentuntoa tai hoitotahtoa, on turha räpiköidä. Oman mieheni kanssa olen päässyt sentään hoidon kanssa alkuun ja eteen päin. Silti tuntuu toivottomalta. Pitäisi löytää rautainen ammattilainen, jolla olisi todellinen halu auttaa.
Kuvaamasi tapaus syö sinusta kaiken energian antamatta mitään? Nimim. Riski puhuu kokemuksesta. Kannattaa pohtia hänen sanomaansa.
Minulla ei ole ainakaan tällä hetkellä toivoakaan saada miestäni hoitoon, hän ei suostu edes tosissaan harkistemaan asiaa. Ei näe itsessään mitään vikaa, saati sitten meidän parisuhteessa.
Minäkin haluasin kovasti uskoa terapian auttavan ja asioiden järjestyvän. Nyt olen kuitenkin luovuttamassa, olen katsonut niin paljon asioita sormien läpi, mitta on tullut täyteen. Hän perustelee kaikki tekonsa huonolla lapsuudella. Ymmärrän senkin, mutta se ei silti oikeuta tekemään toisille niin paljon pahaa, mitä hän on tehnyt. Olen seurannut sivusta, miten on saanut minun lisäkseni, muut ympärillä olevat ihmiset voimaan pahoin. Haluan pois tästä helvetistä, tai ainakin luulen niin. Enää tarvitaan vain voimia tehdä se lopullinen päästös ja lähteä. ☹️
Ihminen syyllistää toisia niillä sanoilla, miltä hän itse omassa sisimmässään näyttää.Hän kokee itse olevansa juuri sellainen, millaiseksi hän toiset ihmiset haukkuu.
Ihminen joka ei pysty menemään peilin eteen ja sanomaan itsestään huonoa, ovat täysin luonnehäiriöisiä. Heissä ei ole mitään vikaa. Kokeilin sitä juuri mieheni kanssa ja näin se tottavie on. Eihän heissä ole mitään vikaa, muut ovat kaikkeen syyllisiä.
Lähde vielä kun voit! Päätös on hyvä tehdä heti, jos alkaa empimään niin kuin minä, on vaikea saada itseään irti totutusta elämästä.
Voimia sinulle! Näitä tapauksia on paljon ja kuinka paljon on lapsia, jotka ovat perineet luonnehäiriön vanhemmiltaan. Tulevaisuus täälä maapallolla alkaa näyttää aika huolestuttavalta.
Muista myös syyllisyys. Se on voima, joka sinua pitää ilmeisesti tässä tilanteessa. Syyllisyys nousee siitä, että kun itse koitat ottaa ohjat käsiisi ja puolustat itseäsi, narsisti saakin sinut tuntemaan, että teet väärin. Narsistin paras tulos on, kun saa sinut menettämään malttisi. Silloin hän voi osoittaa, että katsokaa millainnen hirviö kanssani onkaan. Kaikille muille niin ystävällinen ja hymyilevä narsisti on siis vienyt viestin sinusta, miten paha oletkaan. Tämän hän luonnollisesti tekee selän takana tai niin julkisesti, että aiheuttaa sinussa häpeää. Sitten narsisti sanoo tai antaa ymmärtää, että ole nyt kuule tyytyväinen, että jaksan sietää sinua, kun noin mahdoton olet, sanoopa vielä, että sinun paikkaasi on kyselty, joten.... oles kunnolla.
Muut ihmiset ovat kauraa, läheiset eniten. Kaikki on häntä varten, ja muut ovat hänen riesanaan. Heitä pitää sietää mutta miten onkaan ihana suoda heille pieniä myönnytyksiä ja saada heidät iloitsemaan siitä.
Tässä lyhykäisyydessään narsistisesta vammasta, joten... jos sinä tunnet mitään näistä, mieti, mieti yhden ja kahden kerran. Narsistin rinnalla ihminen tulee käytännössä hulluksi. Minä olen vahva ja kestin, mutta haistan tuonkaltaiset ihmiset äkkiä. Juoksen karkuun, jos kerkeen.......