Löysin tämän sivuston juuri kuukausien etsinnän jälkeen, ja melkein itkin lukiessani aiempia aloituksia aiheesta. Luulin todellakin olevani ainoa hullu maailmassa asiani kanssa. En nostanut vanhoja ketjuja esille, vaan aloitin uuden..
Maailmaani ja avioliittoani piinaava ongelma on siis se, etten kestä että joku nainen maailmassa menisi ulkonäöltään minun ohitseni, ja nimenomaan mieheni silmissä (muilla ei ole väliä mitenkään). Aiemmin, ei kauaakaan, en kestänyt edes hänen sanovan jotain naista kauniiksi. Mieheni ei ole koskaan sanonut mitään ”normaalia ihmistä” loukkaavaa asiaa, eikä edes puhu naisista tai niiden ulkonäöstä, ellen kyselisi. Minulla on pakonomainen tarve kysyä kaikista vähänkin hyvännäköisistä naisista ”oliko hieno?”, ”oliko parempi kun mä?”.. Aiemmin mies uskalsi sanoa jos joku oli ihan nätti, mutta sittemmin alkoi minun kohtausteni jälkeen ”softailla” asiaa. Hän myönsi sen jokin aika sitten, ja sen jälkeen olen ollut aivan hermoraunio. Kyselen kaikki lehtikuvien naisia myöten, googlaan ja tarkastan alkavien elokuvien naistähdet, ettei vaan tulisi liian hyvännäköistä naista toljotettua paria tuntia. Kaikkein pahin asia, joka sai pääni aivan solmuun, oli se kun kyselin voisiko joku olla kauniimpi hänen mielestään kuin minä.. Vastaus oli ”no onhan se teoriassa mahdollista” ”jollain voi olla joku osa vartalosta kauniimpi”. Muserruin aivan täysin. Hän ylistää vartaloani ja on tehnyt sitä alusta asti, mutta ajatus siitä että joku on vielä hienompi.. EN KESTÄ SITÄ! Hän on myöhemmin sanonut ettei usko sellaista koskaan näkevänsä, maailma on täynnä kauniita naisia, muttei mikään mene ohitseni. Hän kysyy eikö rakkaus merkitse minulle mitään, tottakai! Mutta tieto joistain hienommista naisista vie haluni seksin suhteen, enhän silloin voi olla maailman seksikkäin ja ainoa joka hänet sytyttää.. Kuolisin, jos tietäisin hänen toteavan hiljaa mielessään, nähtyään toisen naisen, että se oli kauniimpi kuin oma vaimo. Ongelma ei häviä jos siitä ei puhuta ääneen. Olen lukenut muilta palstoilta mustasukkaisuudesta, ja naiset ovat monesti olleet sitä mieltä, etteivät he halua tietää, ja jos ei tiedä, ei tunnu pahalta. Silloinhan elää valheessa! Rakasta mieheni rehellisyyttä, vaikka se hänen mielestään onkin syy ongelmiini. En usko, rehellisyys on arvokasta, minä vain en osaa käsitellä asiaa. Pelkään hänen pian alkavan valehdella ja ”softailla” asioita.
Tälläkin hetkellä tilanne on paha.. Mieheni on töissä, ja viimeisin viesti sieltä oli ”En halua elää sun kanssa enää. Kun et ymmärrä mua. Rakastan sua ja olet mulle ainoastaan se kaunein nainen. On varmaan ihmisiä jotka on kauniita, mut mulle ne on massaa vain. En jaksa enää. Haluan lopettaa.”
Miksi ihmeessä tänne purnaan tätä…? En tiedä, oli pakottava tarve kirjoittaa johonkin.. Olen lupautunut menemään puhumaan asiasta, mutten usko että kukaan puhumalla asiaa muuttaa, tai sitä miltä se minusta tuntuu. Uskon saavani mieheni muttamaan mielensä eron suhteen, olen tehnyt sen ennenkin, mutta onko se oikein häntä kohtaan? Ei.. Tiedän että hän rakastaa minua todella paljon, mutta kärsii myös todella paljon. Niin myös minä, ja olen voimaton omien ajatusteni ja tunteideni kanssa. En kertonut täällä sen enempää kaikista kohtauksistani ja mitä kaikkea olen hajottanut ym., mutta paljon on säröjä tehty, ihmiseen ja kotiin. Olisinko oikeudenmukainen jos lähtisin ja antaisin hänelle rauhan asiasta. Ei se hänestä onnellista tekisi. Ehkä ajan kanssa tekisikin..
Monesti on eroasiasta päätetty ja silloin saan paremman olon hetkeksi. En tiedä miksi. Olen ajatellut että tahtoisin lakata rakastamasta, niin samalla kaikki olotilanikin häviäisivät. Olen päättänyt samalla etten enää koske yhteenkään mieheen enää koskaan, koska jollei tämä kultakimpale näe asioita muista naisista niin ”kuin minä tahdon”, niin ei kukaan.
En kuitenkaan ymmärrä kuinka hän näkee asian, sanoessaan ensin ”ettei kukaan mene ohitsesi, olet kaunein minun silmissäni”, ja toisena hetkenä hän sanoo, että ”voihan se olla mahdollista että sellaisia on”. MITÄ KOHTAA EN YMMÄRRÄ? 😑❓
Pahoitteluni todella sekavasta tekstistä, sekava on nainenkin.. En kaipaa kommentteja ”Mene hoitoon”, tiedän että hoidettavaa on.. En odota saavani ratkaisua mieletilaani myöskään, mutta luin (toisaalta helpottuneena) muista aiemmista teksteistä vastaavia tapauksia, ja jos joku on jollain asteella voittanut ongelmansa, se olisi ihana tietää.
Hei,
Selkeä tosiasia on, että miehesi ei sinua KOSKAAN KYKENE vakuuttamaan asiasta. Nyt todellakin karkotat hänet pois -kuka tuota jaksaa vuodesta toiseen... Ja koska hän ei sinua voi auttaa, kuka sitten voisi? Jos hän nyt palaa, seuraavalla kerralla voikin olla joku paljon rumempi, mutta helpompi ihminen odottamassa. Toivottavasti täältä löytyy kohtalotovereita, joilta saisit apua.
Itselläni piirre tuo on varsin lievässä muodossa; kauniimpia naisia on aina, nuorempia naisia on aina, seksikkäämpiä on ja älykkäämpiäkin vaikka kuinka. Me naiset vanhenemme ja miehet vanhenemisestaan huolimatta kiinnostavat nuoria ja vetreitä naisia - miten siinä sitten elää, toista kun ei voi vankilaankaan pistää.
Oman mustasukkaisuuden voittamisessa on ainoa tärkeä oivallus se, että itse häädän toisen pois käytökselläni - minun oli pakko muuttua, mikäli halusin pitää tuon ihmisen elämässsäni. Yritän pitää suuni kiinni, vaikka mielessä vilisisi mitä. Yritän olla ruokkimatta mielikuvitustani.
Itsetuntosi tuntuu rakentuvan pelkästään ulkonäön varaan????
Ongelmasi vaikuttaa niin rankalta, että ei siihen mitkään "yritä nyt vähän hillitä itseäsi" neuvot auta. Kaikesta, kaikesta huolimatta yritä hankkia ammattilaisen apua. 🌻🙂🌻
Kuuleppa nyt, kauneus on katsojan silimissä. Joku voi olla, hämärissä tylsällä työkirveellä veistetty ja hänessäkin on jotakin kaunista. Ihmisen ulkonäölle ei annata panna kaikkea painoa, sillä se rapistuu ajan oloon ja kaunis ihminen voi olla sisältä ruma, "moni kakku päältä kaunis, mutta silkkoa sisältä".
Miehellesi sinun ulkonäkösi ei ongelma, se on ongelma sinulle itselllesi, joka myös rumentaa sinua.
Tiesitkö, että silmä ei osaansa ota, katsoa saa. Jos miehesi ei läähättäen istu telkkarin edessä ja huokaile tähtien perään ja kehu heidän ulkonäköään, yli kymmenen kertaa, tunnin aikana, niin ole huoletta. He ovat kaunista katseltava, mutta saavuttamattomia.
Tämä on sinun ikioma itsetunto-ongelma ja paha. Sinun on alettava itse kouluttautua siitä irti ja kovin ottein, sillä jos tuota kauan jatkuu, se pahenee ja mies sanoo ykspäivä goodbye ja lähtee. Se ei tarkoita, että olisit hänen silmissään rumistunut ulkonaisesti, vaan tämä ikioma ongelmasi on rumistanut sinut.
Uskotko, että meillä ylipainoisilla, tavallisilla harmailla hiirulaisilla on hetkittäin noita ajatuksia myös, mutta ilmeisesti meidän itsetuntoamme ei ole rakennettu ulkonäön varaan, vaan se seisoo tukevasti jaloilla.
moi!
itselläni on samankaltaisia ajatuksia ollut joskus. Kyse on mielestäni vain itsetunnosta. Miten ajattelet itsesi, mitä mieltä olet itsestäsi, oletko sinut vartalosi kanssa. Mieti näitä kysymyksiä. Miehesi on tyytyväinen sinuun. Sinä et. 😞 miksi... kerro jos olen väärässä.
Mitä kohtaa muuttaisit itsessäsi jos saisit muuttaa? Miksi? Se on tosiasia että iän myötä nainen muuttuu hormonaalisesti ja ulkonäöltään, niinkuin miehetkin. Kysy mieheltäsi mistä se erityisesti pitää sinussa? jokin vartalon kohta. Katsele itseäsi peilistä tutki itseäsi.
Kanna ylpeydellä se mitä sinussa on sisällä ja ulkokuoressa. Vaikka ryppyjä? elämän tuomia uurteita. Raskaus arpia? ilman niitä ei olisi rakkaita lapsia. Selluliittiä takamuksessa? se on kohta mihin kaikilla naisilla tulee sitä ja jotkut ovat vain alttiimpia niille. Pienet rinnat? on kuitenkin rinnat kun joillakin ei ole niitä.
Opi rakastamaan itseäsi niinkuin miehesi sinua. Jotta voit tuntea itsesi onnelliseksi ja kokonaiseksi hyväksy itsesi. kauniit naiset telkkarissa, lehdissä ym. mm. seksisivuilla on vain meikkauksen, kirurgian muovaamia ja itsetunnon puutetta heiltä. kun olet sinut itsesi kanssa on sinun helppo elää näiden "kauniiden" naisten maailmassa.. Yhtenä kauniina naisena!!😉
Itseäni vaivasivat samankaltaiset ongelmat jatkuvasti vielä muutama vuosi sitten ja pilasin niillä pari parisuhdetta. Mutta niistä ajatuksista pääsee yli kovasti yrittämällä. Pitää vain ajatella, kuten muutkin ovat jo täällä maininneet, että minä olen kaunis ja kelpaan.
Itselläni toimi seuraava juttu. Pointti on vain siinä, ettei saa antaa mielikuvituksen laukata liikaa. Kun näin kuvan kauniista naisesta, yritin aina ohittaa sen juuri ajattelematta. "Hän on kaunis ja onhan se ihan mukavaa." Mutta sitä ei saa jäädä vatvomaan. Ei saa ruveta liiaksi vertailemaan. Ne ajatukset on kyllä todella helpottavia. On jotenkin tyydyttävää ajatella niin, koska silloin tulee sellainen olo, että ainakin tiedän mitä muualla on vastassa. Ehkä jopa hylkäämisen pelko voi saada aikaan sen...? Hän jätti minut, koska muut ovat kauniimpia eikä vaikka siksi, että ei pitänyt luonteestani tms. En tietysti voi sinua tuntematta sanoa mitään varmaa.
Ajan myötä ne pakkoajatukset ja jankuttaminen sitten loppuivat ainakin minulla. En vain enää jankuttanut, vaikka mieli teki. Ja nykyään en juuri enää välitä. Kävin samalla myös terapiassa, joten sekin auttoi, mutta tämä kyseinen minua suuresti vaivannut asia ei ikinä noussut pintaan jostain syystä.
Ei kannata vain kysyä, koska vastaus satuttaa kuitenkin. Eikä sen välttämättä pidä tarkoittaa asian kieltämistä. Mutta ehkä on vain parempi olla kiusaamatta kumppania, koska hän ei kuitenkaan voi juuri tässä asiassa auttaa. Jos tiedät, että hän pitää sinua kauniina, se riittää. Oikeasti riittää.
Parisuhde ei tee ketään sokeaksi. Varmasti pidät myös itse muita miehiä komeina, mutta se ei välttämättä tarkoita sitä, että haluaisit heitä enemmän kuin miestäsi. Jaksamista! 🙂🌻
Itse olen vaimoni kanssa koska hänellä on niin upea persoonallisuus. Mieletön huumorintaju joka täydentää minua. Hellä, muut huomioon-ottava, herkkä ja suhteelleen omistautuva. Rakastaa minua sellaisena kuin olen, eikä pyydä sen enempää vastalahjaksi.
Kauniimpia varmasti on, mutta kun en ihmistä kauneuden takia arvostakaan vaan sen mitä sisällä liikkuu. Ja juuri sen takia häntä rakastan.
Niin monta vanhaa sanontaa tähänkin aiheeseen sopisi...
Aina löytyy sinua ja minua kauniimpi, fiksumpi, parempi, vahvempi, yms.
Kyse on siitä hyväksytkö sen ettet voi olla kaunein tai muutenkaan muita parempi...
Sillä, että vertaa itseään jatkuvasti muihin, pilaa varmasti suhteensa sekä oman mielenterveytensä...
Hei napis!
Tunteesi ovat kuin mun kirjoittamiani! Tunnen myös kateutta kauneutta kohtaan. On naisia (julkkiksia), joita mieheni on sanonut kauniiksi minun kysyessäni/vaatiessani. Ja kun nämä esim. näyttelee sitten jossain leffassa, niin en halua edes katsoa ko. elokuvaa. Miehenikin on jo tottunut tarkistamaan näyttelijöiden nimet, ennen kuin edes miettii että katsoisko elokuvan vai ei. Sama juttu esim. laulajien kanssa.
Nyt kuitenkin olen huomannut, että tämä on vähenemään päin. En enää kysele "onko hyvännäköinen" tms., vaan luotan että mieheni kyllä sanoo jos joku on kaunis. (haluan tietää, vaikka se pahalta tuntuukin).
Itselläni suurin ongelma on kuitenkin ihan tosielämässä, eli miehen työpaikalla olevat naiset häiritsee. Ahdistaa, että hän siellä saattaa nähdä näitä kauniita ihmisiä, istua vaikka kahvilla heidän kanssaan ja jutella mukavia. Luotan mieheeni, ja tiedän että hän ei koskaan lähtisi mukaan mihinkään, ei edes "viattomaan" flirttiin. Hän ei koskaan ole antanut mulle syytä olla mustasukkainen, häneen jos johonkin voi luottaa.
Mutta silti...
Hei napis! Et todellakaan ole ainoa, joka ajattelee noin. Tuo mieheltäsi kyseleminen muitten naisten kauneudesta ei kyllä auta asiaa yhtään vaan pahentaa sitä. Itse kuulun siihen ryhmään etten halua tietää mitä mieheni ajattelee jostain leffatähdestä, koska kun en tiedä niin en voi loukkaantua.
Minua myös inhottaa välillä katsella jotain elokuvaa, jossa on kauniita naisia vähissä vaatteissa. Itse asiassa ei se kauneus niinkään häiritse vaan se että puolipukeisia naisia ja seksiä tihkuu joka puolelta ja varsinkin elokuvissa ja mainoksissa. Miksei miehet hillu alasti missään? 😋 ei mutta oikeasti ainakin komediat tuntuu olevan niin miehille suunnattuja...
Miehesi vaikuttaa oikeasti välittävän sinusta ja pitävän sinua kauniina niin miksi teet hallaa itsellesi kyselemällä jokaisesta lehden naisesta ja muista? niitäkin kuvia on paljon muokattu ja naiset ylimeikattuja.
Ymmärrän silti kateutesi, omakaan itsetunto ei kestä sitä että pitää katsella oman miehen kanssa kaunottaria.
Tsemppiä sinne!
Hei!
Olen itsekin paininut asian kanssa, tosin lievempänä muotona. Olen opetellut pääsemään irti vertailusta ja siitä että olisin mustasukkainen jos mieheni pitää toisia naisia kauniina. Olen itse ihan tavallisen näköinen tyttö, en ole hoikka enkä mitenkään erityinen ulkonäkö saralla. Olen ollut kateellinen siskolleni, joka on aivan upea ilmestys. Olen kuluttanut aikaani miettimällä miten mieheni varmaan toivoisi minunkin näyttävän samalle ja ihmettelevän miten minusta tuli tällainen. Tunsin suurta tuskaa kun mies kehui tv-tähtiä tms. Totesin itselleni ettei se ole elämää. Baareissa, ulkona ja jokapuolella on mitä upeimpia naisia kaikinpuolin, ei sitä tosiasiaa voi paeta. Tv, netti ja kaikki pursuaa kauniita, seksikkäitä naisia, mutta he ovat saavuttamattomia.
Ajattele hetki miestäsi, joka kohtaa hänessä ja mieti onko hän kaikinpuolin joka kohdasta täydellinen? Niin täydellinen ettei paremman näköistä olekaan. Epäilen, koska kukaan ei ole täydellinen. Voin täysin rehellisesti myöntää että omaa miestäni komeampia miehiä on maailma pullollaan, mutta en olekaan hänen kanssaan ulkonäöllisistä syistä. Tottakai pidän mieheni ulkonäöstä myös. Mutta rakkauden tunteet ei elä ulkönäöllä, ne tarvitsee syvällisempää.
Olen samaa mieltä, kuin joku muukin kirjoitti, että ajat miehesi luotasi tuolla tavalla. Pidä murinat mahassasi tai vieläkin mielummin mene ammattiauttajalle keskustelemaan ongelmastasi. En usko että parisuhteessa tarvitsee todistella toiselle jatkuvaan toisen ulkonäköä ja upeutta. Mielummin kuulisin että mies sanoisi minulle ettei rakasta ketään muuta niin paljon kuin minua. Kuin että vannoisi minun olevan kaunein nainen mailmassa. Jos ajattelet että miehesi janoaa kauneutta niin kovasti, ettet tahdo kenenkään muun olevan sinua kauniimpi, onko hän kanssasi ulkonäkösi takia?
Opettele hyväksymään että maailmassa on lähes 7 miljardia ihmistä, joista joku voi päihittää sinut korkeammilla poskipäillä, pitemmillä säärillä tai säihkyvämmillä silmillä. Teet elämästäsi turhan raskasta itsellesi ja miehellesi.
Heip napis! Kiva huomata täällä että löytyy kohtalotovereita,samassa tilanteessa olevia kuin minä.
Tunnistin monien kirjoituksista täällä itseni. Huono itsetunto osaa olla erittäin harmillinen, inhottava ja asia joka vaikuttaa jokapäiväiseen elämään, ainakin minulla. Olen itse nuori nainen, vähän aikaa sitten olin sinkkuna, mutta aina on ollut flirttiä ja vientiä, ei vaan ollut löytynyt "sitä oikeaa". Mutta sitten löysin, miehen joka ihastui minuun. Tämä nykyinen suhteeni mikä on kestänyt vuoden, on ensimmäinen vakava parisuhteeni, ja en haluaisi millään pilata sitä itsetunto-ongelmilla.Tiedän, olen kaunis, upea, nuori ja katseita keräävä nainen. Mutta jostain syystä välillä on kauhean epävarma olo, ja pidän muita naisia kauniimpana kuin minä. Jatkuvasti, kaupungilla, kotona telkkarin ääressä jne.. epäilen miestäni, syyttelen ja kyselen että "onko tuo kauniimpi kuin minä", katselet sitä ihaillen jne...
Itse oivallan nyt, että karkoitan vain miehen tuolla tavalla, teen hallaa itselleni ja piiskaan itseäni jatkuvasti.
Mieheni on sanonut, että olen kaunein nainen, jos en olisi hänen makuunsa, ei hän olisi minuun ihastunutkaan. Ja että se ei pidä paikkaansa että muut naiset olisi kauniimpia kuin minä, vaan minä olen kaunein.
Jos on itsensä kanssa paha olo, ei tietenkään tahdo uskoa noita sanoja. Se on vain itsensä henkistä piiskaamista mollata itseään ja pitää muita kauniimpana. Sillä pilaa vain elämänsä.
Eli siis: enää en suostu tähän! Tästä lähtien alan arvostamaan itseäni, rakastamaan itseäni terveellä tavalla. Miksi juuri minä olen kaunis? Olen kaunis sielultani, sydämeltäni, ja myös ulkoisesti. Silmäni on kauniit, hiukset, huulet, jokainen sopukka minussa. Minulla on muotoja, ja luoja loi minulle kauniin hymyn. "Älä koskaan lakkaa hymyilemästä", on joskus sanottu.
Eli nyt kaikki kanssasisaret, rakastakaamme ja arvostakaamme itseämme!! Maailmassa ei ole toista sinua, minua, sinun tai minun näköistäni. Meillä on luultavasti kaikki, olemme onnekkaita jos olemme löytäneen rinnalle kumppanin, joka rakastaa meitä itsenämme, joka meitä palvoo ja pitää kauneimpana. Kaikki eivät löydä rinnalleen toista ihmistä. Rakkaus kantaa, antaa voimaa.
Oma mieheni on ollut tukeni, ei ole lähtenyt, eikä ollut minua jättämässä vaikka kuinka monet kerrat on mennyt hermot itsetuntoni, epäilyjeni takia.. Riitaa on kyllä ollut, paljon.
Mutta enää ei tälläistä! Nauttikaamme elämästämme ja itsestämme! Kehutkaa itseänne, katsokaa peiliin ja hymyilkää!! Miksi sinä olisit ruma? Se on vain sinun omaa mörkökuvittelua. Jokaisessa on jotakin kaunista. Tärkeintä on miten itsensä kantaa! Elämänlaatu varmasti paranee kun kantaa itsensä ylpeydellä ja pää pystyssä. Ajattele että juuri sinä olet kaunein! Kaikille nyt onnenpotku takamukselle ja kaikkea hyvää meille kaikille. 🙂👍 😉
Hei,
Mä tunnen sua kohtaan suurta myötätuntoa, mulla on ollut myös vastaavia ongelmia.
Ajattele kuitenkin, kuinka paljon tuo käytös satuttaa toista parisuhteessa.
Mua on hlökohtaisesti auttanut, kun hoen itselleni tätä:
MUSTASUKKAISUUS LISÄÄ MUSTASUKKAISUUTTA, JA MYRKYTTÄÄ PARISUHTEEN.
Hoe sitä itsellesi, kun tulee paha paikka, tai tekisi mieli piinata toista ahdistavilla kysymyksillä. Mitä enemmän kyselet yms., niin sitä enemmän sun paha olo lisääntyy.
Tee päätös, ja pistä sille stoppi. Vähän niinkuin yrittäisit vierottaa itseäs ,kuin jostain päihteestä. Tuo on suoraanverrattavissa mun mielestä päihderiippuvuuteen. Näin oon sitä omalla kohdallani analysoinut. Samalla tavalla riistäytyy käsistä ja alkaa hallita elämää! voimia 🙂🌻