Käytöshäiriöinen mieheni , uskoton , avioero...
Moikka kaikille!
Käyn myös aikalaista tunnekuohua tällä hetkellä.
Olimme mieheni kanssa n.kolme vuotta yhdessä,vuosi siitä naimisissa.Ikäni alkaa kääntymään kohti 4:kymppiä,hartain toiveeni että olisin pienen lapsen äiti(viim.vuoden lopulla keskenmeno,jonka seurauksena löytyi kasvain(hyvälaatuinen),käynyt laser-hoidossa ja eilen viimeksi otettiin koepaloja,jotain hämminkiä? ”Asiaan”, eli lasta yritettiin yhdessä,omakotitalo ostettiin vuoden alussa(johon kuuden kuukauden kestävä remontti,meistä riippumattomista syistä,alkoi voimavarani hiipua,jäin kk:den sair.lomalle=terveys petti,panikkikohtauksia yms.) ja minä luulin silti oikeasti että elämä hymyilee,vihdoin!
Emme käyneet missään erikseen ,aina yhdessä.(Miehelläni ei ollut mitään yhteyksiä sukuun ja mun suku ei ”kelvannut”)Kaikki ystäväni ”hävisivät”pikku hiljaa ympäriltä,mieheni ei sit taas”tarvinnut”ketään=hän on jo aikuinen ja pärjää itse.Lapsuutta hän syytti kaikessa,sen takia kuulemma tunne-vammainen.
Hoidin ihan kaiken,kotitöistä remonttimiehiin.Mieheni kun tekee”pitkää”päivää,ei hän kerennyt soittelemaan edes remonttiin kuluvista asioista päivän aikana.Itse elin vain haave maailmassani= oma koti ja kohta perillinen!
Itselläni oli ”säästöjä”,mm.talon suhteen…mutta kun ostimme kaiken mitä hän halusi, autosta, kaikkeen mahdolliseen.Saan vain syyttää siitä itseän,haaveissa leijuin…
Kolmisen kk:ta sitten,lähdimme ERIKSEEN iltaa viettämään,lopun arvaattekin?
Seuraavana päivänä selvisi sitten että naisia oli yön/aamun aikana ollut enempi kuin vähempi,hän kertoi lopulta itse(kun kummastelin käytöstä yms.) Ei kuulemme enää pysty katsomaan minua silmiin,ei ”rakasta” enää(tuskin koskaan oikeasti rakastanutkaan) ja haluaa eron…niin minä laitoin eron vireille ja HYVÄ NIIN(vaikkakin sattui…ja kovin ja sattuu vieläkin…miksi,ihmettelen itsekkin?)) Eron laitoin,koska hän=aviopuolisoni alkoi rakentamaan jo uutta kotia,uuden kanssa,uudelle paikkakunnalle…Niinpä,minä jäin ”yhteiseen”haavekotiimme,osaksi vielä rempan keskellekkin…Pakolliset yhteyden pidot on piinaa,hän on kylmä ja niinkuin en olisi koskaan tuntenutkaan miestäni!?
Pakko nyt KIITTÄÄ,sitä IHANAA ihmistä,joka tällä palstalla kertoi ”narsistituki-sivuista”,kävin siellä ja 90%:sti kuvaus sopii entiseen mieheeni!
Toivottavasti saatte selvyyden,aika sekava teksti, mutta on aika ”sekava”kirjoittajakin😉
En voi kun odottaa kesää…ehkäpä elämä alkaa jo sitten hymyilemään…
HEI!
Ei ihme vaikka sattuu, ihme olisi jos ei sattuisi kun ihminen jota rakastaa, pettää tuolla tavalla. Kohtelu noiden 3 vuoden aikana ei ole ollut todellakaan hyvää. Sure rauhassa ja anna sattua, minulla motto: mikä ei tapa vahvistaa ja että asioilla on tapana järjestyä. Tiedän, että tämä ei välttämättä nyt lohduta, mutta luulen, että elämällä jotain hienoa sinulle vielä tarjolla, uskon nimittäin myös siihen että hyvät ja pahat asiat ovat jollain lailla tasapainossa meidän elämän varrella, että kyllä se aurinko paistaa joskus sinne risukasaankin.
Voimia ja tsemppiä!