Hei!

Olen kärsinyt lapsuudestani asti ahdistuneisuudesta joka oireili hyvin psyykkisesti. Pahimpina aikoina jouduin sängyn pohjalle, laihduin. En pystynyt ahdistukseltani syömään. Pelkäsin että tulehdus ja kuolen jne…nämä kaikki ovat joutuneet tunteesta että olen yksin. Ensimmäisen kerran ahdistuin ekan eron jälkeen. Tätä on jatkunut muissakin parisuhteissa. Minulla on kaksi lasta, erosin lasten isästä kun odotin toista lasta. Syynä toinen nainen. Ahdistuin kovasti mutta pakko oli jaksaa päivä kerrallaan. Puoli vuotta pojan syntymän jälkeen löysin miehen. Kaikki oli hyvin. Sain turvaa ja läheisyyttä. Meni kolme vuotta ja tajusin etten rakastanut miestä,enemmän hän oli tuki etten olisi yksin ja ahdistuisi. Joskus yksin nukkumaan menokin ahdisti kovasti. Tämä on vaivannut lapsesta asti. Nukuin siskon vieressä pitkään koska yksin ahdistuin.

Erosimme miehen kanssa vuonna 2015. Sen jälkeen löysin heti pian miehen tinderistä. Tapailimme joka toinen viikonloppu säännöllisesti puolen vuoden ajan. Ahdistuin kuitenkin erossa olosta ja kulkemisesta. Meillä oli välimatkaa 400km. Mies tuli luokseni joulun aikaan ja mitään varoittamatta jätti minut. Ahdistuin tästä valtavasti. Kuitenkin elämä meni eteenpäin ja uskalsin taas tavata uuden ihmisen maaliskuussa. Tämä mies oli alusta asti täydellinen, ja niin pelottavaa koska pelkäsin että jään taas yksin. Olemme tapailleet vuoden säännöllisesti ja oikeastaan tämä on ollut hyvin epämääräistä. Mies pelkää sitoutua ja näyttää tunteitaan. Hän asuu 100km päässä ja hänelläkin on lapsia ja vaikea lapsuus. Nyt hän on kuitenkin avautunut tunteistaan ja välittää kovasti. Minä tiedän jo nyt että rakastan tätä miestä mutta pelkään hirveästi tulevaa. Mies tuli ensimmäistä kertaa lasten kanssa luokseni lomalle ja oli kertonut meistä sukulaisilleen. Uskon siis että hän on tosissaan. Minua kuitenkin ahdistaa todella kovasti, pelottaa. Hän lähti tänään ja olen ollut koko ajan todella levoton. En pysty syömään ja tekisi vain mieli itkeä. Miten pärjään tämän ahdistuksen kanssa? Tulevaisuus myös mietityttää. Miehellä on perhe tuolla ja minulla lapset, oma osake ja lasten isä täällä. Onko meillä tulevaisuutta tai tulenko koskaan olemaan tarpeeksi vahva uskaltamaan muuttaa sinne….Mies on muusikko, tekee paljon keikkoja ja reissuja. Lapset ovat hänellään miten hän on vapailla.

Onko kohtalotovereita?